Pystynen kirjoitti:Voi sitä noinkin yrittää, mutta ikävä kyllä kronologia ei toimi: osassa tapauksissa näitä uusia äänteitä on kehittynyt vain osaan murteista.aikalainen kirjoitti:Lunttasin Wikistä: Osseetti kuuluu iranilaisten kielten koilliseen eli skyyttiläis-sarmaattilaiseen haaraan. Kielen ja kansan alkuperästä on esitetty monenlaisia teorioita. Nykyään katsotaan, että osseettien esi-isiä olivat Kaukasukselle 1100–1200-luvuilla asettuneet iraninkieliset alaanit, joihin sulautui osa alueen alkuperäisestä väestöstä.
Ovat siis uudelleen omaksuneet kantakielessä aiemmin olleita äänteitä. Ilmeisenä selityksenä on kuitenkin tuo Wikissä mainittu alkuperäisväestön sulauttaminen ja siitä saatu kaukasialainen substraatti. Eli tässäkään tapauksessa syynä ei ole heimorajan takaisten naapurien kielestä imaistu vaikutus (mikä yhä tuntuu vaikealta tosielämään sovitettavaksi), vaan väestöjen sekoitus.
Tuo ei vielä sulje substraattia pois, sillä eri maakunnissa on voitu poimia alkukielestä substraattia toisistaan poikkeavasti, jolloin kieli on silläkin tavalla murteutunut heti kättelyssä. Edellyttää, että pystytään toteamaan, että ensin uusi kieli on ollut yhtenäinen joka kolkassa, ja vasta sitten osalla alueista on pyydetty naapureita opettamaan uusia äänteitä ja tungettu niitä mukaan perintösanoihinkin.
Pystynen kirjoitti:Jos ainoa ilmiö, mikä tässä on epäselvää ovat "heimorajojen yli siirtyvät" äänteet, niin erinomainen esimerkki on kurkku-R länsi-Euroopassa: esiintyy pitkällä kaistaleella Portugalista Skooneen, mutta tiedetään satavarmasti että se ei ole missään substraattia mistään (syntyi Ranskassa vasta n. 1600-luvulla, paljon kaikkien substraattien jälkeen).
Erikoista, jos ei ole jonkin esim. kelttikielen kaikuja. Mistä tiedetään, että syntyi Ranskassa, kirjoitetussa tekstissähän sellainen ei näy? Onko mitään selitystä, miten tuo kurkkuilu on hyppinyt kielestä toiseen? Ja miksi se on levinnyt kaistaleena, eikä tasaisemmin eri suuntiin ... vai onko levinnyt rannikkoa pitkin, se olisi ainakin selkeä kanssakäymisen väylä?
Pystynen kirjoitti:Saamelaiskielistä saa myös hyviä esimerkkejä naapurustosta tarttuneista äänteistä, joita ei voi selittää substraatin kautta, esim.
– pohjois- ja itäsaamessa spirantit /ð ɣ/, jotka esiintyvät /t/:n ja /k/:n heikkona asteena; peräisin suomesta.
Onko olemassa selkeä päätelmä, joka osoittaa, että ovat suomesta, eivätkä ole noiden murteiden omaa riippumatonta kehitystä, eivätkä niiden alueiden paleomurteiden substraattia? En tarvitse päätelmää, kyllä-ei-eos riittää.
Pystynen kirjoitti:– eteläsaamesta pohjoissaameen /h/, joka esiintyy lainasanoissa skandinaavista ja suomesta, ja /f/, lainasanoissa skandinaavista.
Lainasanoissa tuo prosessi on kohtuullisen helppo ymmärtää. Riittää, että äänne on helppo lausua, niin se tulee sanan mukana. Suomen rannikkomurteissakin sellaista ilmenee. Mutta kotoperäisten sanojen yhteydessä mekanismia on vaikeampi käsittää.