Kiitos, mielenkiintoinen löytö!
Muutama kommentti.
1. "While hundreds of loanwords flowed into Uralic languages from Indo-European languages such as Germanic, Balto-Slavic, Iranian, and Proto-Indo-European itself, hardly any Uralic loanwords have entered the Indo-European languages (apart from a few relatively late dialectal loans into e.g. Russian and the Scandinavian languages). This strongly suggests that Uralic speakers have always been more receptive to ideas coming from Indo-European–speaking areas than the other way around."
-- Tuskinpa kyse on siitä, ettei uralilaisilla olisi ollut tarjottavaa indoeurooppalaisille. Pikemminkin epäsymmetrinen lainautuminen selittyy reaalisesta kielitilanteesta: joko indoeurooppalaisia on asettunut uralilaisten alueelle, jolloin uralilaiset lainasanat eivät tietenkään päädy kyseiselle IE-ydinalueelle, tai sitten uralilaiset ovat syrjäyttäneet indoeurooppalaiset, jolloin myöskään näiden katoavaan IE-kieleen lainatut uralilaiset lainasanat eivät jää näkyviin.
2. "The single direction in which loanwords flowed, and the mass of loanwords involved, can be compared with the relation between Latin and the vernacular languages in the Roman Empire, almost all of which disappeared in favour of Latin. It is therefore certain that groups of Uralic speakers switched to Indo-European."
-- No niin, eli vain kun otetaan lähtökohdaksi yksi virheellisen suppea käsitys vallinneesta kielitilanteesta, ohittaen edellä esittämäni muut mahdollisuudet, voidaan loogisesti päätyä ajatukseen, että uralinkielisten on "täytynyt" vaihtaa kielensä indoeurooppalaiseen. Oikeasti siis ei ole täytynyt, kun mietitään useampia mahdollisia vaihtoehtoja.
3. "The idea that perhaps both languages moved towards a lost third language, whose speakers may have been assimilated to both Balto-Finnic and Germanic, provides a fuller explanation but suffers from the drawback that it shifts the full burden of the explanation to a mysterious ‘language X’ that is called upon only in order to explain the developments in Proto-Germanic and Balto-Finnic. That comes dangerously close to circular reasoning."
-- Kolmas kieli on kuitenkin loogisesti uskottava selitys, jos kerran sekä germaani että itämerensuomi ovat kehittyneet
poispäin ansestraalisista kielentasoista ja keskenään samankaltaisiksi. Kyseessähän ei siis ole kehitys, joka olisi alkuperäinen kummallakaan puolella.
4. "We can therefore repeat for Proto-Uralic the argument that persuaded us earlier that gradation in Saami and Balto-Finnic must go back to the common Finno-Saamic protolanguage: the similarity of the gradation rules in Nganasan to those in Finno-Saamic is so specific and so detailed, and the phenomenon of gradation so rare in the languages of the world, that gradation must be reconstructed for the Uralic protolanguage."
-- Ei astevaihtelua voida uskottavasti palauttaa kantauraliin, ja jopa itämerensuomen ja saamen astevaihtelu on keskenään eriehtoista: saamessa se on vahvistumista avotavun edellä, itämerensuomessa heikentymistä umpitavun edellä. Tässä vedetään mutkia suoriksi tutustumatta lainkaan siihen, mitä asiaan syvällisesti perehtyneet uralistit ovat aiheesta sanoneet.
5. "The most obvious trait is the fixation of the main stress on the initial syllable of the word. Initial stress is inherited in Finno-Saamic but was adopted in Germanic only after the operation of Verner’s law, quite probably under Finnic influence."
-- Pitää paikkansa, että kiinteä alkupaino on uralilaisissa kielissä alkuperäinen ja germaanissa sekundaarinen ja myöhäinen. Se voi siis olla kontaktiperäinen ilmiö. Silti jäljelle jää muitakin mahdollisuuksia kuin itämerensuomalainen substraatti (joka liittyy kielenvaihtoon F --> G), nimittäin itämerensuomalainen superstraatti (imsuja asettuu germaanien keskuuteen ennen sulautumistaan heihin) tai itämerensuomalainen adstraatti (läheisten naapurikielten väliset tiiviit kontaktit). Vain yhdessä vaihtoehdossa kolmesta mahdollisesta siis edellytetään, että itämerensuomalaiset olisivat vaihtaneet kielensä germaaniin.
Kirjoittaja valitsee uskoa mahdollisuuksiin, jotka hän näkee ainoina mutta jotka todellisuudessa eivät suinkaan ole ainoita. Hän ei siis pysty todistamaan germaanin itämerensuomalaista substraattia. Jos hän olisi tutustunut Wiik-kiistaan, hän olisi voinut itsekin tulla ajatelleeksi kaikkia esittämiäni pointteja.
Kun lisäksi uusien ajoitusten ansiosta tiedetään, että Itämeren alueelle ehti indoeurooppalainen/esigermaaninen kieli ennen uralilaisia kieliä, olisi vaikea nähdä, missä ajassa ja paikassa kielenvaihto vanhemmasta itämerensuomalaisesta myöhempään germaaniseen kieleen olisi ylipäätään ollut mahdollinen.