Muinainen Suomi

Osaako Pystynen kertoa, onko ilmiössä nähtävissä alueellisia piirteitä ja voiko kehityksen kytkeä johonkin aikatasoon? Esimerkiksi tämä zabas > habu lyydissä ja vepsässä (vs. havu suomessa) viittaisi habukan kanssa ehkä siihen, että kehitys on verrattain myöhäinen?

Onko havukassa nähtävissä vepsäläistyylisiä substraattipiirteitä vai periytyykö muoto myöhäiskantasuomesta, siten että se ei ole vain päivittynyt?

https://protouralic.wordpress.com/2016/ ... in-finnic/

Kinaporin kalifi kirjoitti:Osaako Pystynen kertoa, onko ilmiössä nähtävissä alueellisia piirteitä ja voiko kehityksen kytkeä johonkin aikatasoon? Esimerkiksi tämä zabas > habu lyydissä ja vepsässä (vs. havu suomessa) viittaisi habukan kanssa ehkä siihen, että kehitys on verrattain myöhäinen?

Onko havukassa nähtävissä vepsäläistyylisiä substraattipiirteitä vai periytyykö muoto myöhäiskantasuomesta, siten että se ei ole vain päivittynyt?

https://protouralic.wordpress.com/2016/ ... in-finnic/

Tuossa haukka-sanassa murteissamme edustus vaihtelee, mutta sen kohdalla onkin epäselvää jopa germaaninen lähtömuoto. Siis jossain tasossa germaanissa on ollut konsonantti a:n ja u:n välissä ja sitten ainakaan myöhemmin taas ei: *haukr > ru. hök. Eli lainasanoissa suomen kirjava edustus voi johtua eriaikaisesta tai erillisestä lainautumisesta.

Joo, tämä on ilman muuta myöhäiskantasuomea paljon uudempi ilmiö. Kyse on myös hyvin foneettisesti luonnollisesta kehityksestä, joten se voi olla eri puolilla hyvin eri-ikäinen. Jotain suhteellista vihjettä saadaan siitä, että länsimurteissa on tavattu 1900-luvulle asti (ehkä edelleenkin?) taivutusta tyyppiä alku : alvut (Kettusen kartat 57 ja 58), joten yleissuomalaisen kehityksen kuten *älvy > äly pitäisi olla vanhempi kuin *ɣ:n vokalisaatio uudeksi v:ksi.

Alueellista levikkiä en ole juuri kartoittanut (ja kuten blogissa mainitsen, myös muut ims. kielet pitäisi ottaa kartoitukseen mukaan), mutta SMS:stä voi jo tsekata erinäisten sanojen tilanteen.
• ha(v)ukka: hyvin laajasti -v- säilynyt savolaismurteissa ja Peräpohjan murteiden itäryhmässä.
• hius: aika kattavalta näyttää, aiemmasta *v:stä todisteita säilynyt ainoastaan Kymistä (hivos) ja Pudasjärveltä (hipuksia).
• keuhko, liukas: ei mitään todisteita *v:stä.

Veikkaisin alustavasti, että havukka osoittaa itäsuomen alkuperäisen perintöedustuksen, muut tapaukset *v:n kadosta vokaalien välistä ovat länsimurteiden vaikutusta. Tai ehkä kato on ollut laajempi ei-avoimen vokaalin perässä? eli -avu- säilynyt, mutta -evu-, -ivu- ym. supistuneet?

Pystynen kirjoitti:Joo, tämä on ilman muuta myöhäiskantasuomea paljon uudempi ilmiö. Kyse on myös hyvin foneettisesti luonnollisesta kehityksestä, joten se voi olla eri puolilla hyvin eri-ikäinen. Jotain suhteellista vihjettä saadaan siitä, että länsimurteissa on tavattu 1900-luvulle asti (ehkä edelleenkin?) taivutusta tyyppiä alku : alvut (Kettusen kartat 57 ja 58), joten yleissuomalaisen kehityksen kuten *älvy > äly pitäisi olla vanhempi kuin *ɣ:n vokalisaatio uudeksi v:ksi.

Alueellista levikkiä en ole juuri kartoittanut (ja kuten blogissa mainitsen, myös muut ims. kielet pitäisi ottaa kartoitukseen mukaan), mutta SMS:stä voi jo tsekata erinäisten sanojen tilanteen.
• ha(v)ukka: hyvin laajasti -v- säilynyt savolaismurteissa ja Peräpohjan murteiden itäryhmässä.
• hius: aika kattavalta näyttää, aiemmasta *v:stä todisteita säilynyt ainoastaan Kymistä (hivos) ja Pudasjärveltä (hipuksia).
• keuhko, liukas: ei mitään todisteita *v:stä.

Veikkaisin alustavasti, että havukka osoittaa itäsuomen alkuperäisen perintöedustuksen, muut tapaukset *v:n kadosta vokaalien välistä ovat länsimurteiden vaikutusta. Tai ehkä kato on ollut laajempi ei-avoimen vokaalin perässä? eli -avu- säilynyt, mutta -evu-, -ivu- ym. supistuneet?

Voisivatko nämä "välikonsonanttiset" sanat liittyä liukkaaseen: livetä/livahtaa/livauttaa, lipua, lipsua

Heikki Klemetti: "Muinaissaksan havuca on meidän havukka."

Havucabrunno 800-luku (Habichtsborn),
Havuchurst v.1030,
Hauukohurst v.890 (Havichhorst),
habich 800-luku,

Klemetin mukaan muinaisruotsin haukr-, höök, on johtanut suomen Hööki-, Hyöki ja Höyki- nimiin, Havukat sopivat germaaniseen yhteyteen, sanoo Klemetti.

aikalainen kirjoitti:Voisivatko nämä "välikonsonanttiset" sanat liittyä liukkaaseen: livetä/livahtaa/livauttaa, lipua, lipsua

Jep, nämä ovat ilman muuta myös saman √lipe-vartalon johdoksia. Ainoa puuttuva lenkki on siis asu *livukas.