aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Lapissa on ollut aikaa, jotta eristyneisiin kyliin on kehittynyt jokaiseen omanlainen murre. Mutta yhtä paljon sellaiseen on ollut aikaa paikannimistä jäljiteltävässä pohjois-järvisuomen-, suomenselän-, kainuun- ja itäkarjalan-saamessa, mutta niistä kai löytyy vain murteettomia kantasaamelaisuuksia. Ristiriitaa.
Näin ei siis suinkaan ole asia, vaan Etelä-Suomessakin on jo murteellisia saamelaisuuksia. Vastaavasti Suomen itäpuolisilla alueillakin näyttää samoin esiintyvän jo murteellisia saamelaisuuksia - eri piirteitä. Karkea pääjako murreryhmiin on siis ilmeisesti tapahtunut jo etelässä, ja murreryhmien levittyä Lappiin murreryhmät ovat edelleen jakautuneet alueellisiin murteisiin. Eri murreryhmiin kuuluvien naapurimurteiden välillä on sitten odotuksenmukaisesti levinnyt myös uudennoksia, jotka sotkevat kaunista ryhmittelyä.
Käsittelen näitäkin seikkoja tekeillä olevassa äännehistoriallisessa katsauksessani, mutta murteellisuuksia voivat hätäisimmät bongailla mm. näistä artikkeleista:
http://mnytud.arts.unideb.hu/onomural/kotetek/ou4f.html
Olet siis sitä mieltä, että Lappiin ei levinnytkään kantasaame, vaan sen johdannaisia.
Olen sitä mieltä, että aika lailla kantasaamen tasoa varmaankin edusti vielä ensimmäinen aalto Skandinaviaan. Sitä tukee sekin, että sekä Lounais-Suomessa että Skandinaviassa saamelaiset omaksuivat lainoja yhdestä ja samasta varhaiskantaskandinaavista. Leviäminen oli siis "nopeaa", korkeintaan parisataa vuotta. (Sen suurempaan tarkkuuteen ei välttämättä ole mahdollista päästä äännehistoriassa.)
Suomen ja Venäjän Lappiin näyttäisivät levinneen jo etelämpänä syntyneet murreryhmät. Etelämpänä oli kuitenkin ilmeisesti myös vanhakantaisempia murteita, joissa esim. vokaaliston muutoksia ei näy.
aikalainen kirjoitti:En ole varma, kytketkö tätä jotenkin Kemijoensaamen murteiden sikinsokinsuuteen. Ehkä jollain konstilla voisi jokin hyvä tai huono selitysmalli löytyä.
Saamelaiset murreryhmät tarkentuvat keminsaamen murteiden ansiosta, ja sitten näiden murreryhmien erityispiirteitä eteläisempään paikannimistöön vertaamalla nähdään niiden todennäköisimmät syntysijat.
aikalainen kirjoitti:Aiemmin olen kuullut sanottavan, että etelässä suomeen palastuneet paikannimet ovat kantasaamelaisessa asussa. Ilmeisesti tätä pitää korjata niin, että selittyvät paremmmin kantasaamella kuin Lapin nykysaamella.
Joo, Etelä-Suomen saamessa oli vielä säilyneenä *ë ja *nt, *mp kuten kantasaamessa ja itäsaamessa. Toisaalta osassa paikannimissä näkyy (Suomessa) keski- ja (Suomen itäpuolella) itäryhmälle ominaisia muutoksia, osa nimistä on niidenkin osalta vanhakantaisia.
Sikäli olisi tarkempaa puhua arkaaisesta eli vanhakantaisesta saamesta kuin kantasaamesta, koska kantasaamea ei tietenkään ole voitu puhua enää 1000 vuotta kantasaamen laajentumisen jälkeen. Eli siinä vaiheessa kun suomalaisheimot levittäytyivät Keski- ja Pohjois-Suomeen, ei kyseessä ole mitenkään voinut olla enää kantasaame. Periaatteessakin korkeintaan kaikkein eteläisimmät paikannimet kaikkein vanhimmalla itämerensuomalaisella alueella voisivat olla itse kantasaamesta lainattuja.
aikalainen kirjoitti:Miten Suomen eri osista löytyvät saamepaikannimet voidaan ajoittaa niin, että tiedetään niiden pakastuneen suomen kieleen jo kantasaamen ja sen lähimurteiden levitessä pohjoiseen (500 ekr?)? Vai ovatko murteutuneet kaikessa rauhassa paikalla jököttäessään ja pakastuneet vasta 2000 vuotta myöhemmin Sisä-Suomen huhtakaskiaallossa?
Yksittäisten nimien ajoittaminen ei suoraan onnistukaan. Nimikerrostumien ajoittaminen karkeasti onnistuu sitä kautta, jos nimessä on johonkin saamelaiseen murreryhmään viittaavia ominaispiirteitä. Sitten voidaan arvioida murreryhmien keskinäistä leviämisjärjestystä pohjoiseen.