kelttiläiset nimet

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

kelttiläiset nimet

ViestiKirjoittaja putkonen » 12 Loka 2011 11:41

Jaska kirjoitti:Googlaillessani löysin tällaisen tuoreen historian gradun: 
Heikkinen, Juha 2011: Yrttikauppias ja uunintekijä. Ruotsinkielisen Pohjanmaan keskiaikainen vierasperäinen nimistö historiallisen tiedon antajana. 

http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suomen ... ut/?id=674 

Mielenkiintoisia pätkiä tiivistelmästä: 
"Perimätiedon ja nimistötutkimuksen mukaan Jämijärven ensimmäiset uudisasukkaat olivat keskiajalla saksalaisia." 
"Omana pohdiskeluna esitän, että jotkut ruotsinkielisen Pohjanmaan keskiaikaiset kulttuurinimet saattaisivat olla jopa Britannian kelttiläisiä. Tähän liittyen esitän teorian, miten Britannian kelttiläinen viulusoitin crwth eli jouhikko päätyi keskiajalla Suomeen."

Luin Satakuntaliiton artikkelia netissä ja mieleeni tuli tämä Jaskan kirjoitus. Heikki Huhtala kirjassaan Satakunnan kirkkoteillä- retkiä vanhimmassa kirkkomaakunnassamme, mainitsee Kiukaisten Panelian kylän nimen olevan kelttiläinen:

Panelia-nimi jäi enemmän paikalliseen käyttöön (kumma, että vasarakirveskansan kieleksi ymmärrettävässä protokeltissä pan-el-ia on suomeksi suoraan Isonpellonmaa).

Panelia-nimi tosin olisi tämän mukaan jo proto-kelttiläinen eikä suinkaan keskiaikainen, eikä edes kulttuurinimi, kuten Jaskan ruotsinkielisellä Pohjanmaalla mainitsemat keskiaikaiset nimet. Varhaiselta kristinuskon ajalta olevia paikannimiä, jotka liittyvät kelttiläiseen kirkkokäytäntöön, löytyy Satakunnassa useita.

Tässä otteita Huhtalan kirjoituksesta:
http://www2.pori.fi/kirjasto/satakuntaliitto/a225.htm
Piispan opastamana voi erityisesti Kepolassa liikkua vieläkin pitemmälle. Niinpä saa suunnan varhain kristittyyn talokuntaan, jonka "osoite" vieläkin löytyy. Piispan käyntikohteena oli Muntila. Piispasta kerrotaan: "Otti mullin Muntilasta, toisen Polsun Jaakkolasta". Toisin kuin "piltti" ja "vantti" on "mulli" varmaankin ollut paikallisia miehiä ("Skotlannissa", "Kaalimaassa" ja sen kielessä, gaelissa "mull" tarkoitti palvelijaa ja sitten nimenomaan Herran palvelijaa, "mull Josa", Jeesuksen palvelija). "Mulli" sai uuden katsomuksen voimaan päästyä halventavan merkityksen. "Mulli" ja Muntila askarruttaa sitäkin enemmän, kun Köyliöstä tunnetaan keskiajan lopulta kaksi Mulli -nimistä, paikallista juurta olevaa pappia. Muntilan vanhan maiseman löytää Köyliöstä Säkylään johtavan (lännenpuoleisen) tien varrelta, Räpin koetilan tiehaarasta.


Ehkä Eurajoen Mullilakin on saanut nimensä juuri tällaiselta Mulli-kirkonmieheltä eli -kiliaiselta eikä suinkaan nuorelta lehmältä. Ehkä juuri nämä Kaalimaasta tulleet mullit toivat Suomeen sen crwthin ja pimputtelivat sillä pois koti-ikäväänsä. Irjanteelta, joka on ihan Mullilan vieressä löytyy vanha kiltakirkko.

Köyliössä oli suuri kirkko. Kirkko näyttää olleen pääkirkon asemassa laajalti ympäristössä, Suur-Huittisissa asti (Aina Lähteenoja). Jos ajattelee Köyliön muinaisen kirkon ("Lallin kellarin") pääkirkko-luonnetta, voisi ounastella myös seurakunnan emäseurakunta-asemaa. Tämä voisikin tulla ilmi omalaatuisella, perin kelttiläisellä tavalla. Kelttiläinen käytäntö oli, että pääkirkon vierellä oli väljämuotoinen luostariyhteisö, muntir. Onko Surmavirren mainitsema ja piispan käymä Muntila (myös muodossa Munti) muinainen "muntir" (joka kirkkokeltissä tarkoitti luostaria), niin aprikoi ja huomaa, että äännelaillisesti se on mahdollinen. Näin siis Muntila voisi olla ei vain varhain kristitty talokunta vaan myös kristillisyyden varhaisia säteilykeskuksia. - Muntir-yhteisöillä oli kelttikirkon piirissä toisilla paikkakunnilla olevia, taaskin omistajasukujen hallinnoimia alaluostareita, niiden nimi oli "fairc". Ja panee merkille, että sydänkeskiajallamme oli niin Kokemäellä kuin Huittisissa Färik-suku (Huittisissa nimellä oli myös rinnakkaismuoto Parikka). Jokin järjellinen syy täytyy olla sille, että esim. Huittisista, ikiaikaisesta emäpitäjästä ja kirkkopitäjänäkin Köyliön ikäisestä käytiin perimätiedon mukaan isoissa kirkkojuhlissa Kirkkotietä pitkin Köyliönsaaressa.


Keskiajan asiakirjoissa usein mainittu Keldone eli Kaeldhone voi tarkoittaa Lähteenkylää, jossa piispa laskeutui järven jäälle ja joka on huomion- ja käynninarvoinen paikka. Mutta näin ei ole mahdollista selittää tuon ajan asiakirjojen mainitsemia Isoa ja VähääKildenmaata, sillä ne on papereiden mukaan sijoitettava toisaalle, nimittäin Kepolaan. Tuntuu perustellulta rinnastaa Kilde-nimi ja kilta-käsite. Jos kilta-käsitteen varhaismerkitykseksi on ymmärrettävä "yhteisö, joka on kääntynyt kristilliseen uskoon", niin kuin johdantoluvussa on ajateltu, [/b]Kildenmaat[/b] olisivat varhain kristillisyyteen kääntyneitä talokuntia. Niitä voi näinä päivinä etsiä ja nostattaa silmiinsä Köyliönjoen yläjuoksun varsilta, joen luusuan vaiheilta.

Onko tämä Keldone eli Kaeldhone kelttiläistä kieltä ja tarkoittaa kiltaa? Ilmeisesti.

Satakuntajärjestelmä oli alkujaan lähinnä puolustusorganisaatio, niin kuin johdannossa jo on todettu. Mutta puolustusliiton sisällä vallitsi nähtävästi suuri pitäjä- ja henkilökohtainen vapaus. Yhteisesti päätettäviä asioita ei varmastikaan ollut kysymys uskontunnustuksesta. Vallitsi uskonnonvapaus. Tästä, niin ikään jo merkillepannusta asiaintilasta oli kristillisyyden kannalta se tärkeä seuraus, että uskolla oli mahdollisuus edetä. Myös tuloaan tekevän kristillisyyden oma - kelttiläinen - luonne edellytti etenemistä, ei organisaatioiden kautta, vaan henkilö- ja talokohtaista tietä. Uuden, kristillisen uskon omaksuneet perhekunnat ja kyläyhteisöt olivat itse kirkonrakentajia ja -omistajia. Kokemäellä tähän asiaintilaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä vanha pitäjä on "täynnä" killa-kirkkoja.
Vuonna 1909 Kokemäenjoen pohjasta löydetty vaaksan mittainen, varhaisesta länsityyppisestä kristillisyydestä todistava hopealusikka saatiin esiin juuri sillä kohtaa, missä nyt olemme. Mutta ennen kuin "Takarannalta" lähtee Kokemäen killa-kirkkojen tiheään maisemaan, voi kirjata killa -nimen toisestakin, näillä kohdin muistettavasta yhteydestä, voi panna merkille vanhan kokemäkeläisen killa-peräisen sukunimen. Kokemäkeläisiä kelttiläiskristittyjä lienee ollut sekin pitäjän suku, joka vielä 1300-luvulla käytti nimeä Kiliainen, joka on aitokelttiläinen, myös muualla kelttikirkon piirissä käytetty nimi, sen merkitys on "kirkonmies", "kirkkoihminen". Mutta samanlainen esimerkki löytyy kyllä muualtakin Satakunnasta: Irjanteen kirkon rakentaja oli aikanaan Killanen, mikä asiaan hyvin sopiikin. Tässä yhteydessä ei malta olla viittaamatta siihen, että tämänkaltainen nimeämiskäytäntö oli joka tapauksessa kelttikirkon piirissä yleistä. Niinpä kelttimissionäärien joukossa fantastisimpiin hahmoihin kuuluva on hänkin nimeään myöten "kirkkomies" eli p. Kilian, joka aikanaan (600-luvulla) kristitsi koko Ala-Baijerin.
Käräjäkiviltä parinsadan metrin päässä kivisakastin luona on risteys, josta voi kääntyä vasemmalle Kokemäenjoen laitaa myötäilevälle tielle. Näin pääsee rautakautisten kalmistojen ja sydänkeskiajan seutukirkkojen maisemiin. Maamieskoulu (nyttemmin Satakunnan maa- ja metsäinstituutti) tarjoaa kiintopisteen. Koulun jälkeen vajaan kilometrin päästä on Hyytin talon maalla Kirkkovainio -niminen paikka, jossa on rautakautinen kalmisto. Vainion nimi on yhdistetty myös perimätiedon tuntemaan seutukirkkoon. Kirkkovainion jälkeen noin puolen kilometrin perästä, sillä kohtaa missä Kokemäenjoki alkaa kaartua koilliseen, on Kalomäki eli Kalvomäki, rautakautinen kalmismaa sekin, mikä niin ikään on (H.A. Reinholmin jo sataviisikymmentä vuotta sitten muistiin merkitsemän) perimätiedon mukainen seutukirkon paikka - vai lieneekö Kalvomäellä ollut vain ristikatos, kalvaario, kolmen ristin asetelma, jommoisia tunnetaan kelttiläisen ja sitten myös katolisen kirkon piiristä.
Kirkkovainion ja Kalvomäen sekä Kakkulaisten kylän kaksi muuta rautakauden kalmistoa on Unto Salo yhdistänyt Hahlon muinaiskaupunkiin, Kokemäen Teljän edeltäjään. Killa-kierrosta voi kuitenkin vielä jatkaa. Hintikkalan Killankirkko, jonka Reinholmkin mainitsee, on jäänyt Kolsin voimalapadon nostattaman veden alle.
Maisemaa voi parhaiten silmäillä joelta käsin Mankosen talon vaiheilla. Ja siellä voi nostattaa silmiinsä Killan kirkkoluodon, lähes ympyränmuotoisen saaren, jonka halkaisija oli 26 metriä (Juhani Rinteen mittaus 1900-luvun alussa).
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

Re: kelttiläiset nimet

ViestiKirjoittaja pektopah » 12 Loka 2011 23:40

putkonen kirjoitti:Onko tämä Keldone eli Kaeldhone kelttiläistä kieltä

Kuulostaa roomalaisten Skotlannille (kaalimaalle) antamalta nimeltä Caledonia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaledonia

Hulluja nuo roomalaiset.
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 23 Maalis 2013 17:13

Onko kukaan täällä lukenut tuota gradua? Että miten se soitin teorian mukaan Suomeen päätyi? Kiinnostaisi kovasti.
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 23 Maalis 2013 19:05

Olen lukenut tuon tutkimuksen, mutta en muista siinä olleen mitään selkeää tarinaa soittimen tulosta Suomeen, ja tuskin sellaista pystyy olemaankaan. SInänsä arviot kelttikirkon tulosta Suomeen jo noin 1000 vuotta sitten on käsitelty myös Salon kirjoissa arkeologisten löytöjen pohjalta.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09


Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 14 vierailijaa