Sees2011 kirjoitti:Virolainen tietäväinen matkaopas esitteli ryhmälle, jossa itsekin olin, että viron kielen õ-äänne ei ole ollut kielessä alkujaan, vaan sen on määritellyt kieleen saksankielinen kielentutkija 1700-luvulla. Tutkija eli Eestissä ja on haudattu sinne. Äänne siis olisi varsin tuore ja siksi esim. Saarenmaalla ei koko äännettä edes tunneta.
Onko tarina muille tuttu? Muistelen oppaan antaneen tämän tutkijan nimenkin, mutten saa sitä enää mieleeni, jokin "Masik"?
Onko kieliin luotu paljonkin keskeisiä piirteitä kirjakielen rakentamisvaiheissa?
Siinä täytyy olla jokin väärinkäsitys: äänne on kielessä ikivanha, mutta ehkä kyse olikin kirjainmerkistä? Saksassa tai muissakaan ns. valtakielissä ei tuollaista äännettä ole, joten sen merkintä oli horjuvaa ennen kuin oma kirjainmerkki keksittiin.
Näyttää mahdolliselta, että õ eli "taka-e" on ollut jo kantasuomessa. Virossa, liivissä ja vatjassa se toimii etisen e:n vastinparina silloin kun suomi ja karjala tekevät eron toisen tavun vokaalilla:
selk
ä ~ selg : s
elja
terv
a ~ tõrv : t
õrva
Äänne neuvotaan opettelemaan usein niin, että kieli on u:n asennossa ja huulet e:n asennossa; jos suu ei tottele, sanotaan u ja työnnetään samalla kynä hampaiden väliin.
Suomalaiset usein korvaavat tämän äänteen ö:llä; se on myös Saarenmaan murteessa kehittynyt ö:ksi.