Inkerin vanhoista ims.-slaavilaisista kontakteista
Lähetetty: 21 Loka 2011 04:22
Täytyy nyt muistaessani mainita erittäin merkittävästä taannoisesta tutkimustuloksesta:
Nikolai Kirsanov on löytänyt Inkeristä paikannimiä, jotka on lainattu itämerensuomeen hyvin varhaisesta slaavilaisesta kielentasosta:
"Abstract. Predecessors of Contemporary Russian y in the Toponymy of Ingermanland On the ground of certain conservatism in Finnic adaptations of imported Slavic place-names some reconstructions are presented of possible Slavic placenames of Ingermanland dated back to times before the first Slavic palatalization of velars (Finnish Kirnu < Church Slav *kir(s)nu black: cf Finnish musta black > Russian Mustovo and Russian Kornovo/Kernovo; cf Finnish Kuippina vs Russian Kipeń < *Kïpeń < Church Slav **Kuipini, where palatalization was impossible before a back vowel) and before the rise of ï from ū through ui."
http://www.kirj.ee/public/Linguistica_Uralica/2007/issue_3/ling-2007-3-5.pdf
(Juttu on tätä tiivistelmää lukuunottamatta venäjäksi, mutta nimet ja äänteet ovat tekstissä onneksi latinalaisittain.)
Tiivistelmässä mainitut paikannimet Kirnu ja Kuippina on lainattu varhaisesta (ensimmäistä palatalisaatiota edeltävästä) slaavista itämerensuomeen, mutta toiseenkin suuntaan lainoja löytyy: esimerkiksi Täyssinä on laina venäläisestä nimestä Tjavsino, joka puolestaan on lainattu varhaisempaan slaavilaiseen tasoon kantasuomen yhdyssanasta *teensuu 'tiensuu'.
Frederik Kortlandtin jaottelun (http://www.kortlandt.nl/publications/art066e.pdf) mukaan ensimmäinen palatalisaatio tapahtui varhaiskeskislaavin (Early Middle Slavic) kaudella, jonka päättyminen ajoitetaan noin 400-luvulle (ks. Kallio):
http://www.helsinki.fi/venaja/nwrussia/eng/Conference/pdf/Kallio.pdf
Kallion jutussa yhtä varhainen, jo varhaiskeskislaavia ja ensimmäistä palatalisaatiota edeltävä eli varhaisslaavilainen (noin heti ajanlaskun alun jälkeen) laina olisi sana kimalainen. Kallio tosin pohti, että kimalainen voisi olla vain ikivanhan näköinen, koska muita yhtä vanhoja lainasanoja ei tunnettu, mutta Kirsanovin paikannimitutkimukset osoittavat että jo varhaisslaaveja on todella toiminut Inkerin-Olhavan alueella - näköjään siis satoja vuosia aikaisemmin kuin slaavien ensimmäisen ekspansion on ajateltu tapahtuneen. Nimet Laukaa (Inkerissä) ja Väinä (Latviassa) ovat nekin lähes yhtä vanhoja lainanimiä, alkuperältään varhaiskeskislaavilaisia (viimeistään 400-luvulta).
Slaavien "alkukoti" tai ainakin jonkinlainen siirtokuntavyöhyke on siis ainakin jossain muodossa ulottunut Dnepriltä jokireittejä pitkin pohjoiseen: Olhavaa pitkin aina Suomenlahden tienoille saakka ja Väinää pitkin Riianlahdelle saakka - ja vuosisatoja aikaisemmin kuin slaavien ekspansion on perinteisesti oletettu alkaneen.
Nikolai Kirsanov on löytänyt Inkeristä paikannimiä, jotka on lainattu itämerensuomeen hyvin varhaisesta slaavilaisesta kielentasosta:
"Abstract. Predecessors of Contemporary Russian y in the Toponymy of Ingermanland On the ground of certain conservatism in Finnic adaptations of imported Slavic place-names some reconstructions are presented of possible Slavic placenames of Ingermanland dated back to times before the first Slavic palatalization of velars (Finnish Kirnu < Church Slav *kir(s)nu black: cf Finnish musta black > Russian Mustovo and Russian Kornovo/Kernovo; cf Finnish Kuippina vs Russian Kipeń < *Kïpeń < Church Slav **Kuipini, where palatalization was impossible before a back vowel) and before the rise of ï from ū through ui."
http://www.kirj.ee/public/Linguistica_Uralica/2007/issue_3/ling-2007-3-5.pdf
(Juttu on tätä tiivistelmää lukuunottamatta venäjäksi, mutta nimet ja äänteet ovat tekstissä onneksi latinalaisittain.)
Tiivistelmässä mainitut paikannimet Kirnu ja Kuippina on lainattu varhaisesta (ensimmäistä palatalisaatiota edeltävästä) slaavista itämerensuomeen, mutta toiseenkin suuntaan lainoja löytyy: esimerkiksi Täyssinä on laina venäläisestä nimestä Tjavsino, joka puolestaan on lainattu varhaisempaan slaavilaiseen tasoon kantasuomen yhdyssanasta *teensuu 'tiensuu'.
Frederik Kortlandtin jaottelun (http://www.kortlandt.nl/publications/art066e.pdf) mukaan ensimmäinen palatalisaatio tapahtui varhaiskeskislaavin (Early Middle Slavic) kaudella, jonka päättyminen ajoitetaan noin 400-luvulle (ks. Kallio):
http://www.helsinki.fi/venaja/nwrussia/eng/Conference/pdf/Kallio.pdf
Kallion jutussa yhtä varhainen, jo varhaiskeskislaavia ja ensimmäistä palatalisaatiota edeltävä eli varhaisslaavilainen (noin heti ajanlaskun alun jälkeen) laina olisi sana kimalainen. Kallio tosin pohti, että kimalainen voisi olla vain ikivanhan näköinen, koska muita yhtä vanhoja lainasanoja ei tunnettu, mutta Kirsanovin paikannimitutkimukset osoittavat että jo varhaisslaaveja on todella toiminut Inkerin-Olhavan alueella - näköjään siis satoja vuosia aikaisemmin kuin slaavien ensimmäisen ekspansion on ajateltu tapahtuneen. Nimet Laukaa (Inkerissä) ja Väinä (Latviassa) ovat nekin lähes yhtä vanhoja lainanimiä, alkuperältään varhaiskeskislaavilaisia (viimeistään 400-luvulta).
Slaavien "alkukoti" tai ainakin jonkinlainen siirtokuntavyöhyke on siis ainakin jossain muodossa ulottunut Dnepriltä jokireittejä pitkin pohjoiseen: Olhavaa pitkin aina Suomenlahden tienoille saakka ja Väinää pitkin Riianlahdelle saakka - ja vuosisatoja aikaisemmin kuin slaavien ekspansion on perinteisesti oletettu alkaneen.