Eräs Juho Pystynen on pohtinut ansiokkaasti tätäkin kysymystä mm. blogissaan, ks.:
https://protouralic.wordpress.com/2019/ ... n-outline/
Onko siis niin, että a > oo (sal > soola) ja sananalkuinen a > vo (*agna > vootna) ovat esillä myös itämerensuomessa, eikä vain saamensukuisissa kielissä, esim:
"pp. 66–69: Long vowels in loanwords: *oo [§ 7.3.1]
Loanword studies allow dating the phonemicization of long mid vowels in Finnic quite well, however. Long vowels show up in non-LL positions already quite early in Indo-European loans such as *soola ‘salt’ — and it seems possible that phonemic long vowels were essentially originally introduced as loanword phonemes. ‘Salt’ and many other examples actually derive from a late PIE *ā and not *ō (cf. *sooja ‘protection’ ← PII *sćāyā, *vootna ‘lamb’ ← Baltic *āgna-, etc.), which then provides independent evidence for my phonetically assumed intermediate stage *aa."
Liittyen hypoteettisiin lainasanoihin (ja siten paikannimiin) kuten balt *pala > poola "vetinen niitty", balt *mala > moola "äyräs" ja ger *hrana > roona "heinää kasvava soistuva lahti tjsp.": voivatko sanat tällä perusteella edustaa sekä saamen (ml. mahdollisesti merja)- että itämerensuomalaista linjaa? Onko a > oo, vo- käytännössä vain jatkanut kattavammin leviämistä saamensukuisessa länsiuralissa ja jos on, miten erottaa kieliraja?
Se näyttäisi kuitenkin selvältä, että noissa on taustalla kielimuoto, jossa ei ollut saamelaista ja hämäläistä diftongia, koska kaakossa on tapahtunut myös oo > ö, kaikesta päätellen ennen diftongin leviämistä. Siksi esim. rönä, rönö, eikä ruona, poikkeuksena kuitenkin ainakin Muolaa (< *Moola < *mala), joka ei siis ole ajautunut/ehtinyt ajautua mölä, mölö-muotoiseksi.
Puhuttiinko Olhavan (*alho > olha-, volha-, vrt. Volkhov) Lopissa siis saamensukuista kieltä vai itämerensuomen sisarkieltä?