Pystynen kirjoitti:Tjaa, mahtaako olla mitään hajua siitä, millä nimellä uralilaiset kansat itseään kutsuivat ennen nykyisiä indoeuroperäisiä (tai turkkilais-) nimiään? Näistä voisi jotain väkertää.
Pystynen kirjoitti:Toisaalta jos "indoeuropisti" oletusarvoisesti tietää jotain kanta-IEstä, niin kai voisi lähteä siitä, että sama pätee "uralistiin". Nykykieliin keskittyjä olisi sitten lähinnä fennisti, ugristi, samojedologi
putkonen kirjoitti:Jaska kirjoitti:*kunśipäŋi 'kusipää'
<-- *kunśi 'virtsa' + päŋi 'pää'
(P.S. Hihkaiskoon ken tahtoo tuon tittelikseen... )
Tällä kertaa olen hiljaa kuin *kunśi sukassa...
Thema kirjoitti:Kännykällä kirjoitam, voi olla näppihäröjä tekstissä.. Täällä on paljon mielenkiimtoisia ketjuja ja monia mitä en ole lukenut. Eli tästäkin voiolla toisaalla enemmän. Olla-verbi nähdään olennaisena osana suomea,mut mielemkiintoista huomata kantakielen kautta jäännöksiä näkymättömästä olla-verbistä. Esim He tulevat - siinähän on selkeästi ilmaisu jossa on näkymätön olla-verbi,sama yks.3 persoonan kohdalla.
Jaska kirjoitti:Thema kirjoitti:Kännykällä kirjoitam, voi olla näppihäröjä tekstissä.. Täällä on paljon mielenkiimtoisia ketjuja ja monia mitä en ole lukenut. Eli tästäkin voiolla toisaalla enemmän. Olla-verbi nähdään olennaisena osana suomea,mut mielemkiintoista huomata kantakielen kautta jäännöksiä näkymättömästä olla-verbistä. Esim He tulevat - siinähän on selkeästi ilmaisu jossa on näkymätön olla-verbi,sama yks.3 persoonan kohdalla.
Joo, näin se voidaan tulkita. Kolmansien persoonien preesensmuodot selitetäänkin partisiipeista ilman olla-verbiä ("hän tulee" < karj. tuleu < *tuleva), jota nykyään partisiipeissa käytetään ("hän on tuleva").
Pystynen kirjoitti:Hakulisen SKRJK esittää 3. persoonien *-pA-aineksen välittömästi johtuvan jonkinlaisesta preesensin tunnuksesta; ei sano selvästi, mutta olen esityksestä ymmärtävinäni, että tämä ja I. partisiippi olisivat eriytyneet jo varhemmin?
Pystynen kirjoitti:Murteista kuulemma löytyy pelkällä monikonpäätteellä merkittyjä imperfekti- ja konditionaalimuotoja tyyliin tulit "tulivat", tulisit "tulisivat" tietysti kun yksikössä näin on yleiskielessäkin (tuli, tulisi eikä *tulii, *tulisii) niin minusta ei ole ilmeistä, onko tuossa arkaismi vai analogiaa.
Pystynen kirjoitti:Omaan puheenparteeni olen muuten lisännyt leikillisen analogiamuodon tuleet; nykypuhekielestähän monikon 3. persoona on ainakin täälläpäin normaalisti jäänyt kokonaan käytöstä ("ne tulee").
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Hakulisen SKRJK esittää 3. persoonien *-pA-aineksen välittömästi johtuvan jonkinlaisesta preesensin tunnuksesta; ei sano selvästi, mutta olen esityksestä ymmärtävinäni, että tämä ja I. partisiippi olisivat eriytyneet jo varhemmin?
On yleensäkin omituista, miten ne edes ovat eriytyneet, jos ne ovat olleet muodollisesti samanlaisia - oletetaan siis että pelkkä lauseopillinen funktio on johtanut yhdestä ja samasta lähtökohdasta erilaiseen äännekehitykseen.
Jaska kirjoitti:Eron varhaisuudesta en tiedä, kun persoonataivutuksessa tuo kuitenkin rajoittuu itämerensuomeen...
Lauri Hakulinen kirjoitti:() tunnusten aikaisempi asu on ollut *-pa, *-pä () Niiden säännöllisiä vastineita käytetään ims. kielten ulkopuolellakin preesensin merkkinä enimmissä sgr. kielissä.
Jaska kirjoitti:Ja kun kyseessä on preesenspartisiippi, niin kuka kumma ryhtyisi käyttämään sitä menneessä ajassa? No, suomalaiset...
Thema kirjoitti:Onko sille muuten joku perustelu, että liudennuksen merkkinä ei voisi käyttää kirjaimen jälkeistä vipstaakkia (mikä se nyt on nimeltään, heittomerkki?), kuten esim. karjalan ja vepsän kielissä, jos päällä oleva vipstaakki on jotenkin "hankalampi" kirjottaessa?
Thema kirjoitti:Välissä olevat j-kirjaimet meinaavat ohjata j:n lukemiseen.
Pystynen kirjoitti:Joo, en minäkään noita pidä kovin nätteinä. Juha Janhuselta olen nähnyt aika vähillä erikoismerkeillä toimeen tulevan kantauralin palataalikonsonanttien transkription:
*nʲ = <ñ>
*sʲ = <c>
*ðʲ = <j>
*j = <y>
Pystynen kirjoitti:Lisää kikkailua: itse olisin taipuvainen myös korjaamaan *x:n merkintää. Tämän ääntämyksestä ei ole täyttä selkoa, mutta /ks/ se nyt ei ainakaan ole ollut (toisin kuin naiivi pohjoiseurooppalainen helposti lukisi). Selvää sen sijaan on, että tavun lopussa ja alussa äänne kehittyy ihan eri tavoin (ja tietääkseni vielä ei ole edes mitään todisteita näiden kahden äänteen alkuperäisestä samuudesta), joten olisin taipuvainen kirjoittamaan toisaalta <h>, toisaalta <g>: eli esim. "suoni" sëhni, mutta "myydä" megi-.
Pystynen kirjoitti:Ihan turhaa eksotiikkaa sitten ainakin on kirjoittaa <ngk> eikä yksinkertaisesti <nk>, kun sekaannuksen vaaraa ei ole kantauralissa esiintyi vain *ŋk, ei *nk.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Joo, en minäkään noita pidä kovin nätteinä. Juha Janhuselta olen nähnyt aika vähillä erikoismerkeillä toimeen tulevan kantauralin palataalikonsonanttien transkription:
*nʲ = <ñ>
*sʲ = <c>
*ðʲ = <j>
*j = <y>
Nämä ovat äärimmäisen epäfunktionaalisia sikäli, että symboli ei kerro maallikolle mitään äännearvosta, kun taas konsonanttia seuraava j kertoo.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Ihan turhaa eksotiikkaa sitten ainakin on kirjoittaa <ngk> eikä yksinkertaisesti <nk>, kun sekaannuksen vaaraa ei ole kantauralissa esiintyi vain *ŋk, ei *nk.
Mutta maallikko saattaisi - koska kyseessä on vieras kieli - lukea sitä hyperkorrektisti eli [nk] eikä [ngk].
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa