Kristiina kirjoitti:Otan yhden esimerkin germaanisesta lainasanasta eli sanan 'kenkä', jolla on vastine kutakuinkin kaikissa itämerensuomalaissa kielissä. Sana katsotaan siis lainatuksi kinkku-sanasta, ruotsiksi skinka.
Tätä sanajuurta muistuttavia sanoja esiintyy kuitenkin varsin laajalla alueella:
viro king kenkä
venäjä kengo, valkovenäjä kenhy, ukraina kéndi kenkä
evenki kiŋne, even kiŋna, nanai kuŋgilte sukset
jukagiiri kingi sukset
liettua kinka reisi, potka, latvia ciñca/ ciñksla pohje
kurdi king reisi
islanti skanki kinner
letzeburg Schong kenkä
nganasan kinkálɨ sääri
jakuutti čoŋku reisiluu
akusha ḳinḳ sääri, *ḳinḳ(a) kantadargwa jalka;
baski hanka, txanka jalka, koipi,
georgia k'anč'i (კანჭი) sääri
jukagiiri čoγul reisi, koipi, luuydin, *čaŋq-/*čoŋq-
Minun mielestäni on muitakin tulkintamahdollisuuksia kuin vain olettaa, että suomen sana 'kenkä' on rautakautinen germaaninen laina ja että itämerensuomalaisten mielestä potka oli hyvä sana kengälle.
Eivät tämän sanan juuret tietenkään sinne germaaniin lopu, vaan jatkuvat jo vähintään muuallekin IE-kieliin, ainakin baltin ja kurdin sanat ovat ihan mahdollisia vastineita. Slaavin sanat eivät sen sijaan voi olla vanhoja: perintösanastossa tavunloppuiset nasaalit katoavat ja *k+e liudentuu asuun
če-, joten sellaisen sanan kuin кенго on pakko olla uusi tulokas. Kun kyseessä vielä on venäjän luoteisille murteille tyypillinen murresana (slaavilaiskielten oma vanha 'kenkää' tarkottava sana on *obuvĭ >
обувь, lisäksi on muita uudempia kuten germaanisperäisiä
buut-sanoja), niin on oikein hyvä selitys katsoa se lainasanaksi karjalasta — livviksi
kengy — joka on sittemmin levinnyt venäjän naapurikieliinkin asti.
Nganasanin sana ei voi olla itämerensuomen vastine: äännelaillinen kehitys olisi *keŋkä > **siŋki. Lopputavu on muuten = /lɨ/ 'luu', joten voisi epäillä että /kiŋka/ sinänsä tarkoittaakin esim. 'pitkä'. Samoin jakuutin sana ei voi olla vanha: perintösanastossa *ŋk ja *ŋg kehittyisivät asuun /ŋ/. Näyttäisi siltä että se kannattaa katsoa lainasanaksi jukagiirista. Jukagiirissa puolestaan
kiŋgi ja
čoɣul ilmiselvästi ovat kaksi eri sanaa, ja näistä taas edellinen voidaan hyvin katsoa lainasanaksi pohjoistunguusista. Näin jatkaen pakka saadaan kapenemaan vain pariin sanaan joilla ei enää olekaan keskenään paljoakaan yhteistä.
Kannattaa lopuksi kiinnittää huomiota myös siihen, mikä
puuttuu: esim. kaikki läntiset ja eteläiset slaavilaiskielet, lähes kaikki muut uralilaiset kielet kuin itämerensuomalaiset ja kaikki muut turkkilaiskielet.
Jaska kirjoitti:On selvää, että eri sanojen päällekkäisten merkitysten kirjo on aivan omaa luokkaansa, mikä tekee alkuperäisen merkityksen rekonstruoimisestakin haastavampaa ja johtaa juuri "samaa" merkitsevien sanojen suureen lukumäärään.
Ja kuten sanottu, olennaista on se, että yleensä valitaan yleisin vs. konkreettisin merkitys kantasanan merkitykseksi = merkityksen ei tarvitse olla yleisin, jos se on "primitiivisin" tai konkreettisin, niin että muut merkitykset voidaan uskottavammin johtaa siitä kuin toiseen suuntaan.
On oikeastaan niinkin, että näiden eri indoeurooppalaisten "tuli" tai "solmia"-sanojen merkitys oikeasti olisi rekonstruoitavissa tarkemmin, jos vain haluttaisiin. Esim. siitä vallitsee yleinen ymmärrys että kantaie:ssä "tulta" neutraalissa jokapäiväisessä merkityksessä tarkoitti *paxur (> mm.
fire), sen sijaan *Hn̥gʷnis merkitsi "elävää tulta, tulenhenkeä" (> mm. latinan
ignis, Intiassa tunnetaan peräti jumalana
Agni); morfologian nojalla *xaHtr̥ (> mm. avestan
ātar 'tuli') taas tarkoitti "paloa, kuumotusta", vrt. verbijuuri *xaH- 'palaa, olla kuuma'. Mutta tiiviissä lähdeteoksissa on (hieman pahana) tapana glossata nämä kaikki ainoastaan 'tuleksi'.
Suosittelen kantaindoeuroopan "synonyymi"sanojen merkityserojen ihmettelyn aloituspisteeksi J. P. Malloryn ja Q. P. Adamsin kirjaa
The Oxford Introduction to Proto-Indo-European jossa asiaa puidaan satojen sivujen ja sanojen verran. Ehkä joskus saamme vastaavan lähdeteoksen uralistiikkaankin.