Muinainen Suomi

Jaska kirjoitti:Kaikista kielistä löytyy aina samannäköisiä sanoja. Olennaista on, ovatko merkitykset läheisiä tai uskottavasti johdettavissa toisistaan ja ovatko sanat äännehistoriallisesti yhdistettävissä. Merkitykset 'silmä' ja 'aurinko' ovat kaukana toisistaan, vain aasinsilloin yhdistettävissä.

Ei se nyt niin huono rinnastus ole. Valo, silmä ja aurinko ovat semanttisesti läheisiä, sillä silmä on meille valo, koska ilman silmiä ihminen on pimeässä.
Sana, joka useassa indoeurooppalaisessa kielessä tarkoittaa aurinkoa (latina, balttilaiset kielet), tarkoittaa joissain tapauksissa valoa ja silmiä. Esimerkiksi kurdiksi valo on şewl. Iiriksi puolestaan solas tarkoittaa valoa ja lamppua ja súil silmää. Silmät ovat iiriksi alunperin kaksi aurinkoa:

"From Old Irish súil, from Primitive Irish *sūli, alteration of Proto-Celtic *sūle (“suns”), dual of *sūlos, genitive of *sāwol (compare Welsh haul, Breton heol), from Proto-Indo-European *sóh₂wl̥. The change in meaning in Irish is apparently due to the mythological view of the sun as the “eye of the sky”."

«There is no image older and more universal than that which regards the round and brilliant disk as the eye of the sky-god, whether it be of Ahuro-Mazdâo as with the Persians, or of Horus as with the Egyptians, or of Zeus as with the Greeks, or of Wuotan as with the Teutons. «His eye sendeth forth light from his face when the earth becometh light,» says the [Egyptian] Book of the Dead. The sun is the all-seeing eye of Varuna, the vedic sky-god, which surveys the whole earth; oculus mundi, says Ovid; «the great eye of Heaven,» says Spenser; «the searching eye of Heaven», says Shakespeare; des Tages Flammenauge, says Schiller.

«The Sun with one eye vieweth all the world.»

Uncivilized tribes have exactly the same conception; betuch anuh with the Dayaks of Borneo; màso-andro with the Malagasy; mata-ari with the Malays, all meaning «the eye of the day». The natives of Mangaia, in the South Pacific, say «the eye of Great Noon (Avatea) is open» when the sun is in its meridian splendour.»

Richard Mercer Dorson, History of British Folklore, p. 178

Kristiina kirjoitti:Noista luettelemistasi IE-juurista tuo *snəh-wen on hieman epäilyttävä, koska se näyttäisi perustuvan vain sanskritin sanaan snā́van, eikä muodostustapa selitä muita muotoja, joita ovat nas ’suoni’, ’jänne’, snasā ’jänne’, ’lihas’; ja toisaalta kreikan sana neûron, latinan sana nervus ja heetin sana išḫunawar.

Neuro- (n.) ~ nervo- (m.) < *sne(h)uro- ovat aika selviä: tematisoituja eli vokaalivartaloistettuja versioita nominatiivista *snehwr̥. Tämä ei edustu sanskritissa joka on yleistänyt obliikvivartalon, mutta kyllä lisäksi esim. pālissa (nhāru- < *snāru-) ja avestassa (snāwarə).

Nuo sanskritin sivumuodot (?) näyttävät lähinnä rinnakkaisjohdoksilta samasta verbijuuresta, mutta en mene vannomaan ilman lähteitä.

Kloekhorstin etym. sanakirjan mukaan heetin sana on hapax legomenon (esiintyy vain yhden kerran yhtään missään) ja sitä nykyään näköjään pidetäänkin kirjoitusvirheenä ihan muuta alkuperää olevasta sanasta išḫunawaš 'käsivarsi'! (ḫ ei muutenkaan sovi muiden sanojen kanssa yhteen.)

Kristiina kirjoitti:asianhan voisi kääntää myös toisinpäin eli muodostaa uralilaisia kaksitavuisia sanoja indoeurooppalaisista sanoista

Olen kyllä samaa mieltä että 'aurinko' ~ 'silmä' ei ole merkityksen puolesta uskottava rinnastus, vaikka molemmat nyt ovatkin pyöreitä ja liittyvät jollakin tavalla valoon.

Lainasanoissa tämäntyyppisiä vastaavuuksia varmasti löytää — mutta jos tätä yrittäisi venyttää koko indouralilaisen hypoteesin selitykseksi, jäisi taas aika epäselväksi esim. miksi kantauraliin olisi säilynyt vain kaksitavuisia sanoja mutta ei mitään juurinomineita tyyppiä *mūs 'hiiri' tai *gʷows 'lehmä'.

Nyt on vähän paksua läppää Frederik Kortlandtilta:
"Thus, it turns out that Indo-European is a sister of Finno-Ugric while Indo-Uralic is a sister of Samoyedic and a daughter of Uralic."
https://www.academia.edu/44755526/The_d ... view-paper

Mies siis uskoo indo-uralilaiseen alkusukulaisuuteen, muttei siinä kaikki: hän väittää, että suomalais-ugrilaiset kielet ovat läheisempää sukua indoeuroopalle kuin samojedikielille!

Mies on kuitenkin ollut aivan pätevä slavisti-indoeuropeanisti, mutta olisiko tässä nyt vihjeitä EPS:stä? Emeritusprofessorisyndrooma: eläkepäivillä aletaan kuvitella olevansa joka alan asiantuntija ja rakennellaan lennokkaita hypoteesejä vähät välittämättä uskottavista tieteellisistä argumenteista.

Kirjoitus on ilmeisesti ihan tuorekin, vrt. "The disintegration of the Indo-European language family proceeded as follows (cf. Kortlandt 2018b and 2020)".

En minäkään ymmärrä ollenkaan sitä, miksi niin monilla on pakkomielteenä arka'isoida samojedit. Samojedikielethän ovat säilyttäneet kantakieleen rekonstruoituja muotoja ja kieliopin yleisperiaatteita paremmin kuin ugrilaiskielet. Onhan niissä tietysti paljon uutta tavaraa, esim. valtava määrä moduksia ja kliittisiä päätteitä, jotka tekevät esim. nenetsistä varsin ilmaisukykyisen kielen. Toisaalta pitää muistaa, että samojedien isälinjakin (VL65) on melko nuori ja eronnut altailaisten ryhmien linjoista vain alle 3500 vuotta sitten.

Kirjoitin joskus tällaisen kommentin AG:hen:
"VL64 is the line above the Nganasan-specific line, and it is still shared between Samoyeds, on one hand, and Tuvinians, Mongols and Yakuts, on the other hand. The age of VL64 on yfull is 3500 years. Therefore, I would say that the Samoyedic linguistic group did not form before that. If we argue that the Samoyedic languages formed already at the level of VL67, we are in a curious situation that VL67(xVL65) exists in Turks, Mongols and Tungusic but hardly in Samoyeds."

Volkov on analysoinut P43-linjoja artikkelissaan: ГЕНОФОНД ЮЖНЫХ СЕЛЬКУПОВ В КОНТЕКСТЕ ИСТОРИЧЕСКИХ
И АРХЕОЛОГИЧЕСКИХ ДАННЫХ