Eteläviro, ensimmäisenä eriytynyt itämerensuomalainen kieli
Lähetetty: 03 Marras 2011 02:00
Kuten tunnettua, äänteellisin perustein eteläviro alkoi murteutua erilleen jo hyvin varhain, kaikkien muiden kielten ollessa vielä pitkään samaa kieltä.
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
Eino Koposen kirjasta Eteläviron murteen sanaston alkuperä selviää, että siellä on vanhoja balttilaisia lainasanoja, joita ei tavata mistään viron kielen ulkopuolelta ja jotka edeltävät muutosta * > *h:
1. kähr 'mäyrä' < *kärhä < *kärä <-- B *ker- (> liett. keras 'mustavalkokirjava')
2. iherus, eherus 'meritaimen' < *eherVs < *eerVs <-- B, vrt. liettuan eerys ~ aerys 'ahven'
3. pahr 'karju' < *parhu < *para <-- B *paras 'porsas; kuohittu urossika'
On mielenkiintoista, että näin vanhoilla lainasanoilla on näin suppea levikki. Kun tähän yhdistetään tieto, että eteläviro oli jo murteutunut erilleen yhteiskantasuomalaisen muutoksen * > *h tapahtuessa, näyttää taloudellisimmalta olettaa ettei näitä sanoja koskaan ole muissa kielissä ollutkaan vaan että ne on omaksuttu suoraan eteläviroa edeltävään muinaismurteeseen.
Näin ainakin yksi vanha itämerensuomalais-balttilainen kontaktialue voitaisiin paikantaa suunnilleen Peipsijärven eteläpuolelle. On kuitenkin mielenkiintoista, että ainakaan kaksi ensimmäistä sanaa eivät ole tyypillisiä kulttuurilainoja ('karju' sen sijaan voisi liittyä maatalouteen) vaan edustavat sellaista merkitysluokkaa (paikallinen maasto, kasvisto ja eläimistö) joka yhdistetään pikemminkin substraattilainautumiseen.
Olivatko muinaiset etelävirolaiset ensimmäisiä itämerensuomalaisia, jotka levisivät balttien vanhalle alueelle?
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä, että haukka-sana on tämänrakenteinen yleensä kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, mutta etelävirossa se on haukas - vrt. kantagermaanin asu *habukaz 'haukka'. Yleensähän germaanin *-az-pääte edustuu -as:na (rengas, kuningas), mikä voisi viitata siihen että muun itämerensuomen sana haukka olisi myöhäisempi, vasta kantaskandinaavinen (< *haukr). Toisaalta myös suomen murteellinen havukka edustaa rakenteeltaan vanhempaa asua.
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
Eino Koposen kirjasta Eteläviron murteen sanaston alkuperä selviää, että siellä on vanhoja balttilaisia lainasanoja, joita ei tavata mistään viron kielen ulkopuolelta ja jotka edeltävät muutosta * > *h:
1. kähr 'mäyrä' < *kärhä < *kärä <-- B *ker- (> liett. keras 'mustavalkokirjava')
2. iherus, eherus 'meritaimen' < *eherVs < *eerVs <-- B, vrt. liettuan eerys ~ aerys 'ahven'
3. pahr 'karju' < *parhu < *para <-- B *paras 'porsas; kuohittu urossika'
On mielenkiintoista, että näin vanhoilla lainasanoilla on näin suppea levikki. Kun tähän yhdistetään tieto, että eteläviro oli jo murteutunut erilleen yhteiskantasuomalaisen muutoksen * > *h tapahtuessa, näyttää taloudellisimmalta olettaa ettei näitä sanoja koskaan ole muissa kielissä ollutkaan vaan että ne on omaksuttu suoraan eteläviroa edeltävään muinaismurteeseen.
Näin ainakin yksi vanha itämerensuomalais-balttilainen kontaktialue voitaisiin paikantaa suunnilleen Peipsijärven eteläpuolelle. On kuitenkin mielenkiintoista, että ainakaan kaksi ensimmäistä sanaa eivät ole tyypillisiä kulttuurilainoja ('karju' sen sijaan voisi liittyä maatalouteen) vaan edustavat sellaista merkitysluokkaa (paikallinen maasto, kasvisto ja eläimistö) joka yhdistetään pikemminkin substraattilainautumiseen.
Olivatko muinaiset etelävirolaiset ensimmäisiä itämerensuomalaisia, jotka levisivät balttien vanhalle alueelle?
Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä, että haukka-sana on tämänrakenteinen yleensä kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, mutta etelävirossa se on haukas - vrt. kantagermaanin asu *habukaz 'haukka'. Yleensähän germaanin *-az-pääte edustuu -as:na (rengas, kuningas), mikä voisi viitata siihen että muun itämerensuomen sana haukka olisi myöhäisempi, vasta kantaskandinaavinen (< *haukr). Toisaalta myös suomen murteellinen havukka edustaa rakenteeltaan vanhempaa asua.