Sivu 1/1

Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 03 Helmi 2020 19:03
Kirjoittaja Jaska
Toisessa ketjussa tuli sivuttua kysymystä, milloin ovat syntyneet (itämeren)suomen sekundaarit i-vartalot, jollainen on mm. sanoissa lappi : lapin, vati : vadin, (takin) vuori : vuorin, (juoma) viini : viinin jne. Vanhoissa perintösanoissahan sanat taipuivat e-vartaloisina:
kuusi : kuusen, käsi : käden, susi : suden, vesi : veden, kuusi : kuuden, kaksi : kahden, vuori : vuoren, viini : viinen (nuolikotelo) jne.

Absoluuttista ajoitusta olisi mielenkiintoista yrittää haarukoida aineellisten vastineiden avulla. Mikä voisi olla nuorin e-vartaloinen sana? Mikä puolestaan vanhin i-vartaloinen sana?

Esimerkiksi saksi : sakset on vielä e-vartaloinen, ja sana lienee lainattu germaanista joskus keskisellä rautakaudella, jolloin "saksi" eli väkipuukko ilmestynee arkeologiseen aineistoon (ainakin jo Euran Luistarissa). Muutkin asesanat ovat yleisesti e-vartaloisia:
veitsi : veitsen, kilpi: kilven... Useimmista ei tätä kriteeriä tietenkään näe, kun ne eivät pääty i:hin.

Mikähän mahtaisi olla vanhin i-vartaloinen sana, jolle voisi löytyä arkeologinen vastine?

Re: Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 03 Helmi 2020 21:03
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
Sirppi?

"Праслав. *sьrръ родственно лтш. sirpis, sìrps "серп"", > onkohan laina todella kantaslaavista vai sittenkin baltista?

http://starling.rinet.ru/cgi-bin/response.cgi?basename=\data\ie\vasmer&text_word=%D1%81%D0%B5%D1%80%D0%BF&method_word=beginning&ww_word=on

EDIT jaha, muutkin ovat näemmä ehdottaneet samaa sanaa.

Re: Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 04 Helmi 2020 05:26
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:Mikä voisi olla nuorin e-vartaloinen sana?

1800-luvulla lanseeratut happi ja typpi, mutta produktiivisuudestahan nämä eivät oikein kerro. Nuorenpuoleisia ovat saksen lisäksi myös peitsi ja tiili.

Yksi mielenkiintoinen nuorempien "luonnollisten" e-vartaloiden ryhmä on karte-, kalte-, talte- sanoissa kuten karrella, kallella, tallella (kalteva, talteen jne.) joiden odotettavia nominatiiveja (karsi, kalsi, talsi) ei käytetä. Näyttäisi siltä, että e-vartaloilla sinänsä on säilynyt jonkinlainen produktiivisuus pidempään kuin vaihtelusuhteella -si : -te-.

Painottomasta i:stä sinänsä on itämerensuomessa taas paljonkin vanhoja esimerkkejä, esim. karsina < *karcina < *kartina, kärsiä < *kärci- < *kärti-, ehtiä < *ešti- < *eštəj-. Pitäisin selvänä, että i- ja e-vartaloilla on ollut ylimenokausi, yksi ei ole suoraan vaihtunut toiseksi.

Re: Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 04 Helmi 2020 18:02
Kirjoittaja Jaska
Pystynen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Mikä voisi olla nuorin e-vartaloinen sana?

1800-luvulla lanseeratut happi ja typpi, mutta produktiivisuudestahan nämä eivät oikein kerro. Nuorenpuoleisia ovat saksen lisäksi myös peitsi ja tiili.

Yksi mielenkiintoinen nuorempien "luonnollisten" e-vartaloiden ryhmä on karte-, kalte-, talte- sanoissa kuten karrella, kallella, tallella (kalteva, talteen jne.) joiden odotettavia nominatiiveja (karsi, kalsi, talsi) ei käytetä. Näyttäisi siltä, että e-vartaloilla sinänsä on säilynyt jonkinlainen produktiivisuus pidempään kuin vaihtelusuhteella -si : -te-.

Painottomasta i:stä sinänsä on itämerensuomessa taas paljonkin vanhoja esimerkkejä, esim. karsina < *karcina < *kartina, kärsiä < *kärci- < *kärti-, ehtiä < *ešti- < *eštəj-. Pitäisin selvänä, että i- ja e-vartaloilla on ollut ylimenokausi, yksi ei ole suoraan vaihtunut toiseksi.

Joo, siltä vaikuttaisi. Ja kuvaa sotkee taas analogia; esim. tuttavapiirissänikin osa taivuttaa siili-sanaa siilin, osa siilen. Luotettava aineisto edellyttäisi laajaa, yhdenmukaista murre-edustusta. Ja kuten happi ja typpi osoittavat, nuoretkin sanat on voitu sopeuttaa vanhaan malliin.

Entäs lainasanakerrostumat?
Varhaiskeskislaavilaisiksi oletetut hauki ja hirsi ovat vielä e-vartaloisia (ja lainattu ennen myöhäiskantasuomea), mutta muut slaavilainat näyttävät säännöllisesti i-vartalon (risti, pappi). Näiden kerrostumien välinen ajoitushaarukka olisi silti jotain 100-800 jKr.?

Sirppi-sanan i-vartaloisuutta voitaneen pitää vastatodisteena sen balttilaisuudelle, koska niin myöhäisiä balttilainoja ei oleteta omaksutun enää suomeen vaan ainoastaan eteläisimpiin ims. kieliin.

Ehkä tähän vyyhteen/vyyhtiin ei ole mahdollista enää saadakaan luotettavaa vastausta...

Re: Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 04 Helmi 2020 20:09
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:Varhaiskeskislaavilaisiksi oletetut hauki ja hirsi ovat vielä e-vartaloisia (ja lainattu ennen myöhäiskantasuomea), mutta muut slaavilainat näyttävät säännöllisesti i-vartalon (risti, pappi).

Hauki on sekin i-vartalo esim. virossa, aunuksessa ja laajasti itäsuomessa:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 2f78f4a426

Lainanantajapuolen vartalotyyppikään ei näissä ole sama: *păpŭ, *krĭstŭ, mutta *ščuka < *ščaukā, jossa koko lainan i/e-vartaloisuuden syy on epäselvä. Muistaakseni yksi ehdotus on jo kantabaltoslaavilainen lainaaminen asussa *šäwkä ja itämerensuomen oma vartalotyyppimuutos *ä-ä > *a-ə > *a-i (mutta kuulostaa hyvin epäilyttävältä; i-vartaloinen variantti ei tällä selity).

Re: Suomen i-vartaloiden synnyn ajoitus?

ViestiLähetetty: 05 Helmi 2020 07:44
Kirjoittaja Jaska
Pystynen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Varhaiskeskislaavilaisiksi oletetut hauki ja hirsi ovat vielä e-vartaloisia (ja lainattu ennen myöhäiskantasuomea), mutta muut slaavilainat näyttävät säännöllisesti i-vartalon (risti, pappi).

Hauki on sekin i-vartalo esim. virossa, aunuksessa ja laajasti itäsuomessa:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 2f78f4a426

Joo... Nämä kun joku jaksaisi kerätä kattavasti, niin voisi erottua myös kielestä toiseen lainatut sanat oikeasti kantasuomalaisista.

Pystynen kirjoitti:Lainanantajapuolen vartalotyyppikään ei näissä ole sama: *păpŭ, *krĭstŭ, mutta *ščuka < *ščaukā, jossa koko lainan i/e-vartaloisuuden syy on epäselvä. Muistaakseni yksi ehdotus on jo kantabaltoslaavilainen lainaaminen asussa *šäwkä ja itämerensuomen oma vartalotyyppimuutos *ä-ä > *a-ə > *a-i (mutta kuulostaa hyvin epäilyttävältä; i-vartaloinen variantti ei tällä selity).

Totta, lainanantajakielen vokaalitkin pitää huomioida. Tai ne saattavat olla osa "lopullista" selitystä.