Muinainen Suomi

Löytyi sivusto, jolla saa mukavasti kulutettua ylimääräistä aikaansa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Vowel#Audio_samples

Pystypalkkien oikealla puolella ovat pyöreät ja vasemmalla laveat vokaalit. Koodit ovat IPA:n mukaan. Se o:n vasemmalla puolella oleva häkkyrä vastaa uralilaista e̮:tä ja suunnilleen viron õ:ta (joka tosin voi olla suppeampaan päin, kohti sitä u:n viereistä venkuraa).

Samanlaisia sivuja on netissä montakin. Tässä yksi minusta parhaita:
http://wso.williams.edu/~jdowse/ipa.html
Kaikki IPA:n äänteet samalta puhujalta; myös kaikki konsonantit, sekä sananalkuisina että sanansisäisinä.

(Voi huomata esim. että suomen v onkin IPA:n /ʋ/ eikä suinkaan /v/. Tätä ääntämyseroa esim. kouluenglannissa harvemmin korostetaan, mikä kuuluu kyllä suomalaisten aksenteissa)

Pystynen kirjoitti:Samanlaisia sivuja on netissä montakin. Tässä yksi minusta parhaita:
http://wso.williams.edu/~jdowse/ipa.html
Kaikki IPA:n äänteet samalta puhujalta; myös kaikki konsonantit, sekä sananalkuisina että sanansisäisinä.

Kiitos, todella hyödyllinen!

Pystynen kirjoitti:(Voi huomata esim. että suomen v onkin IPA:n /ʋ/ eikä suinkaan /v/. Tätä ääntämyseroa esim. kouluenglannissa harvemmin korostetaan, mikä kuuluu kyllä suomalaisten aksenteissa)

Minusta kyllä [v] kuulostaa suomalaisemmalta... sen ympärillä ääntyvä vokaali vain ei ole suomalainen.

Jaska kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:(Voi huomata esim. että suomen v onkin IPA:n /ʋ/ eikä suinkaan /v/. Tätä ääntämyseroa esim. kouluenglannissa harvemmin korostetaan, mikä kuuluu kyllä suomalaisten aksenteissa)

Minusta kyllä [v] kuulostaa suomalaisemmalta... sen ympärillä ääntyvä vokaali vain ei ole suomalainen.

Luulisin, että ääntäjälle [ʋ] on vieras äänne ja hän ainakin hieman venyttää sitä. Ero, johon lähinnä viittaan, on [v]:n vahva frikaatio, joka suomalaisilta usein jää kuulematta ja itseltäni ainakin puuttuu.

Kotitesti: jos osaat kuiskata sanaparit kuten "Vantaa"/"Fantaa", tai "safariini"/"savariini" siten, että ne ääntyvät eri lailla, niin äännät [ʋ]:n (tai kenties jotain ihan muuta). Nimellisesti [v]:nhän pitäisi erota [f]:stä ainoastaan soinnillisuutensa osalta

Pystynen kirjoitti:

Jaska kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:(Voi huomata esim. että suomen v onkin IPA:n /ʋ/ eikä suinkaan /v/. Tätä ääntämyseroa esim. kouluenglannissa harvemmin korostetaan, mikä kuuluu kyllä suomalaisten aksenteissa)

Minusta kyllä [v] kuulostaa suomalaisemmalta... sen ympärillä ääntyvä vokaali vain ei ole suomalainen.

Luulisin, että ääntäjälle [ʋ] on vieras äänne ja hän ainakin hieman venyttää sitä. Ero, johon lähinnä viittaan, on [v]:n vahva frikaatio, joka suomalaisilta usein jää kuulematta ja itseltäni ainakin puuttuu.

Kotitesti: jos osaat kuiskata sanaparit kuten "Vantaa"/"Fantaa", tai "safariini"/"savariini" siten, että ne ääntyvät eri lailla, niin äännät [ʋ]:n (tai kenties jotain ihan muuta). Nimellisesti [v]:nhän pitäisi erota [f]:stä ainoastaan soinnillisuutensa osalta

Ei minun v:ni kuiskatessakaan sulaudu f:ään, mutta silti se on mielestäni liian ponteva approksimantiksi. Tai muussa tapauksessa missään kielessä ei lienisi oikeaa [v]:tä vaan kaikissa vain tuo approksimantti...

Jaska kirjoitti:Ei minun v:ni kuiskatessakaan sulaudu f:ään, mutta silti se on mielestäni liian ponteva approksimantiksi. Tai muussa tapauksessa missään kielessä ei lienisi oikeaa [v]:tä vaan kaikissa vain tuo approksimantti...

Keskusteluissa fonetiikasta englanninkielisten tuttavien kanssa he ovat kyllä pitäneet v:tä/f:ää ihan siistinä soinnillisuusparina, siinä missä z/s:kin.

Mutta onhan approksimantti/frikatiivi-jako oikeastaan jatkumo. Oma kokemukseni on, että v:n suppeusjärjestys menee erinäisissä kielissä karkeasti ottaen tanska > suomi > ruotsi > saksa > venäjä > englanti > ranska. Eteenkin germaanisissa kielissä kehitys *w:stä v:ksi tuntuu olevan vielä kovasti vaiheessa (ja englantihan taitaa olla suunnilleen viimeinen ieur. kieli joka ei ole vielä tuohon leikkiin hypännyt).