Jaska kirjoitti:Itägermaanista sanoja taas ei ole välttämättä lainattu itämerensuomeen ennen goottivaikutusta, vaikka itägermaanin erottaminen kantagermaanista onkin hankalaa. Mutta äänteellisin perustein kantagermaaniset sanat ovat oikeastikin vanhempia kuin luoteisgermaaniset,
Ajattelit ehkä minun tässä yrittävän esittää luoteis/kantagermaanisia kerrostumia sittenkin samanaikaisiksi ja vain luoteis/itägermaanisiksi? No en suinkaan. Pikemmin jotain tämäntapaista:
1) Kantagermaania puhutaan Sveanmaalla. Kontakteja imsuihin/esisaamelaisiin.
2) Kielen läntinen (ja ehkä pohjoinenkin) osa kehittyy luoteisgermaaniksi, leviää lounaaseen.
3) Luoteisgermaanin itäinen osa (etelä-Ruotsissa) kehittyy pohjoisgermaaniksi, läntinen (Tanskan puolella) länsigermaaniksi.
4) Pohjoisgermaaniset piirteet leviävät Sveanmaalle (jossa on toistaiseksi puhuttu joko itägermaanista, "perus"luoteisgermaanista, tai jopa omanlaistaan murretta).
2-4 voisivat mahtua vain pariinkin vuosisataan, kun huomioidaan luoteisgermaaninkin olevan vielä aika lähellä kantagermaania (kenties sysäys murteutumiseen on tullut "Nordwestblock"-vaikutteiden omaksumisesta). Tällöin jäisi vielä hyvin aikaa runsaille pohjoisgermaanisvaikutteille ims/saamen suuntaan.
Yhtä mahdollista on kai sekin, että länsi- ja pohjoisgermaanin välissäkin on ollut murteita, jotka ovat nämä taas vasta myöhemmin pohjoisgermaanistuneet.
Onko muuten historiallisia syitä pitää ims:n itägermaanisia vaikutteita nimenomaan goottilaisina? Itägermaanisia heimojahan on ollut muitakin.
Jaska kirjoitti:esim. germ. *x/*h on korvattu kantagermaanisissa sanoissa ims. *k:lla, luoteisgermaanisissa sanoissa *h:lla.
Tällä ei tosin ole mitään tekemistä luoteisgermaanin omalla kehityksen kanssa. Pikemmin veikkaisin tämän substituutiovaihdoksen palautuvan ims. * > h -kehitykseen, jonka myötä sananalkuinenkin h tuli mahdolliseksi.