Pystynen kirjoitti:Kompromisseja voisi keksiä, esim. että minä/sinä ovatkin Peräpohjolan "pääaluella" kadoneet jopa niin myöhään että Itä-Lappi ehti jo saada uudisasukkaansa ennen tätä.
Tarkemman muuten tätä koskien erään asian, joka ei ehkä ole murteita tuntemattomille tarpeeksi ilmeinen. Lähes kaikissa suomen murteissa ja useimmissa itämurteissakin on jo vanhastaan ollut käytössä
kahdet erilaiset persoonapronominit: hitaammat / muodollisemmat
minä/sinä ja pikapuhemuodot / epämuodollisemmat
mä/sä. Edelliset siis eivät ole nykypuhekielessä peräisin kirjakielestä!
Muutamilla alueilla tämä vaihtelu on yksinkertaistettu pudottamalla pitemmät muodot pois käytöstä. Itä-Uudenmaan, kaakon ja karjalan
mie/sie-alue on ilmeisesti syntynyt tällä tavalla. Siis ensin on ollut, varmasti vähintään Pohjanlahdelta Laatokalle asti, rinnakkain muodot
minä/sinä ja
miä/siä. Jälkimmäisiä on murteiden kehittyessä typistetty tai sopeutettu hieman eri suuntiin; lisäksi eri murrealueilla on päätetty että
mie/sie tai mainitsemallani Mikkelin–Haminan kaistaleella yhä
miä/siä saavatkin kelvata kaikissa yhteyksissä. Sitä on kyllä paha sanoa, kumpi näistä jälkimmäisistä tapahtui missäkin ensin.
Levikistä näkee näin ollen että nämä pronominien pikamuodotkin ovat "ikimuinaisia", siis ehkäpä varhaiskeskiaikaisia. Niiden synnyn ulkopuolelle ovat jääneet lyydi-vepsä, sekä myös lounaismurteet jossa onkin lyhennetty eri suuntaan, asuihin *mnä̀/*snä̀ >
mnää/snää, kuten Rauman murretta tuntevat tietävät.
(Varsinaisten lounaismurteiden ulkopuolella myös monissa lounaisissa välimurteissa on sitten mää ja sää ~ nää. Ainakin viimeisin selvästi tulee juuri lounaisesta alkuheittoisesta lyhentymätyypistä. Nykyäänkin puhekielessä yleiset mää/sää toisaalta voisivat perustua myös lyhyisiin mä/sä-muotoihin, mutta tästä on lähes mahdoton mitään varmuutta saada.)Voimme sitten päätellä että myös Peräpohjolaan vietiin uudisasutuksen mukana molemmat muodot. Tämän todistaa mainitsemani omalaatuinen Jällivaaran murre(alue), jossa tunnetaan sekä
mina/sina (murteesta vokaaliharmonia on kadonnut) että
mie/sie. Näin ollen voisi minusta oikein hyvin olettaa, että sekä pitemmät että lyhemmät olivat tallella (jälkimmäiset kuitenkin ehkä jo tässä uudessa asussa?) myös Kemin murteessa / murrealueella siinä vaiheessa, kun Itä-Lapin uudisasutus syntyi.