Maistiaisia kalliomaalaajien kielestä:
http://www.elisanet.fi/alkupera/Kalliokieli.pdf
Aineistona on sellaisia sanoja, jotka löytyvät vähintään kahdesta länsiuralilaisesta kielihaarasta (saame, itämerensuomi, mordva) mutta joilla ei ole laajempaa levinneisyyttä uralilaisissa kielissä eikä uskottavaa lainaselitystä indoeurooppalaisista kielistä; jotka usein sisältävät epäuralilaisia äänneyhtymiä; ja joissa usein näkyy toistuvia epäsäännöllisyyksiä, eli äännevastaavuuksia, jotka eivät selity uralilaisen äännehistorian pohjalta.
Ylä-Volgalta Lappiin on puhuttu lähisukuisia kieliä, jotka eivät olleet sukua uralilaisille tai muillekaan Euroopan nykyisille kielikunnille.