Jaska kirjoitti:Löytyisipä jostain vokaalialkuinen *ê-sana jolla olisi säilynyt mordvassa vastine, niin saisimme jonkinlaisen käsityksen muutoksen iästä.
Mitä tuumaat
yö-sanan vastineista? Mordvassa /vej/, ugrissa illabiaalisia: unkarin
éj, mansissa *jii (< *jij?), hantissa *jej. Nämä olisivat aika säännöllisesti johdettavissa asusta *(j)êjä (ims. kehitykseen vrt. *uwa >
vuo; sanajuuria muotoa
-yjä ei nykyäänkään löydy). Saamen
iddja viittaa kyllä i-vartaloon (mordva ei välttämättä? *müŋä > *meŋ(ə) > /mej/), mutta vokaali *ī on tässä outo
Ims:ssa on jonkin aikaa väännetty pitkävokaalisia sanoja i-vartaloisiksi ja ainakin "juonen" vastineena saamekin on tehnyt samaa: indoir. *jāna > *jōnë. Tässä olisi voinut tapahtua samaa, jos pitkä vokaali kehittyi jo tarpeeksi aikaisin.
Jaska kirjoitti:on kyllä ehdottomasti tutkimisen arvoinen mahdollisuus, voisiko koko permi olla lähtöjään läntisempi kieli ja saame ja mari itäisempiä. Siis niin kuin sukupuun haaroina visualisoituna.
Joo, näille keskihaaroille on vaikea nähdä mitään ilmiselviä yhtäläisyyksiä muihin. Permissä on ugrin kanssa yhteinen *ð > *l, mutta jos ugri ja samojedi pukataan yhteen, tuon on oltava areaalinen; *lʲ taas saattaisi jopa olla alkuperäinen suhteessa länsiuralin *ð:hen (mordvassa ja marissa on sanan alussa edelleen lateraali).
Suomalais-permiläistä sanastoa on toki edelleen paljon, mutta siinä on toki edelleen paljon myös kantauralissa esiintymättömiä konsonanttiyhtymiä kuten *st *śt *t.
Jaska kirjoitti:Mansi ja hanti ovat molemmat toki muuttuneet kovasti, mutta juurikaan yhteisiä muutoksia ei silti ole esitettävissä
Kaikki yhteiset muutokset eivät välttämättä ole foneemisia (yhteenlankeamisia tms). Silmiinpistävää on minusta nimenomaan vokaaliston foneettinen kehitys. Esim. Sammallahti '88 listaa nimenomaan pari vokaalikehitystä eikä muuta.
(Joskus tsekkasin myös D. Abondolon "Vowel Rotation in Uralic" mutta oli sen verran tiivis opus että en ihan päässyt kärryille, mikä tutkimuksen lopputulos oli.)
T-R Viitsolta olen löytänyt (ehkä tiedätkin, vaikket gradussasi viittaakaan) kokoelman suomalais-ugrilaisia konsonantti-isoglosseja ("Finnic Affinity", Congressus Nonus Internationalis Fenno-Ugristarum I: Orationes plenariae & Orationes publicae, 2000). Sääli että mies jätti samojedikieliet tarkastelun ulkopuolelle, "itäuralin" käsitteesi olisi saattanut päästä ilmoille jo aiemmin Tiit toisaalta myös laittaa minusta turhan paljon painoa erinäisille melko triviaaleille konsonanttien heikkenemisille (*k > *γ, *ć > *ś, *s > *z, *pp > *p, jne.)