Epäilenpä tässä mahdollisesti havainneeni viitteitä kadonneesta uralilaiskielestä tai -kielihaarasta. Homma lähti huomiosta, että suomen etymologioimaton sorsa muistuttaa kovasti kantauralin vastaavaa tarkoittavaa sanaa *śoðka (joka säännöllisesti edustuu suomessakin: sotka).
Vastaavia sanoja, joissa näyttäisi edustuvan *ð(ʲ) > r, näyttää löytyvän tarkemmalla seulalla yllättävänkin monta suhteessa siihen, että dentaalispirantit olivat kantauralissa melko harvinaisia:
ims. levikillä:
sortaa vs. *soðʲa (> säänn. sota); oletettava johdetun kausatiivinpäätteellä *-ta
kärppä vs. *käðʲwä "lumikko; nainen"; oletettava kehitystä *w > p
eri, erä- vs. *eði, *eðä (> säänn. esi, etä-). Huom. molemmissa esiintyvä vartaloiden i/ä-vaihtelu! Semantiikasta: esim. erämaa on etäällä, ja toisaalta, jos jokin on joukosta esillä, se on myös erillään.
hieman laajemmalla mutta edelleen läntisellä levikillä:
sormi < *sor- (mordvaan asti) vs. *śuwðʲi "sormi"; sanan *-m(i) on kai joka tapauksessa tulkittava päätteeksi, kun se mordvan sanasta puuttuu (sor). (Tai jos spekuloidaan, outoa yhtymää *-uw- voisi yrittää selittää aiemmalla asulla *śumði, ja sitten edelleen *mr > r tai rm, mutta menee aika adhoccailuksi)
marja < *mërja (mariin asti), vs. *moðʲa "marja" (mari, permi, ugr.)
tyre-hty- ym. < *türi- "täyttää" (permiin asti) vs. *täwði- (> täysi).
karata (epävarm. vastineita mordvassa, marissa) vs. *kaðʲa- (> kadota); vartalon /k/ (karkaa-) on tosin ongelma
saamen muorra "puu" vs. *majðʲa "metsä" (rajoittuu tosin saameen/samojediin)
Marjalle on näköjään esitetty myös ugrilaisvastineita, mutta ne mennevät paremmin melko samantyyliseen sanueeseen *mura (> muurain).
Tähän mennessä näissä sanoissa on esiintynyt pari muutakin äännevastaavuutta:
w ~ pp
(C)k ~ (C)s
C ~ Cj
Vj, Vw ~ V
Seuraavaksi voisi kaivella, löytyisikö noista lähtien lisää sanadubletteja. Mieleen tulee äkkiseltään esim. selvä ~ helppo, joskin jäljempi on kai selitetty germaanien "apu"-sanueesta (vaikka merkitys ei oikein täsmääkään).
Kuulostaako ihan täydeltä sadulta vai voisiko näistä saada jotain kasaan?
Jos substraatin (?) identiteettiä arvuutellaan, niin mieleen tulee, että kehitys *ð(ʲ) > r löytyy eteläsaamesta. Siellä myös jälkitavujenkin *-a/*-ä > *-ē on diftongoitunut asuun /ie/ (guölie "kala", jne.), josta olisi lyhyt matka epenteettiseen /j/:hin (marja) ja edelleen k:n palatalisaatioon (sorsa). Mutta epäilenpä, käykö tämä edes alkuunsa järkeen kronologisesti, saamen loppuvokaalirotaatio on käsittääkseni aika myöhäinen (vähintään painollisten vokaalien enimpiä kehityksiä myöhempi).
Tässä lopuksi myös selvästi epätodennäköisempiä samantyyppisiä rinnastuksia vertailun nimissä:
törkätä vs. *tuðka "kärki" (sään. tutkain, tutkia jne.); vaikuttaa kyllä luultavammin kontaminaatiolta sorkkia, sörkkiä + tökätä (vaihtoehto olisi olettaa tämä ö-muunnelmaksi aiemmasta verbistä *turkata)
kursia vs. *kuða- (> säänn. kutoa); tähänkin oletettava *-ta-johdin (ja edelleen frekventatiivijohdos -i-:llä). Voisi palautua myös kuroa-sanueeseen (jolle en kehtaa esittää ompeluun liittyvä alkumerkitystä).
puro vs. pudas < mahd. *puðas; ensimmäinen luultavammin äänteellisesti motivoitu, lisäksi kyseessä eri kokoluokan vesistöt.
kerä (myös ugrilaisvastineita) vs. *käwði (> köysi); semanttisesti ei kovin hyvä
kuori (myös ugrilaisvastineita) vs. *koðʲV "kuori" (mari, permi, ugr.)
keri (myös ugrilaisvastineita) vs. *keðʲi (> kesi); toisaalta jäljempi voisi olla myös asusta *keti, eteenkin kun saamen ja samojedin vastineet (*këtë, *kêt) myös viittavat *t:hen, ja *ðʲ:lliset vastineet viittaavat pikemmin *ä:hän.
Viimeistä kahta lienee myös syytä yrittää johtaa lähinnä kantaindoeur. juuresta *(s)ker- "kuori" (josta myös esim. keritsimet).