aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti: Vaikka sana olisikin itämerensuomessa vanha, se ei vielä viittaa poronhoitoon vaan joko houkutus- tai vetoeläimeksi kesytettyyn peuraan.
Onko tämä muuten faktaa vai uskomusta, eli onko metsäpeuraa todistettavasti joskus pystytty käyttämään vetoeläimenä?
Käsittääkseni rekiä ovat vetäneet laajalla alueella Euraasiassa peurankaltaiset eläimet, ja vain hyvin suppealla alueella koirat (eskimoilla jne.).
aikalainen kirjoitti:Meinaan mennä sekaisin tämän asian ja sen aikatasojen kanssa. Tarkistetaanpa. Timpel on siis jotain hyvin varhaista länsiuralilaista suomalaissaamelaista kielivaihetta. Simpeleen selittäminen sen avulla vaatii, että ensin sana ei käy läpi saamelaisia muutoksia, mutta käy läpi ne kantasuomalaiset muutokset (käytännössä ti>si.), jotka syntyvät "alkukodissa" kaukana Suomenlahden takana.
Tähän pystyy kehittämään monta selitystä, mutta ne kaikki ovat vähän mutkikkaita. Etymologinen nativisaatio selittäisi ti-si-muunnoksen, mutta silti Timpelettä pitäisi ensin pakastaa. Nativisaationkin pitäisi kai osua juuri sopivaan ajankohtaan, sillä ainakaan nykykielessä ti-alkuisille lainasanoille sellaista ei tehdä (esim. timpuri ei ole simpuri). Mutkikkuutta tulee myös sitä kautta, että jos simpele tarkoittaa suvantoa, niin miksi Simpeleen taajamasta muutaman kilometrin päässä ylävirran puolella olevaa isoa järvekin kutsutaan "Suvannonjärveksi". Ellei sitten tässäkin nimipesyeen juurena ole länsiuralilais-lappalaisen Suvannonkylän nimi, se vähän selittäisi asiaa. Mutkista johtuen Simpeleen selitys ei ole yhtä tukevalla pohjalla, kuin Tampereen selitys.
Timpuri ei ole muuttunut, koska se ei ole lainattu sukukielestä. Etymologinen nativisaatio edellyttää nimenomaan sukukielten välistä lainautumista, jolloin uusia lainasanoja heijastetaan yhteiseksi tajuttuun vanhaan sanastoon. Esimerkiksi paikannimi Inari on vasta myöhään lainattu saamelaisesta nimestä Aanaar, koska pohjoissuomalaiset olivat tunnistaneet monia yhteisiä sanoja, joissa saamen a:ta vastasi suomen i (koska alkuperäinen ensitavun *i > *ë > a saamessa).
Tosin konsonanttien kohdalla etymologinen nativisaatio lienee harvinaisempaa kuin vokaalien kohdalla, ainakin esimerkkien perusteella. Sikäli tämä ei ehkä ole todennäköisin selitys Simpeleen kohdalla, olkoonkin että sanan/nimen rajoittuminen suomeen tekee epäiltäväksi sen periytymisen kantasuomen kautta.
Ehkä hieman todennäköisempi selitys on, että länsiuralilaista kieltä puhuttiin Fennobaltiassa muuallakin kuin niillä alueilla, joilla syntyivät kantasuomi ja kantasaame; myöhemmin nämä murrealueet olisivat jääneet altavastaajiksi ja niiden puhujat omaksuivat saamelaisen tai itämerensuomalaisen kielen. Tosin tällaisista murteista ei ole toistaiseksi pitävää näyttöä.
Joka tapauksessa noissa muissa murteissa on voinut tapahtua ihan omanlaisiaan muutoksia, mutta ne eivät välttämättä näkyisi *timpel-sanassa, joka siis on voinut säilyä tässä asussa hyvinkin myöhäisiin aikoihin. Suomeen sana on voitu silti lainata vielä sangen myöhäänkin, koska äänteenmuutoksen *ti > *ci > si jälkeen on ollut vaihe, jolloin kielessä ei ollut ti-yhtymää lainkaan, jolloin se on pitänyt korvata jollain läheisellä yhtymällä. Ja koska i:tä edeltävä t helposti "sihahtaa" (vrt. esim. u:ta edeltävän t:n laatuun), olisi luonteva substituutti ollut si-yhtymä.
Simpele on kuitenkin saamen sanan säännöllinen vastine, joten yhteistä alkuperää on vaikea ohittaa. Selitysmahdollisuuksia tosin on useita.
Jaska kirjoitti:Pitäisi kai lukea tuo kirja, niin näkisi miten siinä selitetään tundralla Keski-Ruotsista Siperiaan saakka ulottuvan elinkeinon synty. Toivottavasti katsantona on ainakin yleisellä tasolla koko tämä alue, eikä ole aivotuhnusteltu poronhoitoa pelkäksi saamelaiseksi ilmiöksi. Myös kiinnostaisi tietää, millä metodilla suurporonhoidon alku on ajoitettu 1600-luvulle, jolta ajalta arkistotietoja arkisista asioista ylipäätään vasta alkaa asiakirjoihin ilmaantumaan - ettei siinäkin ole tuhnusteltu.
Se että laajalla alueella tunnetaan sama elinkeino ei vielä todista yhteisestä alkuperästä. Paimentolaisuus on jo varhain tunnettu laajalla alueella etelämpänä, ja konseptin soveltaminen peuroihin tundralla on hyvin voinut tapahtua eri alueilla itsenäisesti: keksintöhän vain odottaa löytämistään.
Sen sijaan on paljonkin syitä, jotka puhuvat samojedien ja saamelaisten poronhoidon yhteistä alkuperää vastaan:
- Samojedikielet ovat levinneet Altain-Sajanin pohjoispuolelta pohjoiseen, ja samojedien otaksutaan oppineen paimentolaisuuden jo lähtöalueella. Esimerkiksi tundranenetsit ovat säilyttäneet vanhan turkkilaisen lainasanan merkityksessä 'hevonen', vaikka tundralla ei ole nähty hevosia ennen kuin vasta hiljattain. Sana on siis omaksuttu kieleen kaukana etelässä.
- Saamelaisten suurporonhoidon synty ajoitetaan keskiajalle, ei 1600-luvulle, ja siihen sysäyksen katsotaan antaneen norjalaisen lammaspaimennuksen.
- Saamelaiset ja samojedit ovat kohdanneet vasta viime vuosisatoina: tundranenetsit levittäytyivät Uralin itäpuolelta länsipuolelle noin 1 000 vuotta sitten, saavuttivat Vienanmeren etelärannan noin 500 vuotta sitten ja siirtyivät vähittäin Kuolan niemimaalle vasta viime vuosisatoina. Saamelaiset tunsivat poronhoidon jo paljon aikaisemmin.
- Saamelaisten ja samojedien porosanastossa ei ole tiettävästi yhteisiä vanhoja sanoja; myöskään elinkeinon toteutus ja tekniset apuvälineet eivät ole yhteneviä. Tämä viittaa erillisiin alkuperiin, tai osoittaa ainakin yhteisen alkuperän hyvin epätodennäköiseksi.