Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 07 Maalis 2012 17:44
Kirjoittaja Jaska
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:'Eilisen' taustalle olin aiemmin kuvitellut vääntymän sanoista 'edellinen päivä' (edellinen > eellinen ~> eilinen). Se olisi merkityksen puolesta täydellinen. Mutta esiin tuotu k:llinen muoto eklen hampittaa vastaan.

Jos ketjua korjaisi muotoon eðellinen > eðlinen, oltaisiin jo lupaavasti eilisen, eklisen ja eylisen välimaastossa, mutta tämän äännelaillisuudesta en sitten taas tiedä.

Mainio idea! Samantapaista kehitystä tosiaan löytyy esimerkistä *nēθla > neula, karjalan niekla (vrt. needle).

Adverbin eilen pääte rinnastuisi sellaisiin tapauksiin kuin silloin, jolloin, muulloin (L. Hakuliselta löytyy maininta etuvokaalisista murreasuista kuten sillen). Epäsäännölliseksi jää sitten vain vartalovokaalin heittyminen.

Todella erinomainen oivallus Aikalaiselta!
Homma olisi helppo jos sana olisi lainasana, jolloin dentaalispirantti + l olisi korvattu karjalassa kuten tuossa neula-sanassa. Omaperäisistä sanoista ei kuitenkaan tietääkseni löydy kehitystä *δ > k...

Jos sitten haetaan astetta mutkikkaammin, niin se k voisikin edustaa vanhaa latiivia, ja silloin pitäisi olettaa dentaalispirantin kadonneen - jotenkin näin:

*eδe-k 'eteen' +linen
> *eeklinen
> *e(e)γlinen
> eilinen

Tosin silloin odottaisi kai karjalassa (missä vokaaliutumista ei olisi tapahtunut) pitkää vokaaliainesta kuten sanassa neula ~ niekla jne. Samoin länsimurteiden sana pitäisi olettaa sekundaariksi, koska siellä olettaisi asuja **elellinen ~ **erellinen jne.

No tämähän on selvästi kirjasuomen edellinen! Voisiko näillä olla sama alkuperä? Miksi niistä olisi kadonnut eri spirantit?

ViestiLähetetty: 19 Maalis 2012 21:34
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:Homma olisi helppo jos sana olisi lainasana, jolloin dentaalispirantti + l olisi korvattu karjalassa kuten tuossa neula-sanassa. Omaperäisistä sanoista ei kuitenkaan tietääkseni löydy kehitystä *δ > k...

No ei varmaan, koska omaperäisistä sanoista ei tätä yhtymää *tl löydy. Mutta joka tapauksessa myöhäiskantasuomi ei ole hyväksynyt tuota yhtymää; jos joku olisikin mennyt muodostamaan asun *et-lein, niin se olisi kai yhtä lailla säädetty juuri asuun *eklein.

(Eilen on käsittääkseni siis alkuperäisempi kuin eilinen.)

Johto-opillisesti tälläinen asu olisi siis konsonanttivartalo yksittäiskonsonantin edellä, ihan samaan tapaan kuin monissa arkaaisissa essiiveissä (nuorna, vuonna, lasna)

---

Voisikohan nauris < *nakris muuten liittyä nakertaa-verbiin samaan tapaan?