Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:'Eilisen' taustalle olin aiemmin kuvitellut vääntymän sanoista 'edellinen päivä' (edellinen > eellinen ~> eilinen). Se olisi merkityksen puolesta täydellinen. Mutta esiin tuotu k:llinen muoto eklen hampittaa vastaan.
Jos ketjua korjaisi muotoon eðellinen > eðlinen, oltaisiin jo lupaavasti eilisen, eklisen ja eylisen välimaastossa, mutta tämän äännelaillisuudesta en sitten taas tiedä.
Mainio idea! Samantapaista kehitystä tosiaan löytyy esimerkistä *nēθla > neula, karjalan niekla (vrt. needle).
Adverbin eilen pääte rinnastuisi sellaisiin tapauksiin kuin silloin, jolloin, muulloin (L. Hakuliselta löytyy maininta etuvokaalisista murreasuista kuten sillen). Epäsäännölliseksi jää sitten vain vartalovokaalin heittyminen.
Todella erinomainen oivallus Aikalaiselta!
Homma olisi helppo jos sana olisi lainasana, jolloin dentaalispirantti + l olisi korvattu karjalassa kuten tuossa neula-sanassa. Omaperäisistä sanoista ei kuitenkaan tietääkseni löydy kehitystä *δ > k...
Jos sitten haetaan astetta mutkikkaammin, niin se k voisikin edustaa vanhaa latiivia, ja silloin pitäisi olettaa dentaalispirantin kadonneen - jotenkin näin:
*eδe-k 'eteen' +linen
> *eeklinen
> *e(e)γlinen
> eilinen
Tosin silloin odottaisi kai karjalassa (missä vokaaliutumista ei olisi tapahtunut) pitkää vokaaliainesta kuten sanassa neula ~ niekla jne. Samoin länsimurteiden sana pitäisi olettaa sekundaariksi, koska siellä olettaisi asuja **elellinen ~ **erellinen jne.
No tämähän on selvästi kirjasuomen edellinen! Voisiko näillä olla sama alkuperä? Miksi niistä olisi kadonnut eri spirantit?