Muinainen Suomi

Ihmettelin jo aiemmin *ooksi ja vuoksi sanojen etymologista vastaavuutta, mutta ainakin joissakin balttikielissä näyttäisi esiintyneen vastaavaa vaihtelua. Lähteiden Ockopirmus voikin olla jatvingissa Vōkapirmas, ensimmäinen l. luojajumala. V-äänne siis on ilmeisesti lausuttu tahi sitten ei, riippuen kielestä

Toisaalta esim. vanhin on taas jatvingissa vōkavoraisis, vōka onkin siis siinäkin superlatiivin tunnus. Onko tähän ehkä liittyen Väinämöinen siis kuitenkaan oikeakielisesti esim. vakaa ja vanha, jos hän on vaka vanha vai onko hän oikeastaan balttia mukaellen vanhin l. vakavanha?

http://www.suduva.com/virdainas/

Kinaporin kalifi kirjoitti:Toisaalta esim. vanhin on taas jatvingissa vōkavoraisis, vōka onkin siis siinä superlatiivin tunnus. Onko tähän ehkä liittyen Väinämöinen siis kuitenkaan oikeakielisesti esim. vakaa ja vanha, jos hän on vaka vanha vai onko hän oikeastaan balttia mukaellen vanhin l. vakavanha?

Vaka-juurellehan ei ole vielä etymologiaa, joten nuo voisivat olla samakin asia pohjimmiltaan.

En tunne tarpeeksi baltistiikkaa sanoakseni, voiko noita sitten ylipäänsä yhdistää. Riippuu siitä, onko tuo vōka-elementti ollut alunperin v:llinen, vai onko se samanlainen lisäke kuin suomenkin *ō- > *vō- > vuo-? Lainanahan tuon pitäisi olla niin vanha, että ō:n sijasta oli vielä *ā tjsp. (muutenhan tulisi jotain tyyliin ˣvuoka).

Todella rakentava ehdotus kolibrilta! Äänteellisesti tunnetaan kyllä päinvastaista, eli että baltin *a tuottaa eräässä kerrostumassa itämerensuomen *oo:n, mutta päinvastaisesta ei liene näyttöä. Toisaalta länsibaltin *oo voinee olla sekin sekundaari - yritän jäljittää tuon sanan kantabalttilaista asua. Ainakaan liettuassa ei superlatiivia kyllä muodosteta noin.

"But the epithet high or highest and the celestial functions allow to identify here an adaptation of Baltic *uka- > Prussian ucka- preffix expressing the superlative (cf. ucka-kuslaisin weakest), attested in the name of the first god of the Prussian pantheon Occopirmus Saturnus (von P o l e n z & S p e r a t u s 1530), Ockopirmus der erste Gott Himmels vnd Gestirnes (Der unglaubigen / Sudauer ihrer bock / heiligung mit sambt / andern Ceremonien, 16th cent.), Occopirnum deum
coeli et terrae (M a l e t i u s 1563), etc. It is generally accepted that the compound *Uka-pirmas meant most first (To p o r o v 1972, 29192)."

http://www.leidykla.vu.lt/fileadmin/Bal ... Blazek.pdf

Ehkä *uka/*vōka oli lähinnä länsibaltin piirre?

Mietin tässä sellaistakin mahdollisuutta, että sana vaka olisi vanhan edessä eräänlainen vahviste tai korostussana, joka samalla täydentää lauseen kalevalamittaan. Sillä sanatyypillä on muistaakseni oma nimensä, vaikka en sitä nyt muista. Tarkoitan vertailuna sanaparien tyyppejä supi suomalainen ja vastaavia. Sellaisina vahvistesanoina olen havainnut käytettävän aivan normaaleja sanojakin, vaikka tuskin supi tuossa tarkoituksessa on varsinainen sana, ja jos on, ei sillä liene supi nimistä eläintä tarkoitettu.