goashem kirjoitti:On tietty turha kysymys, miksi käytetään sisä- eikä ulkopaikallissijoja. Kielihän ei ole koskaan täysin loogista. Jossain "Volgan mutkan" ja Itämeren rannan välillä kantafinnit kuitenkin tekivät "päätöksen" vaatetussijamuotojen käytöstä...
Mutta kuinkahan yleistä tämä on uralilaisten kielten parissa? Tämä piirre ei tietenkään ole voinut johtua kantauralista, joka ei tuntenut erillisiä sisä- ja ulkopaikallissijoja. Oliko niin, että sisä- ja ulkosijat ovat syntyneet erikseen länsiuralissa ja ugrilaisissa kielissä? Unkaria en osaa ja vielä vähemmän samojedikieliä, joten sormi on mennyt suuhun.
goashem kirjoitti:P.S. Kantauralilaisesta vaatesanastosta ei taida olla suuremmin jäänteitä nykyisissä uralilaisissa kielissä?
Pystynen kirjoitti:Joo, imsun ulkopaikallissijat ovat ihan omatekoinen keksintö; tuoreimman teorian mukaan peräisin adverbeistä yllä/yltä/ylle.
goashem kirjoitti:"Laitetaan housut ja kengät jalkaan ja lakki päähän". Suomen kielessä - ja ilmeisesti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä - käytetään sisäolosijoja vaatetuksen yhteydessä.
aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Joo, imsun ulkopaikallissijat ovat ihan omatekoinen keksintö; tuoreimman teorian mukaan peräisin adverbeistä yllä/yltä/ylle.
Äkkiseltään näyttää ikäänkuin halpahintaiselta selitykseltä. Ensivaikutelmana nimittäin iskee, että nuo sanat itsessään olisivat alkujaan sijapäätteisiä yl(ä)-sanoja: ylä+llä/ylä+ltä/ylä+lle. Mutta, jos asia ei olekaan näin, niin sitten se on toisin.
aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Joo, imsun ulkopaikallissijat ovat ihan omatekoinen keksintö; tuoreimman teorian mukaan peräisin adverbeistä yllä/yltä/ylle.
Äkkiseltään näyttää ikäänkuin halpahintaiselta selitykseltä. Ensivaikutelmana nimittäin iskee, että nuo sanat itsessään olisivat alkujaan sijapäätteisiä yl(ä)-sanoja: ylä+llä/ylä+ltä/ylä+lle. Mutta, jos asia ei olekaan näin, niin sitten se on toisin.goashem kirjoitti:"Laitetaan housut ja kengät jalkaan ja lakki päähän". Suomen kielessä - ja ilmeisesti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä - käytetään sisäolosijoja vaatetuksen yhteydessä.
Voisi myös liittyä samaan sarjaan, kuin reppu selässä, tukka päässä, istua pöytään, heittää lumipallo seinään. Sisäsija ei siis edellytä menemistä sisään saakka, vaan tiivis sulautuminen kohteeseen riittää.
goashem kirjoitti:Passiivinen keittiökielitieteilijä ja forumin seuraaja muuttuu viimein aktiiviseksi, kun eräs mielenkiintoinen aihe on askarruttanut kuluvalla viikolla. Tämä aihe lähti alunperin liikkeelle ennen vappua Facebookin Aristoteleen kantapää -ryhmästä, jossa esitettiin kysymys "Minkä vuoksi suomen kielessä sanotaan "laittaa housut jalkaan"? Loogisempaa olisi tietenkin vetää housu jalkoihin."
"Laitetaan housut ja kengät jalkaan ja lakki päähän". Suomen kielessä - ja ilmeisesti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä - käytetään sisäolosijoja vaatetuksen yhteydessä. Poikkeuksena "laitan puseron päälle", mutta se taitaa olla suoraa germaanista ts. ruotsin kielen vaikutetta.
On tietty turha kysymys, miksi käytetään sisä- eikä ulkopaikallissijoja. Kielihän ei ole koskaan täysin loogista. Jossain "Volgan mutkan" ja Itämeren rannan välillä kantafinnit kuitenkin tekivät "päätöksen" vaatetussijamuotojen käytöstä...
Mutta kuinkahan yleistä tämä on uralilaisten kielten parissa? Tämä piirre ei tietenkään ole voinut johtua kantauralista, joka ei tuntenut erillisiä sisä- ja ulkopaikallissijoja. Oliko niin, että sisä- ja ulkosijat ovat syntyneet erikseen länsiuralissa ja ugrilaisissa kielissä? Unkaria en osaa ja vielä vähemmän samojedikieliä, joten sormi on mennyt suuhun.
P.S. Kantauralilaisesta vaatesanastosta ei taida olla suuremmin jäänteitä nykyisissä uralilaisissa kielissä?
Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Joo, imsun ulkopaikallissijat ovat ihan omatekoinen keksintö; tuoreimman teorian mukaan peräisin adverbeistä yllä/yltä/ylle.
Äkkiseltään näyttää ikäänkuin halpahintaiselta selitykseltä. Ensivaikutelmana nimittäin iskee, että nuo sanat itsessään olisivat alkujaan sijapäätteisiä yl(ä)-sanoja: ylä+llä/ylä+ltä/ylä+lle. Mutta, jos asia ei olekaan näin, niin sitten se on toisin.
Vartalossahan on jo yksi /l/, joten oikea analyysi näille on yl+lä (< *yl-nä), yl+tä, yl-le (< *yl-ne). Näissä loppuaines sitten tosiaan on alkuperäisiä paikallissijoja (esim. elatiivin -s+tA; vanhat lokatiivimuodot kuten kotoa < *koto-ta)
Aikalainen kirjoitti:Meneekös sisäsijat sitten vastaavalla idealla sisä-sanan (tai sen edeltäjän) johdoksina? Tyyliin (vrt. em. ketjun eka viesti) repu-n-sisä-nä> repu-n-sna > repu-n-ssa > repu-ssa. Mutta miksi epäjohdonmukaisesti: repulla, repulta, repulle, repussa, repusta, reppuun. Onkohan jälkimmäinen eri lähtöinen kuin muut, kun se ei näyttäisi kehittyneen genetiivin perään, ja muutenkin selitykseltään monimutkainen.
Kalevanserkku kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Joo, imsun ulkopaikallissijat ovat ihan omatekoinen keksintö; tuoreimman teorian mukaan peräisin adverbeistä yllä/yltä/ylle.
Äkkiseltään näyttää ikäänkuin halpahintaiselta selitykseltä. Ensivaikutelmana nimittäin iskee, että nuo sanat itsessään olisivat alkujaan sijapäätteisiä yl(ä)-sanoja: ylä+llä/ylä+ltä/ylä+lle. Mutta, jos asia ei olekaan näin, niin sitten se on toisin.goashem kirjoitti:"Laitetaan housut ja kengät jalkaan ja lakki päähän". Suomen kielessä - ja ilmeisesti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä - käytetään sisäolosijoja vaatetuksen yhteydessä.
Voisi myös liittyä samaan sarjaan, kuin reppu selässä, tukka päässä, istua pöytään, heittää lumipallo seinään. Sisäsija ei siis edellytä menemistä sisään saakka, vaan tiivis sulautuminen kohteeseen riittää.
Aikalaisen listaa jatkaen voisi todeta, että tapetti on seinässä. Seinällä se voi olla vain ennen kiinnittämistä. Harvoin myöskään se, joka sanoo olevansa puhelimessa, on ao. laitteessa sisällä,
goashem kirjoitti:1) Voidaanko olettaa, että imsun sisäsijat ovat vanhempia kuin ulkosijat? Olisiko tällaiselle teorialle mitään todisteita?
2) Ovatko saamelaiskielten sisäsijat kantaimsun vaikutetta? Vai kenties yhteinen tai erillinen innovaatio?
Jaska kirjoitti:Sisäpaikallissijoja on kai vaikeampi selittää sisä-sanasta; tuosta ylä-selityksestä on sentään jotain välivaiheita näkyvissä eri kielissä.
Jaska kirjoitti:Repussa < *repus-sa < *reppu+s+na
Reppuun < *reppu-hun < *reppu+s+en
Eli kyse on vain tavallisesta astevaihtelusta; muoto "reppuun" on vahvassa asteessa, koska sen toinen tavu oli vielä eilen (ja murteissa on yhä) avotavu. Sama s-koaffiksi jonka perään on sidevokaalin avulla (koska sananloppuisia konsonanttiyhtymiä ei hyväksytty) liitetty vanha latiivin *n (< *ng).
Kalevanserkku kirjoitti:Aikalaisen listaa jatkaen voisi todeta, että tapetti on seinässä. Seinällä se voi olla vain ennen kiinnittämistä.
aikalainen kirjoitti:Nykymuodoissaan vaan sana 'sisä' ja pääte 'ssä' näyttävät samanlaisilta ja tarkoittavat suunnilleen samaa, mikä saa mielikuvituksen laukkaamaan.
aikalainen kirjoitti:()voi päätellä, että se tekijä, joka astevaihtelun aikanaan väänsi esiin, on jo poistunut. Mikähän se tekijä olisi ollut. Oletettu sekaantuminen baltteihinko? Pätisikö yksi ja sama selitys myös saamen astevaihteluun?
Pystynen kirjoitti:(Muistutuksena itselle: voisi tsekata, mitä sanoo Raija Bartens historiallisissa käsikirjoissaan mordvalais- ja permiläiskielten paikallissijojen käytöstä.)
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 37 vierailijaa