Muinainen Suomi

"Set Fazers to stun!"

Pystynen kirjoitti:"Set Fazers to stun!"

Vähän saisi jo melkein ehkäpäti kirpaistakin...

YLEn toimittaja:
"...muotinäytökset ja sun muut..."
https://yle.fi/urheilu/3-10468044

Ilmaisun "sun muut" eteen ei tule ja-sanaa. Ei ikinä eikä milloinkaan.

Kylläpä ärsyttää, kun TV-ohjelmissa juontajat hehkuttavat jonkun olevan "mieletön tyyppi" tai "mieletön esiintyjä". Mieletön merkitsee edelleenkin suomen kielessä 'älytön, järjetön, hullu' jne.

Tähän saakka on sanottu "mielettömän hyvä" tms., mutta nyt sanaliitosta on jätetty jäljelle vain tehostesana adjektiivina. Kehitys muistuttaa englannin puhekielen "mental"-sanan vastaavaa kehitystä.

Vähän riippunee kontekstista: jonkinlainen rämäpäisen urheiluennätyksen vetäisijä tai kokeellinen taiteilija minusta voisi hyvin olla "mieletön", sen sijaan esim. dekkarikirjailijan tai puoluejohtajan kohdalla kyllä kakistelisin.

Kielinipotuksesta nauttiville suosittelen muuten Jari Tammen parin vuoden takaista Suurta ällösanakirjaa, josta löytyy sadoittain ältsyn inhuja kielikukkasia.

Pystynen kirjoitti:Vähän riippunee kontekstista: jonkinlainen rämäpäisen urheiluennätyksen vetäisijä tai kokeellinen taiteilija minusta voisi hyvin olla "mieletön", sen sijaan esim. dekkarikirjailijan tai puoluejohtajan kohdalla kyllä kakistelisin.

Kielinipotuksesta nauttiville suosittelen muuten Jari Tammen parin vuoden takaista Suurta ällösanakirjaa, josta löytyy sadoittain ältsyn inhuja kielikukkasia.

Ai hitsi, kiitos vinkistä!

Jaska kirjoitti:Stadilainen liikapaino ärsyttää. Enkä nyt tarkoita rasvakiloja vaan sanojen painottamista. Tämä ilmiö on julkisuudessa tuttu esim. Jone Nikulan ja Teuvo Lomanin sekä uusimpana BB-Jonin puheesta. Seuraavassa lausepaino on merkitty isoilla kirjaimilla:

Normaali suomalainen: "SEhän voi olla PAha juttu."
Stadilainen liikapainottaja: "SEEhän VOOi OLla PAAha JUTtu."

Stadilainen liikapainottaja käyttää siis lausepainoa joka ikisen sanan pääpainollisella tavulla eli suomen kielessä ensitavulla. Liikapainoon liittyy usein myös pääpainollisen vokaalin piteneminen avotavussa (eli kun vain yksi konsonantti seuraa) sekä jälkitavujen heikentyminen eli löyhä-ääntöisyys.

Todella ärsyttävän kuuloista! :evil:
Edes turkulaisten kiekuminen ei kuulosta yhtä ärsyttävältä.

Nyt löytyy videoaineistoa tästä piirteestä, niille, jotka eivät hahmota mistä puhun: Hesburgerin mainosvideo.
"TÄÄydellisen HAAmpurilaisen TÄÄrkein AAsia on PIIhvi."
https://www.youtube.com/watch?v=dyUUA5X ... gerFinland

Itseäni on häirinnyt yhdysSana-tyyppiset tai yleensäkin sanojen "loppuosien alkujen" painotukset esim. joidenkin meteorologien puheissa. Jotenkin tähän tapaan siis:

"Ylihuomenna saapuu lännestä Suomen ylle toistaiseksi Atlantilla oleva matalaPaine, jonka yhteydessä tuulenpuuskat voivat äityä voimakKaiksi varsinkin PohjanLahden rannikolla."

- Ei kyllä oikein onnistunut tuo, mutta ehkä siitä jyvälle pääsee. Muita esimerkkisanoja: perjanTaina, kovanLainen, pakkasKelit, eritTäin.

Käsittääkseni tuo ilmiö liittyy selvimmin pitkien lauseiden loppuihin, joissa ilmaa täytyy päättävästi pusertaa ulos, jotta äänenvoimakkuus saadaan pidettyä yllä.

Ei tuo ehkä mitenkään stadilaista ole, mutta jotain nuorisokieltä ainakin. - Nuoriso! [sormenheristyshymiö tähän]

Jaska kirjoitti:Nyt löytyy videoaineistoa tästä piirteestä, niille, jotka eivät hahmota mistä puhun: Hesburgerin mainosvideo.
"TÄÄydellisen HAAmpurilaisen TÄÄrkein AAsia on PIIhvi."
https://www.youtube.com/watch?v=dyUUA5X ... gerFinland

Täytyy myöntää että ärsytyskynnys ylittyi heti ensimmäisestä kerrasta, varsinkin tuohin PIIIIHviin


pekkis

Pekkis kirjoitti:Täytyy myöntää että ärsytyskynnys ylittyi heti ensimmäisestä kerrasta, varsinkin tuohin PIIIIHviin

Tämä ilmiöhän on voinut kehittyä eri tavoin rajautuvaksi. Vaikka itse törmäsin ilmiöön 90-luvun alussa helsinkiläislukiossa, nykyään se saattaisi edustaa sosiologisesti jonkinlaista ns. "äijäkulttuuria", joka ei suoraan olisi paikkakuntasidonnainen. Tosin en ole tietoinen, että se silti Vantaata kauemmas Helsingistä olisi vielä levinnyt.

Eskous kirjoitti:Itseäni on häirinnyt yhdysSana-tyyppiset tai yleensäkin sanojen "loppuosien alkujen" painotukset esim. joidenkin meteorologien puheissa. Jotenkin tähän tapaan siis:

"Ylihuomenna saapuu lännestä Suomen ylle toistaiseksi Atlantilla oleva matalaPaine, jonka yhteydessä tuulenpuuskat voivat äityä voimakKaiksi varsinkin PohjanLahden rannikolla."

- Ei kyllä oikein onnistunut tuo, mutta ehkä siitä jyvälle pääsee. Muita esimerkkisanoja: perjanTaina, kovanLainen, pakkasKelit, eritTäin.

Käsittääkseni tuo ilmiö liittyy selvimmin pitkien lauseiden loppuihin, joissa ilmaa täytyy päättävästi pusertaa ulos, jotta äänenvoimakkuus saadaan pidettyä yllä.

Ei tuo ehkä mitenkään stadilaista ole, mutta jotain nuorisokieltä ainakin. - Nuoriso! [sormenheristyshymiö tähän]

Pekkapoudismi!
Ei hän ihan nuorisosta taida enää mennä, mutta muistan häneltäkin tämän ilmiön. Ehkä se on jonkinlainen ilmanpainekompensaatio: kun henki uhkaa loppua kesken lauseen, äkillinen ja väkisin tuutattu ponnen lisäys artikulaatioon johtaa sekä painollisuuteen että äänenkorkeuden nousuun eli ns. "kiekaisuun".

Jaska kirjoitti:Tämä ilmiöhän on voinut kehittyä eri tavoin rajautuvaksi. Vaikka itse törmäsin ilmiöön 90-luvun alussa helsinkiläislukiossa, nykyään se saattaisi edustaa sosiologisesti jonkinlaista ns. "äijäkulttuuria", joka ei suoraan olisi paikkakuntasidonnainen. Tosin en ole tietoinen, että se silti Vantaata kauemmas Helsingistä olisi vielä levinnyt.

En mä kyllä tuota tunnista kuuleeni kun lukiota hävin, mut se olikin 80-luvun puoliväli ja HUYK Pihliksessä.

pekkis

Jaska kirjoitti:Ärsyttää, etteivät nykynuoret toimittajat osaa enää edes sekä-että-rakennetta. Etenkin televisiossa ja radiossa kuulee paljon tämän raiskausta tyyliin: "...sekä Suomessa ja Ruotsissa."

Niin-kuin-rakenne puolestaan on jo lähes täysin unohdettu: "Ilmiötä havaitaan niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa."

Tuore esimerkki niin-kuin-rakenteen raiskauksesta:
"Pidimme niin Taffelin, Lidlin ja Rainbown dippijauheista."
https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art ... 25195.html

Oikea ilmaus olisi:
"Pidimme niin Taffelin, Lidlin kuin Rainbown dippijauheista."

Jotenkin uskomatonta, etteivät tällaiset rakenteet ole toimittajilla hallussa. Ovatko he kasvaneet lukematta yhtään suomenkielistä kirjaa? Ehdotan ikäsyrjivästi, että 70-luvun jälkeen syntyneiden täytyisi suorittaa kirjoituslisenssi päästäkseen toimittajiksi.

Kun sanan merkitys unohtuu ja sitä aletaan käyttää väärin

"Sysipaska" on hyvä esimerkki tästä. Tämä yhdyssana löytyy jo Wiktionarysta ja Urbaanista Sanakirjasta:
https://en.wiktionary.org/wiki/sysipaska
https://urbaanisanakirja.com/word/sysipaska/

Sysipaskan merkitys on 'läpeensä huono, äärimmäisen huono'. Sana "paska" viittaa edelleen - kuten jo vuosituhansia - ulosteeseen, mutta sana "sysi" palautuu kantauraliin, ja sen vastineiden merkitys kaikissa kielihaaroissa on 'hiili'.

Nykysuomalaiset tuntevat enää lähinnä sanan "hiili", joka sekin on melkoisen vanha ja syrjäyttänyt vanhan "sysi"-sanan lähes täysin: se elää enää yhdyssanoissa kuten "sysimusta". Tämän merkitys on siis alkuaan 'hiilimusta', mutta ihmiset ovat väärintulkinneet ja uudelleenabstrahoineet sysi-sanan pelkäksi tehostepartikkeliksi (tyyliin UMPIsurkea, PILKKOpimeä, HIPIhiljaa). Siksi sitä käytetään tehostamassa juuri esim. huonoutta, joka ei enää liitykään hiileen millään tavalla.

Seuraavaksi varmaan saman mallin mukaisesti ruvetaan ajattelemaan että koska pikimusta on tosi musta, niin pikipaska on tosi paska.

Samuli Paulaharjun kirjasta "Suomenselän vieriltä", sivu 141 (https://doczz.net/doc/7062319/untitled&prev=search&pto=pikipaska):

> Mutta jos ei ollut mahtia häpäisemalla ajaa karhua pois, oli hyvä osata varjella karjansa nostetun kontion hampailta. Monet vanhat tiesivät siihen hyvän keinon. _Karhuntappi_ eli _pikipaska_, jonka kontio noustuaan talvikorjuustaan ensi töikseen työnsi hangelle, oli arvotavara, jota ennen monet äijät etsiskelivät. Kun karhuntapilla pyyhki lehmiä aina silloin tällöin sekä pani sitä palasen kellonkantimeen, niin kouko antoi eläinten olla rauhassa.

Lri kirjoitti:Seuraavaksi varmaan saman mallin mukaisesti ruvetaan ajattelemaan että koska pikimusta on tosi musta, niin pikipaska on tosi paska.

Aivan mahdollista! Piki on myös erittäin vähän käytetty sana nykyään, ainakin asfaltti- ja huopakattotöiden ulkopuolella.

Viime aikoina medioissa on alkanut näkyä yhä useammin haastatella-verbin rektion mukautumista totaaliobjektiin. Kun tavallisesti sanotaan "haastatteli miestä", nykyään näkee myös "haastatteli miehen". Kyse ei näytä olevan vain kirjoitusvirheistä tai vieraskielisistä toimittajista, sen verran tätä on jo osunut silmään.

"Lehti on haastatellut myös porontaljoja ja purkitettua karhunlihaa torilla myyvän suomalaismiehen, joka kertoo Niinistössä olevan samanlaista ”maan isää” kuin Kekkosessa."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008611690.html
(Suomalaisniminen toimittaja, ja genetiivi-akkusatiiviobjekti näkyy myös partisiipissa "myyvän".)

En hyväksy, t: kieliputler.

Totaaliobjektista täällä:
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=930
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=931

No mäinulla ei ole mitään tieteellistä annettavaa tähän. Mutta minua VITUTTAA, että on kuulemma narratiivi ja ym.

Rektiot kunniaan!
Hirveän ärsyttävää, kun nykyään lääkäri haastattelee potilaan tai poliisi kuulustelee asiakkaan. Kyllä niissä suomeksi käytetään partitiivia, perkele:
- haastattelee potilasTA, asiakasTA, leipuriA.
- kuulustelee rikollisTA, epäiltyÄ, silminnäkijäÄ.

On siinä jonkin verrran logiikkaa. Voin juoda kahvia tai juoda kahvin, siis lopettaa koko juonti äkkiä siihen. Kun poliisi oli haastatellut miehen, haastattelu oli selvästi loppu.

EsaJii kirjoitti:On siinä jonkin verrran logiikkaa. Voin juoda kahvia tai juoda kahvin, siis lopettaa koko juonti äkkiä siihen. Kun poliisi oli haastatellut miehen, haastattelu oli selvästi loppu.

Minun kielitajuni mukaan tällaiset verbit eivät kuitenkaan voi koskaan tyhjentää kohdetta sillä lailla kuin voi tappaa, nähdä tai syödä asiakkaaN kokonaan. Puhe on ehtymätön lähde, jonka ammentaminen täysin tyhjäksi tarkoittaisi, että henkilö ei elämässään enää milloinkaan puhuisi sanaakaan - vain silloin suostuisin ehkä harkitsemaan voivani käyttää akkusatiivia haastattelemisen tai kuulustelemisen kohteesta.