Kalevanserkku kirjoitti:Joo. jos kriteerinä on keskinäisen ymmärryksen puute, niin minä ainakin puhun eri kieltä kuin sen toisen sukupuolen edustajat. Niin usein jää keskinäinen ymmärrys saavuttamatta. Näin siis suomessakin. Savossakin minulla on jäänyt puutteita keskinäiseen ymmärrykseen kun en ole vieläkään oppinut ymmärtämään, mitä savolainen tarkoittaa kun sanoo välleen. Toistaiseksi pitäydyn hypoteesissa, että välleen tarkoittaa mitä milloinkin. Vuan suattaahan se olla toisinnii.
Lounaisuomalaisista on sanottava, että joskus niiden murretta ymmärtää, joskus ei. Olivat ne sitten Raumalta tai Kustavista. Eikvammahrol.
Heh heh.
Tarkennetaan sen verran, että naisia me emme ymmärrä siitä huolimatta että puhumme samaa kieltä, kun taas turkulaisia, raumalaisia tai savolaisia me emme ymmärrä siksi, että he puhuvat omaa kieltään. Kummottos?
No, kielitieteessä ehkä helpommin luokitellaan jokin omaksi kielekseen, koska on analyyttisesti listattu tarpeeksi iso joukko eroavaisuuksia kielen joka tasolta. Maallikot saattavat silti käsittää puheenpartensa vain murteeksi, koska harva eroavaisuus häiritsee ymmärtämistä. Savo on äänteellisesti lähempänä karjalaa kuin varsinaissuomea (koska se palautuu muinaiskarjalaan), mutta sanastollisesti lähempänä varsinaissuomea kuin karjalaa. Eri valtioiden alueille jäätyään nämä sukulaiskielimuodot lainasivat hirvittävän määrän sanoja eri suunnilta, mikä jyrkensi ymmärryseron melkoiseksi.
Ridge kirjoitti:Ei kai karjalaa pidetty 30-luvulla omana kielenä Suomessa saati Neuvostoliitossa? Kun jotkut Neuvostoliiton Karjalan alueen viranomaiset tietyssä vaiheessa virallistivat muun kielen kuin venäjän, niin sehän tehtiin ihan suomen kirjakielellä. Toki ongelmana oli se, että karjalalle ei olisi ollut helppo luoda kirjakieltä, koska siinä on niin paljon alueellisia eroja.
Yllättävää kyllä, Stalinin alkuaikoina monille vähemmistökielille luotiin oma kirjakieli, niin myös karjalalle. Ja sitten kun vähemmistöjen intelligentsia paljasti itsensä tuottamalla kirjallisuutta, se roudattiin Siperiaan...
Karjalan pelkkänä murteena pitäminen näyttää olleen poliittisesti motivoitua:
"Erityisesti 1930-luvulla ja jatkosodan aikana karjalaa pidettiin murteena, mikä olisi heimoaktivistien mielestä antanut oikeutuksen liittää Itä-Karjala osaksi Suomea."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_kieliKyllä suomen ja viron alueelliset erot ovat vielä suuremmat, ja silti yhteinen kirjakieli onnistui. Mutta karjalahan on suomen lähin sukukieli, joten melko helposti karjalankieliset epäilemättä oppivat suomenkin.
Suomen ja karjalan välillä kuvaillaan olevan murrejatkumo; raja on lievin Vienan korkeudella, jyrkempi etelässä. Lisäksi täytyy muistaa, että kaikki Venäjän karjalaiset eivät suinkaan puhu karjalan kieltä, vaan Vanhan Suomen alueella (Viipurin alueella, Karjalankannaksella ja Laatokan luoteispään ympäristössä) on puhuttu suomen kielen kaakkoismurteita eli karjalaismurteita. Vasta Laatokan takana puhutaan sitä oikeaa karjalan kieltä.
Salmi on siitä mielenkiintoinen alue, että se kuului Vanhaan Suomeen mutta on samalla aunuksen eli livvin puhuma-aluetta:
http://kaino.kotus.fi/kks/kkskartta.htmlIdentiteetti voi siis siellä kallistua kumpaan suuntaan tahansa, suomen tai karjalan puhujaksi. Luulisin, että nuorempi polvi, joka on syntynyt Neuvostoliitossa (ysikymppiset ja nuoremmat) tai Venäjällä (parikymppiset ja nuoremmat), tuskin enää pitää itseään suomen puhujina. Mutta isoisäsi on hyvinkin saattanut pitää itseään suomen puhujana.
Ridge kirjoitti:Oikeastaan tämän keskustelunparren voisi siirtää uuteen ketjuun karjalan kielestä ettei alkuperäinen aihe rönsyile aivan hirveästi. Eiköhän siitä riitä keskustelemista.
Hyvä idea. Olen yleensä odotellut, jäävätkö rönsyt muutamaan viestiin, mikä ei vielä sotke ketjua, mutta nyt tämä aihe ansaitsee jo oman ketjunsa.