Sijamuodoissa jälkiä muinaisuudesta
Lähetetty: 03 Maalis 2011 20:21
Suomen kielessä on runsaasti sijamuotoja: osa on uudempia, osa ikivanhoja. Nykysuomessa essiivi -na/nä vastaa kysymykseen "minä? millaisena?" ja partitiivi -ta/tä vastaa kysymykseen "mitä?". Vaikka käytämme näitä sijamuotoja täysin yksiselitteisesti esimerkiksi virkkeessä "Olen lapsenvahtina ja katson teeveetä", meitä ei silti häiritse yhtään, että näillä samoilla sijapäätteillä on täysin poikkeava merkitys adverbeissä luona ja luota.
Historiallisesti essiivi ja partitiivi ovatkin yleisiä paikallisijoja: ne palautuvat täysin samannäköisiin kantauralin sijapäätteisiin, lokatiiviin *-na ("missä?") ja ablatiiviin *-ta ("mistä?").
http://en.wikipedia.org/wiki/Proto-Uralic_language
Eri kielissä adverbit (kuten luo-sanue) ovatkin usein säilyttäneet vanhaa silloin kun nominit noudattavat uudempaa taivutusmallia. Esimerkiksi tundranenetsin adverbeissä käytetään aivan samoin näitä kantauralista perittyjä sijapäätteitä, kun taas nominintaivutuksessa sijapäätteisiin niiden eteen on tullut ylimääräinen xǝ-aines.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/sketch.html#morpho
(Tundranenetsi on koko uralilaisen kielikunnan monimutkaisin kieli: yksinkertaisen lauseen luomiseen vaaditaan päiväkausien pänttäys, joten haasteista tykkäävät saavat tästä kattavasta kieliopista oivan harrastuksen.)
Paikallissijoissa on yleensä olosija ("missä?"), erosija ("mistä?") ja tulosija ("mihin?"), ja luo-adverbissä yleisenä tulosijana onkin translatiivi: luokse. Kivettyneitä adverbejä lukuun ottamatta sen käyttö on jälleen aivan erilaista: "Lähden vaihto-opiskelijaksi Ranskaan." Translatiiville on esitetty vastine myös samojedista, jolloin sekin palautuisi jo kantauraliin, vaikkei sitä monissa kielihaaroissa tavatakaan.
Näiden yleisten paikallissijojen (ei tosin translatiivin) pohjalle ovat myöhemmin syntyneet sisäpaikallissijat eli S-sijat (*-sna > -ssa, *-sta > -sta, *-sen > -(h)Vn: talossa, talosta, talohon) ja ulkopaikallissijat eli L-sijat (*-lna, *-lta, *len: talolla, talolta, talolle).
Ilmeisesti näiden melko vanhojen sijasarjojen (S-sijoilla on vastineet saamessa ja mordvassa, L-sijoilla jonkinlaiset vastineet permissä) mallin vaikutuksesta eräissä itäisissä ja eteläisissä itämerensuomalaiskielissä on syntynyt N-sijasarja: siinä essiivin ja translatiivin myöhäsyntyisen ja abstraktimman käytön täydentää eksessiivi: valittiin presidentiksi, toimi presidenttinä, erosi presidentintä. Joissain suomen kielen murteissa eksessiivillä on erosijakäyttöä, jälleen lähinnä adverbeissä: ulkoonta, kotoonta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eksessiivi
Lopuksi mainittakoon vielä prolatiivi -itse ("mitä pitkin/kautta?"), joka vanhastaan on säilynyt vain adverbeissä kuten ylitse, editse, ohitse ja jota siksi ei yleensä virallisissa listauksissa produktiiviksi sijamuodoksi lasketakaan. Se on kuitenkin yleistynyt virkakielen ansiosta: "yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prolatiivi
Historiallisesti essiivi ja partitiivi ovatkin yleisiä paikallisijoja: ne palautuvat täysin samannäköisiin kantauralin sijapäätteisiin, lokatiiviin *-na ("missä?") ja ablatiiviin *-ta ("mistä?").
http://en.wikipedia.org/wiki/Proto-Uralic_language
Eri kielissä adverbit (kuten luo-sanue) ovatkin usein säilyttäneet vanhaa silloin kun nominit noudattavat uudempaa taivutusmallia. Esimerkiksi tundranenetsin adverbeissä käytetään aivan samoin näitä kantauralista perittyjä sijapäätteitä, kun taas nominintaivutuksessa sijapäätteisiin niiden eteen on tullut ylimääräinen xǝ-aines.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/sketch.html#morpho
(Tundranenetsi on koko uralilaisen kielikunnan monimutkaisin kieli: yksinkertaisen lauseen luomiseen vaaditaan päiväkausien pänttäys, joten haasteista tykkäävät saavat tästä kattavasta kieliopista oivan harrastuksen.)
Paikallissijoissa on yleensä olosija ("missä?"), erosija ("mistä?") ja tulosija ("mihin?"), ja luo-adverbissä yleisenä tulosijana onkin translatiivi: luokse. Kivettyneitä adverbejä lukuun ottamatta sen käyttö on jälleen aivan erilaista: "Lähden vaihto-opiskelijaksi Ranskaan." Translatiiville on esitetty vastine myös samojedista, jolloin sekin palautuisi jo kantauraliin, vaikkei sitä monissa kielihaaroissa tavatakaan.
Näiden yleisten paikallissijojen (ei tosin translatiivin) pohjalle ovat myöhemmin syntyneet sisäpaikallissijat eli S-sijat (*-sna > -ssa, *-sta > -sta, *-sen > -(h)Vn: talossa, talosta, talohon) ja ulkopaikallissijat eli L-sijat (*-lna, *-lta, *len: talolla, talolta, talolle).
Ilmeisesti näiden melko vanhojen sijasarjojen (S-sijoilla on vastineet saamessa ja mordvassa, L-sijoilla jonkinlaiset vastineet permissä) mallin vaikutuksesta eräissä itäisissä ja eteläisissä itämerensuomalaiskielissä on syntynyt N-sijasarja: siinä essiivin ja translatiivin myöhäsyntyisen ja abstraktimman käytön täydentää eksessiivi: valittiin presidentiksi, toimi presidenttinä, erosi presidentintä. Joissain suomen kielen murteissa eksessiivillä on erosijakäyttöä, jälleen lähinnä adverbeissä: ulkoonta, kotoonta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eksessiivi
Lopuksi mainittakoon vielä prolatiivi -itse ("mitä pitkin/kautta?"), joka vanhastaan on säilynyt vain adverbeissä kuten ylitse, editse, ohitse ja jota siksi ei yleensä virallisissa listauksissa produktiiviksi sijamuodoksi lasketakaan. Se on kuitenkin yleistynyt virkakielen ansiosta: "yhteydenotot puhelimitse tai sähköpostitse."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prolatiivi