Näytä vastaamattomat viestit | Näytä aktiiviset viestiketjut Tänään on 24 Syys 2018 01:35



Vastaa viestiin  [ 67 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava
 Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen 
Kirjoittaja Viesti
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Ihminen alitajunnassaan käsittelee asiat symboliikan kautta, ei sanojen kautta. Alitajunta ei ymmärrä sanoja, vaan ainoastaan sanojen symbolisen merkityksen. Tämä symbolinen merkitys sanoille alitajuntaan syntyy puolestaan maailmankatsomuksen kautta. Muinainen uskonnollinen näkemys sovitti jokaisen sanan osaksi sitä maailmaa, joten muinainen mytologia on olennaisen tärkeä seikka tutkittaessa sanojen etymologiaa. Mitä syvällisempi ja keskeisempi jokin symbolinen elementti on ollut muinaisessa maailmankatsomuksessa, sitä varmemmin se on jättänyt jälkensä nykykieleen. Uudessa maailmankatsomuksessa sana ja sen variaatiot saavat vain symboliikkansa mukaisen uuden aseman. Mytologia luo etymologian. Etymologiset selitykset, jotka eivät sovi mytologisen maailman kokonaiskuvaan, ovat mielestäni tieteellisesti epävarmoja.

Nykyisen teknisen tutkimuslinjan olisi siis vastattava tähän mytologiseen haasteeseen. Sanan symbolinen merkitys muinaisessa maailmassa antaa pitkälti vastauksen miten ja miksi sanat ovat muovautuneet nykykieleen ja samalla samankaltaiset sanat löytävät hyvin usein yhteisen etymologian myös eri kielien välillä. Tämä seikka ilmenee myös kielen sisällä. Nykyään annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo vokaaleille, jolloin eri vokaalistukset samasta sanasta jaetaan eri lähteestä oleviksi sanoiksi. Esimerkiksi toisessa ketjussa käsitellyt konsonanteiltaan yhteiset sanat kuolema, kalma, kalmo, kylmä, kelmeä, kulma ja kolme ovat etymologialtaankin yhteisiä, mutta vokaalistamalla jakautuneet eri sanoiksi osoittamaan jotain erityistä näkökulmaa samaan asiaan.

Nykyinen kielitieteen tutkimuslinja vastaa kysymykseen mitä on tapahtunut, mutta ei vastaa miten ja miksi on tapahtunut. Se seuraa kielen muuttumista teknisellä kaavalla ilman sanojen symbolista sisältöä ja tarkoitan tällä sitä "jumalallista" merkitystä muinaisen ihmisen sielun maailmassa. Nykykielessä sanoilla ei ole muinaisten aikojen yliluonnollisia ulottuvuuksia. Vuori on vuori, eikä siinä nähdä mitään jumalallista ja yliluonnollista voimaa. Esimerkiksi Afrikassa tänä päivänäkin taikakeinojen ja enteiden emotionaaliset vaikutukset jättävät erittäin vahvan tunnejäljen voodoo-uskoville, mutta tämä uskomuspohja luo samalla myös heidän alitajuntaansa omanlaisensa symboliikan maailman. Nämä ihmiset elävät aivan eri maailmassa ja tätä esineisiin, eläimiin ja muihin arkipäiväisiin asioihin kätkeytyvien henkien pelon vakavuutta eurooppalainen ei voi käsittää, mutta samankaltaisessa maailmassa elivät ammoin myös suomalaiset. Kaikella fyysisellä käsitettiin olevan jumalallinen puoli, joka merkitsi paljon enemmän kuin pelkkä materia. Sanat ovat jääneet nykykieleen elämään vailla tätä symbolista sisältöä pelkän perinteen voimin, mutta näin ei ole koskaan aiemmin ollut, joten tämän historiallisesta näkökulmasta ainutlaatuisen olosuhteen merkitys tutkijan kykyyn sisäistää kielen merkitystä olisi hyvä tiedostaa.

Toinen tärkeä seikka etsittäessä sanojen etymologiaa on kulttuurien levinneisyyden laajuuden hahmottaminen. Itämeren suomalaiset eivät ole millään tavalla olleet eristäytyneitä muusta maailmasta, vaan suomalaiset heimot ovat olleet kiinteässä yhteydessä mm. Egeanmerelle vuosituhansia, joka merkitsee sanojen olevan laajalti yhteisiä eri kansojen välillä. Uudet vaikutteet tulivatkin pääsääntöisesti Veikselin suulta mm. merkipihkakaupan kylkiäisinä. Tästä yhteydestä johtuen suomalaiset ovat saaneet monesta kulttuurista, Babylonian ja Egyptin kulttuurit mukaan lukien, runsaasti sanastoa ja vaikutteita jo vuosituhansia. Tämä selittää osittain esimerkiksi huomattavan seemiläisen sanaston osuuden suomen kielessä. Nykyaikana internetin ja satelliittien hermoverkko levittää kulttuurit reaaliajassa koko maailmaan. Muinoin merien ja jokien elämää sykkivät kauppareitit tekivät sen muutaman kuukauden tai maksimissaan muutaman vuoden viiveellä. Historian pitkässä aikajanassa tällä viiveellä ei ole kovin suurta merkitystä. Kaikki kultit, uskonnot, tyylisuunnat ja tietotaito levisivät kauppateitä myöten kaikkialle maailmaan. Kaikkialla maailmassa tunnettiin samaan aikaan samat asiat. Näin yleistäen. Tämä on olennaisen tärkeä apuviivain kokonaiskuvan hahmottamiseen. Tästä kauppateiden koko maailman yhdistävästä vaikutuksesta johtuen vanhojen sivistyskielien sumerin, aramean, kreikan ja latinan osaaminen on minun mielestäni lähtökohta myös etsittäessä suomen kielen sanojen etymologiaa.

Koko Euroopan uskonnollinen historia johtaa jäljille, jota voitaisiin kutsua kuurilaisuudeksi (vrt. kureetit, carialaiset). Suurelta osin skandinaavinenkin Eurooppa rakentui kuurilaisen maailmankatsomuksen ympärille, aivan samoin kuin Rooma tai Kreikkakin. Kuurilaisten mukaanhan Kreikka ja Kreeta on nimettykin, ei helleenien. Samoin oli Italian laita. Egeanmeren Cariasta ja Lydiasta lähteneet heimot perustivat Rooman ja kutsuivat itseään kuurilaisiksi. Tämä kuurilaisuus oli siis kirjattu heidän lakeihinsa, eikä ole siis mitään omaa sepitelmääni. Nämä kaikki olivat muinoin uskonnollisessa mielessä kuurilaisiksi käsitettyjä kansoja. Sanana kuri merkitsee lainsäädännöllistä valtaa ja edelleenkin kurista johtuvat sanat ovat tuttuja katolilaisille ja italialaisille suomalaisten lisäksi. Suomalaisten sanojen etymologia pohjautuu keskeiseltä osin tähän kuurilaiseen/karialaiseen/lyydiläiseen maailmankatsomukseen. Kuurilaisuutta pitääkin käsittää vastaavana muinaisena kulttuurituotteena kuin englannin kielen vaikutusta nykyajan maailmaan, oikeastaan paljon merkittävämpänä. Jokainen tunsi ja tiesi sen. Tämä kuurilaisuuden keskus oli Egeanmeren meriä kulkeneissa kureeteissa/carialaisissa/lydialaisissa. Tämän uskonnollisen maailmankatsomuksen piirteitä säilyttivät Itämeren suomalaiset heimot nykypäivään saakka, mutta se tuli Egeanmeren piiristä. Suomensukuiset kuurilaiset, karjalaiset ja lyydiläiset eivät siis ole etnisesti Egeanmeren muinaisia kureetteja, carialaisia ja lydialaisia, mutta heidän kulttuurinsa on pitkälti sieltä ja siellä vaikuttaneilta kelttiläisiltä. Suomalaiset säilyttivät tämän kulttuurin pisimpään Euroopan heimoista omassa kansan perinteessään, muiden kansojen etsiessä uusia tuulia.

Minulla on mielikuva, en tiedä onko miten totuudenmukainen, että tälläiset näkökulmat näyttävät historian tiedepiireissä vaarallisilta ajatuksilta, koska se näyttäisi kokonaiskuvan kannalta ymmärrettän selityksen antavana romuttavan niiden oman tieteellisen tutkimuslinjansa uskottavuuden suuren yleisön silmissä. Tästä syystä itsestään selvätkin sana-vastaavuudet eri kielien välillä sekä kielen sisällä kohtaavat usein vastustusta ja kehittävä keskustelu tukahdutetaan tiedepiirien itsensä toimesta. Minun mielestäni tämä pelko on aiheeton, sillä nämä kaikki tutkimuslinjat tukevat toisiaan nykyisen tutkimuslinjan antaessa yhden hataran ja sitä kautta näiden muiden näkökulmian kautta tarkistusta kaipaavan näkökulman asiaan. Tieteellisen teorian on oltava osa kokonaiskuvaa ollakseen tiedettä, eikä vain yksi kapea näkemys vailla kokonaiskuvaa. Mitä paremmin eri tutkintalinjat tukevat kokonaiskuvaa, sitä todennäköisemmin teoria on oikea. Tälläiset kehitysideat haluan ottaa keskustelunaiheeksi lähdettäessä kehittämään kielitieteen tutkimusmetodeja etymologiaa koskien.


09 Tammi 2013 12:49
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti

Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22
Viestit: 1742
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Kukko kirjoitti:
Mytologia luo etymologian.

Uuden opin nimeksi sopisi emytologia.


09 Tammi 2013 21:51
Profiili
Ylihärmiö
Ylihärmiö
Avatar

Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02
Viestit: 7538
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Kukko kirjoitti:
Ihminen alitajunnassaan käsittelee asiat symboliikan kautta, ei sanojen kautta. Alitajunta ei ymmärrä sanoja, vaan ainoastaan sanojen symbolisen merkityksen. Tämä symbolinen merkitys sanoille alitajuntaan syntyy puolestaan maailmankatsomuksen kautta. Muinainen uskonnollinen näkemys sovitti jokaisen sanan osaksi sitä maailmaa, joten muinainen mytologia on olennaisen tärkeä seikka tutkittaessa sanojen etymologiaa. Mitä syvällisempi ja keskeisempi jokin symbolinen elementti on ollut muinaisessa maailmankatsomuksessa, sitä varmemmin se on jättänyt jälkensä nykykieleen.

Mielenkiintoinen ajatus, ja uskon että noin se varmaan on.

Kukko kirjoitti:
Nykyään annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo vokaaleille, jolloin eri vokaalistukset samasta sanasta jaetaan eri lähteestä oleviksi sanoiksi. Esimerkiksi toisessa ketjussa käsitellyt konsonanteiltaan yhteiset sanat kuolema, kalma, kalmo, kylmä, kelmeä, kulma ja kolme ovat etymologialtaankin yhteisiä, mutta vokaalistamalla jakautuneet eri sanoiksi osoittamaan jotain erityistä näkökulmaa samaan asiaan.

Äännehistoria ja etymologia ovat kaksi eri tutkimusalaa. Ääännehistorian avulla tiedämme, etteivät kielen sanojen vokaalit vaihtele noin vapaasti. Etymologinen selitys, joka rikkoo äännehistoriaa vastaan, ei ole tieteellisesti uskottava. Merkitysaasinsillat eivät riitä yhdistämään listaamiasi sanoja samaan etymologiaan.

Kukko kirjoitti:
Tästä yhteydestä johtuen suomalaiset ovat saaneet monesta kulttuurista, Babylonian ja Egyptin kulttuurit mukaan lukien, runsaasti sanastoa ja vaikutteita jo vuosituhansia.

Sinun tarvitsee vain esittää sana, joka äänteellisesti ja semanttisesti selittyy uskottavammin egyptin kielestä kuin jostain muusta, läheisemmästä kielestä. :)

Kukko kirjoitti:
Koko Euroopan uskonnollinen historia johtaa jäljille, jota voitaisiin kutsua kuurilaisuudeksi (vrt. kureetit, carialaiset). Suurelta osin skandinaavinenkin Eurooppa rakentui kuurilaisen maailmankatsomuksen ympärille, aivan samoin kuin Rooma tai Kreikkakin. Kuurilaisten mukaanhan Kreikka ja Kreeta on nimettykin, ei helleenien. Samoin oli Italian laita. Egeanmeren Cariasta ja Lydiasta lähteneet heimot perustivat Rooman ja kutsuivat itseään kuurilaisiksi.

Onko sinulla tieteellisiä perusteluja näkemyksillesi?
Missä lähteessä roomalaiset kutsuivat itseään kuurilaisiksi?

Kukko kirjoitti:
Tämän uskonnollisen maailmankatsomuksen piirteitä säilyttivät Itämeren suomalaiset heimot nykypäivään saakka, mutta se tuli Egeanmeren piiristä. Suomensukuiset kuurilaiset, karjalaiset ja lyydiläiset eivät siis ole etnisesti Egeanmeren muinaisia kureetteja, carialaisia ja lydialaisia, mutta heidän kulttuurinsa on pitkälti sieltä ja siellä vaikuttaneilta kelttiläisiltä. Suomalaiset säilyttivät tämän kulttuurin pisimpään Euroopan heimoista omassa kansan perinteessään, muiden kansojen etsiessä uusia tuulia.

Sinun tarvitsee vain osoittaa, että jokin kulttuuripiirre tulee suoraan Välimereltä eikä jostain muualta.

Kukko kirjoitti:
Minulla on mielikuva, en tiedä onko miten totuudenmukainen, että tälläiset näkökulmat näyttävät historian tiedepiireissä vaarallisilta ajatuksilta, koska se näyttäisi kokonaiskuvan kannalta ymmärrettän selityksen antavana romuttavan niiden oman tieteellisen tutkimuslinjansa uskottavuuden suuren yleisön silmissä. Tästä syystä itsestään selvätkin sana-vastaavuudet eri kielien välillä sekä kielen sisällä kohtaavat usein vastustusta ja kehittävä keskustelu tukahdutetaan tiedepiirien itsensä toimesta.

Etymologiassa näkökulma on yhdentekevä, kunhan kunnioitetaan tieteellisiä menetelmiä. Uskottavin etymologia on sellainen, josta sanan äänneasu ja merkitys selittyvät vähimmin muutoksin. Jos pystyt osoittamaan etruskista tai hottentotista suomen sanalle selityksen, joka on uskottavampi kuin mikään kilpaileva selitys, etymologiasi hyväksytään.

_________________
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)


10 Tammi 2013 15:17
Profiili WWW
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Jaska kirjoitti:
Onko sinulla tieteellisiä perusteluja näkemyksillesi?
Missä lähteessä roomalaiset kutsuivat itseään kuurilaisiksi?


Kuurilaisuus on lainvalvontajärjestelmän mukaan annettu nimitys, jolla kutsuttiin muinoin kuninkaan henkivartijoita ja lainvartijoita. Tämän järjestelmän mukaan hallintopaikoille annettiin nimiä ja myös näillä paikoilla asuneita ihmisiä kutsuttiin tätä kautta kuurilaisiksi, kuten näihin kuurilaisille laille alistuneitakin. Näin senaatteja ja muita hallintoon liittyviä rakennuksia kutsuttiin nimellä Curia... edelleen tänä päivänäkin.

Comitia curiata oli toiseksi vanhin kansankokouksista, joka koostui patriiseista, jotka oli järjestetty 30:een curiaan ja oli eduskuntaa vastaava laitos. Ius civile Quiritium oli taas näiden kuurilaisten lakien alle lukeutuvien kuurilaisten kansalaisoikeudet. Se oli lainsäädäntö, jota sovellettiin kansalaisiin ja Praetores Urbaneihin, henkilöihin, joilla oli lainkäyttövalta kansalaisia koskevissa asioissa. Lex curiata de Imperio, perustuslaki vahvisti imperiumin ja tuomareiden valtaa, joka syntyi kun tämä kuurilaisten hallitsema kuningaskunta perustettiin. Näiden kuurilaisten kulttuuri oli kotoisin Egeanmereltä, carialaisilta ja kureeteilta ja tätä tukee Herodotuksen viittaukset lyydiläisestä alkuperästä.

Tästä meripihkateitä tulleen kulttuurin vaikutuksesta mös suomalaiset heimot saivat nimet carialaiset > karjalaiset, lydialaiset > lyydiläiset. Carta Marinassa kuurilaiset tunnettiin nimellä Curetes, mutta Curetes on tuttu nimi myös Egeanmerellä, koska sen heimon mukaan Kreeta nimettiin. Curete > Crete. Kyseessä on kuitenkin ollut uskonnollinen heimo, eikä etninen.


10 Tammi 2013 18:49
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 19 Helmi 2012 14:24
Viestit: 30
Viesti 
(OT, Off Tellus:) Tulee melkein mieleen Marija Gimbutasin Kurgan-hypoteesi 1950-luvulta. Jos on niin, että on ollut jokin neolittinen "Old Europe", rauhanomainen aloillaan pysyväinen ja ehkä feminiininenkin aikakausi, jota on pronssikaudella seurannut tämä rauhattomampi kurkoilu kärryineen ja peleineen, niin millähän nimellä tämä kausi jää aikakirjoihin? Olettaen, ettei aika ole harhaa ;) Tietokausi?

Juontuukohan "tieto" "tiestä" kuten käsittäminen käsittelemisestä ja ymmärtäminen ympärikulkemisesta? Kiinalaisten "tao" tai "dao" taitaa tarkoittaa tietä ja toisaalta tietoakin, tietääkseni.


16 Tammi 2013 20:25
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti

Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22
Viestit: 1742
Viesti 
jemi kirjoitti:
Juontuukohan "tieto" "tiestä" kuten käsittäminen käsittelemisestä ja ymmärtäminen ympärikulkemisesta? Kiinalaisten "tao" tai "dao" taitaa tarkoittaa tietä ja toisaalta tietoakin, tietääkseni.

道 / dào:
direction; way; method; road; path; principle; truth; reason; skill; method; Tao (of Taoism); a measure word; to say; to speak; to talk


17 Tammi 2013 00:23
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 19 Helmi 2012 14:24
Viestit: 30
Viesti 
Kiitos aikalaainen! Pitäisi taojuttuja lueskella lisää. Aikanaan jo ensimmäinen lause pysäytti mietiskelemään..."polku joka voidaan kuvailla, ei ole muuttumaton polku". Schröderin kissa vingahti niin sanotusti...


18 Tammi 2013 06:15
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti 
jemi kirjoitti:
(OT, Off Tellus:) Tulee melkein mieleen Marija Gimbutasin Kurgan-hypoteesi 1950-luvulta. Jos on niin, että on ollut jokin neolittinen "Old Europe", rauhanomainen aloillaan pysyväinen ja ehkä feminiininenkin aikakausi, jota on pronssikaudella seurannut tämä rauhattomampi kurkoilu kärryineen ja peleineen, niin millähän nimellä tämä kausi jää aikakirjoihin? Olettaen, ettei aika ole harhaa ;) Tietokausi?

Juontuukohan "tieto" "tiestä" kuten käsittäminen käsittelemisestä ja ymmärtäminen ympärikulkemisesta? Kiinalaisten "tao" tai "dao" taitaa tarkoittaa tietä ja toisaalta tietoakin, tietääkseni.


Suomalaiset ovat olleet enemmän hedelmällisyyden palvojia kuin sodan palvojia. Sturlussonin tekemä jako vaaneihin ja aasoihin merkitsi jakoa hedelmällisyyden ja sodan palvojiin. Hedelmällisyyden palvojille uuden elämän luovan viisauden löytäminen oli jonkinlainen päätarkoitus, josta syystä myös Sturlussonin vaanit olivat viisaita. Sodan palvojille syntysanojen saaminen käsiinsä oli toisarvoista fyysisen voimankäytön rinnalla. Vanhimmillaan Eurooppa on varmasti palvonut hedelmällisyyttä, mutta myöhemmin arojen ryöstelevät kansat toivat sotaisenkin kulttuurin mukanaan.

Kuitenkin vaikka hedelmällisyys käsitetään feminiiniseksi jumaluudeksi, hedelmällisyyden jumalat voivat olla myös maskuliinisia.

Uskon että tieto johtuu tien tietämisestä eli tiedosta miten päästään jonnekin. Suomalaisessa mytologiassa tieto on syntysanojen osaamista, joiden löytämiseen kuuluu kiinteänä osana löytäminen oikeaan paikkaan niitä hakemaan.


19 Tammi 2013 11:48
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti

Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22
Viestit: 1742
Viesti 
Kukko kirjoitti:
Uskon että tieto johtuu tien tietämisestä eli tiedosta miten päästään jonnekin. Suomalaisessa mytologiassa tieto on syntysanojen osaamista, joiden löytämiseen kuuluu kiinteänä osana löytäminen oikeaan paikkaan niitä hakemaan.

Osaaminen taas sopisi olemaan samaa kantaa kuin osuminen. Eli tavallaan kohteen tai määränpään tavoittamista sekin.


19 Tammi 2013 18:41
Profiili
Sutki savolainen
Sutki savolainen
Avatar

Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Viestit: 644
Paikkakunta: puttaalainen
Viesti 
aikalainen kirjoitti:
Kukko kirjoitti:
Uskon että tieto johtuu tien tietämisestä eli tiedosta miten päästään jonnekin. Suomalaisessa mytologiassa tieto on syntysanojen osaamista, joiden löytämiseen kuuluu kiinteänä osana löytäminen oikeaan paikkaan niitä hakemaan.

Osaaminen taas sopisi olemaan samaa kantaa kuin osuminen. Eli tavallaan kohteen tai määränpään tavoittamista sekin.

Muistelenpa kuulleeni vuosikymmeniä sitten jonkin kaverini puhuneen osaamisesta tarkoittaessaan osumista. Vahingoksi en muista, miltä suunnalta kyseinen lapsi oli kotoisin, enkä tietenkään tiennyt, puhuiko hän todellista murrettaan vaiko vain leikkijuttua.

Muuten asia tuntuu luonnolliselta, jos lähden jonnekin minne osaan, melkoisella varmuudella osun sinne. Ennen tiedä reittiä, on osuminen kyseenalaista. :pariykä: :muks:

Tässä malliksi kaksi osumisen muotoa.

_________________
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.


19 Tammi 2013 20:04
Profiili WWW
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti 
Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Osaaminen taas sopisi olemaan samaa kantaa kuin osuminen. Eli tavallaan kohteen tai määränpään tavoittamista sekin.

Muistelenpa kuulleeni vuosikymmeniä sitten jonkin kaverini puhuneen osaamisesta tarkoittaessaan osumista. Vahingoksi en muista, miltä suunnalta kyseinen lapsi oli kotoisin, enkä tietenkään tiennyt, puhuiko hän todellista murrettaan vaiko vain leikkijuttua.

Muuten asia tuntuu luonnolliselta, jos lähden jonnekin minne osaan, melkoisella varmuudella osun sinne. Ennen tiedä reittiä, on osuminen kyseenalaista. :pariykä: :muks:

Tässä malliksi kaksi osumisen muotoa.


Osuminen liittyy pitkälti aseen käyttöön, joten osaaminen näyttäisi olevan osumista, sillä voidaan olettaa muinoin uskotun nuolessa tai keihäässä itsessään olleen jumalallinen kyky osata perille kohteeseensa. Tietää tien kohteeseensa. Sama ajatus tunnetaan yhä nykyäänkin sananparressa: "Se luoti tiesi paikkansa." Sanoina osaaminen ja osuminen ovat niin samankaltaisia, että tämä yhteys varmastikin on ollut.


19 Tammi 2013 21:58
Profiili
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen

Liittynyt: 31 Heinä 2012 00:05
Viestit: 417
Viesti 
Kukko kirjoitti:
Sanoina osaaminen ja osuminen ovat niin samankaltaisia, että tämä yhteys varmastikin on ollut.

Ainakin Tuntemattomassa sotilaassa se heppu, joka uhosi että: "Missä niitä ryssiä on, että niitä pääsee ampumaan?" huudahti sitten kun osui yhteen, että: "Osasin!"


19 Tammi 2013 22:51
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti

Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22
Viestit: 1742
Viesti 
Kukko kirjoitti:
Osuminen liittyy pitkälti aseen käyttöön, joten osaaminen näyttäisi olevan osumista, sillä voidaan olettaa muinoin uskotun nuolessa tai keihäässä itsessään olleen jumalallinen kyky osata perille kohteeseensa.

Nuolella ei koskaan ole ollut jumalaista kykyä osumiseen, vaan kyllä jousiampujat ovat ankarasti harjoitelleet sitä osumista. Muinoin harjoittelu alkoi jo lapsena. Silti on aina välillä tullut vähemmän jumalaisia ohi ampumisia ja nuolen etsintää mättäiköstä. Jousiampujalle ei ole voinut olla epäselvää, että nuoli on ammus eikä ohjus.


20 Tammi 2013 00:48
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti 
aikalainen kirjoitti:
Nuolella ei koskaan ole ollut jumalaista kykyä osumiseen, vaan kyllä jousiampujat ovat ankarasti harjoitelleet sitä osumista. Muinoin harjoittelu alkoi jo lapsena. Silti on aina välillä tullut vähemmän jumalaisia ohi ampumisia ja nuolen etsintää mättäiköstä. Jousiampujalle ei ole voinut olla epäselvää, että nuoli on ammus eikä ohjus.


Varmasti kovasti on myös harjoiteltu, mutta taikauskoisessa maailmassa uskottiin esineeseen sisältyvän taian, joka teki esineestä itsestään jotenkin kyvykkkään. Samalla tavoin nykyaikanakin esim. uhkapelurit uskovat johonkin esineeseen sisältyvän taianomaisen kyvyn, vaikka tuollaiselle ei ole mitään järjellisiä perusteita. Taitaapa monet urheilijatkin uskoa jonkin esineen tai tavan esim. määrättyjen pelihousujen käytön tuovan voton. Jouseen ja nuoleen sisältyi siis tälläinen taika. Näyttää siltä, että tälläiseen taikaan uskovat herkimmin ne, joiden elämä on jotenkin tuurista kiinni.


20 Tammi 2013 02:37
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 19 Helmi 2012 14:24
Viestit: 30
Viesti 
Toisessa ketjussa Kinaporin Kalifi kirjoitti:

"Menestyvät yhteisöt, olipa kyse sitten kansakunnasta tai vaikkapa yrityksestä, omaavat usein kyvyn hallita tapaa jolla heidän tarinansa kerrotaan. "

Logot, symbolit, credot, sloganit, yrityksen "arvot, yrityksen "tarina"...kaikki samaa jatkumoa?

Tarinan tai nimenhän ei aina tarvitse olla edes julkinen millään lailla (vrt. tabut). Jokainenhan voi kirjoittaa vaikka omansa.


__________________


Welcome to Scandinavian Roc(k)ocoo


20 Tammi 2013 07:27
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti

Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22
Viestit: 1742
Viesti 
Kukko kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Nuolella ei koskaan ole ollut jumalaista kykyä osumiseen, vaan kyllä jousiampujat ovat ankarasti harjoitelleet sitä osumista. Muinoin harjoittelu alkoi jo lapsena. Silti on aina välillä tullut vähemmän jumalaisia ohi ampumisia ja nuolen etsintää mättäiköstä. Jousiampujalle ei ole voinut olla epäselvää, että nuoli on ammus eikä ohjus.

Varmasti kovasti on myös harjoiteltu, mutta taikauskoisessa maailmassa uskottiin esineeseen sisältyvän taian, joka teki esineestä itsestään jotenkin kyvykkkään. Samalla tavoin nykyaikanakin esim. uhkapelurit uskovat johonkin esineeseen sisältyvän taianomaisen kyvyn, vaikka tuollaiselle ei ole mitään järjellisiä perusteita. Taitaapa monet urheilijatkin uskoa jonkin esineen tai tavan esim. määrättyjen pelihousujen käytön tuovan voton. Jouseen ja nuoleen sisältyi siis tälläinen taika.

Taikaesineitä ja taikakeinoja on ollut ja on. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, että iltapuhteena väsätyn nuolikasan nuolilla olisi uskottu olevan jumalainen kyky itse ohjautua kohteeseensa.


20 Tammi 2013 10:52
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti 
aikalainen kirjoitti:
Taikaesineitä ja taikakeinoja on ollut ja on. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, että iltapuhteena väsätyn nuolikasan nuolilla olisi uskottu olevan jumalainen kyky itse ohjautua kohteeseensa.


Jos ajatellaan nuolta niin jos käytettäisiin sanaa osata, se tarkoittasi nuolen olevan aktiivinen teikjä, mutta sanaa osua käytettäessa passiinen ja kyvytön itse osumaan. Ainakin näiden sanojen nykymerkityksen mukaan. Aiemmin oli käsitelty että joku saattoi sanoa osuessaan "minä osasin", mutta sanotaanko nuolesta "nuoli osasi", vai käytetäänkö elottoman nuolen kohdalla vain muotoa "nuoli osui"? Onhan ero sillä kummasta puhutaan, ampujastako vaiko nuolesta. Voipa olla ettei nuolesta itsestään sanota sen osanneen.


20 Tammi 2013 12:35
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti
Avatar

Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Viestit: 1007
Paikkakunta: Vandaalia
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Kukko kirjoitti:
Nykyään annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo vokaaleille, jolloin eri vokaalistukset samasta sanasta jaetaan eri lähteestä oleviksi sanoiksi. Esimerkiksi toisessa ketjussa käsitellyt konsonanteiltaan yhteiset sanat kuolema, kalma, kalmo, kylmä, kelmeä, kulma ja kolme ovat etymologialtaankin yhteisiä, mutta vokaalistamalla jakautuneet eri sanoiksi osoittamaan jotain erityistä näkökulmaa samaan asiaan.

"Vokaalistamisen" käsite kaivannisi jonkinlaista selvistystä siitä, mistä sanojen vokaalit (ja kielten vokaalisysteemit) mahtavat täsmälleen ottaen tulla, jos eivät etymologisista kantasanoista siinä missä konsonantitkin? Ihan arkikäytössähän niitä ei tousta noun väyn ruvitu veohtylymoon almun uttö kyäkke köölujit minavät tätääleson sukuisön. Joten ei niitä nyt ihan mielivaltaisiksi voi mennä väittämään ainakaan.

(Ensimmäiset kolme sanaa kyllä ovat samaa juurta, mutta ainakin kylmä, kolme, kulma ovat kukin olleet ensinmainitusta ryppäästä sekä toisistaan erillään jo kantauralista asti, minkä näkee jos vertailee sukukieliin.)

Kukko kirjoitti:
Minulla on mielikuva, en tiedä onko miten totuudenmukainen, että tälläiset näkökulmat näyttävät historian tiedepiireissä vaarallisilta ajatuksilta, koska se näyttäisi kokonaiskuvan kannalta ymmärrettän selityksen antavana romuttavan niiden oman tieteellisen tutkimuslinjansa uskottavuuden suuren yleisön silmissä.


Uskoakseni holistiset "vallankumoukset" useimmiten näyttävät tiedepiireissä lähinnä riittämättömästi perustelluilta. Ihan jo niinkin "pieni" ala kuin etymologia on silti ihan tarpeeksi iso, jotta sitä ei todellakaan saa pohjalta lähtien uusiksi kirjoitettua ihan vuodessa tai parissa. Suuntaviivoiksi jäävä teoria ja useampikymmentäkään esimerkkisanaa ei oikein pärjää, jos perinteisellä "teknisellä" metodilla pystyy kursimaan kokoon useamman hyllymetrin verran selityksiä sanojen muodoille.


30 Tammi 2013 10:04
Profiili
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51
Viestit: 53
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Pystynen kirjoitti:
"Vokaalistamisen" käsite kaivannisi jonkinlaista selvistystä siitä, mistä sanojen vokaalit (ja kielten vokaalisysteemit) mahtavat täsmälleen ottaen tulla, jos eivät etymologisista kantasanoista siinä missä konsonantitkin? Ihan arkikäytössähän niitä ei tousta noun väyn ruvitu veohtylymoon almun uttö kyäkke köölujit minavät tätääleson sukuisön. Joten ei niitä nyt ihan mielivaltaisiksi voi mennä väittämään ainakaan.

(Ensimmäiset kolme sanaa kyllä ovat samaa juurta, mutta ainakin kylmä, kolme, kulma ovat kukin olleet ensinmainitusta ryppäästä sekä toisistaan erillään jo kantauralista asti, minkä näkee jos vertailee sukukieliin.)


Uskoakseni holistiset "vallankumoukset" useimmiten näyttävät tiedepiireissä lähinnä riittämättömästi perustelluilta. Ihan jo niinkin "pieni" ala kuin etymologia on silti ihan tarpeeksi iso, jotta sitä ei todellakaan saa pohjalta lähtien uusiksi kirjoitettua ihan vuodessa tai parissa. Suuntaviivoiksi jäävä teoria ja useampikymmentäkään esimerkkisanaa ei oikein pärjää, jos perinteisellä "teknisellä" metodilla pystyy kursimaan kokoon useamman hyllymetrin verran selityksiä sanojen muodoille.


En olekaan esittänyt aika-arvioita milloin sanoihin on tulleet nuo erilaiset vokaalistukset. Enkä sitäkään missä järjstyksessä. Osahan on tullut vasta kirjakieltä luodessa, mutta osa ties milloin.

Kyllä kylmä, kalma ja kelmeä ovat samaa etymologiaa, mutta en tässäkään tapauksessa osaa sanoa vuosilukuja milloin ovat eronneet alkuperäisestä kantasanasta. Konsonanteillla on eri säännöt niin puhutussa kuin kirjoitetuissakin kielissä kautta aikojen. Eihän vokaaleja aina edes kirjoitettu, konsonantit ainoastaan.

Hyllymetrien määrä ei todista teorian oikeellisuutta. Tieteessä on eräs perussääntö: "Mitä yksinkertaisemalla teorialla jokin pystytään selittämään, sitä todennäköisemmin teoria on oikea." Tekninen teoria selittää asiat valtavan monella muuttujalla, vaikka etymologia olisi selitettävissä paljon lyhyemmällä kaavalla ottamalla sanueen mytologinen merkitys huomioon. Tekninen teoria ei ota kokonaisuutta huomioon, vaan ainoastaan yhden näkökulman.


30 Tammi 2013 18:28
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti
Avatar

Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Viestit: 1007
Paikkakunta: Vandaalia
Viesti Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen
Kukko kirjoitti:
En olekaan esittänyt aika-arvioita milloin sanoihin on tulleet nuo erilaiset vokaalistukset. Enkä sitäkään missä järjstyksessä. Osahan on tullut vasta kirjakieltä luodessa, mutta osa ties milloin.

Eli karkeasti ottaen voit hyväksyä vokaalien pysyneen suurimman osan tunnetusta historiastaan paikoillaan, mutta oletat joskus tuntemattomassa esihistoriassa niiden vaihdelleen keskenään?

Kukko kirjoitti:
Konsonanteillla on eri säännöt niin puhutussa kuin kirjoitetuissakin kielissä kautta aikojen.

Tietysti eri tyyppisille äänteille on eri säännöt. Siinä vaiheessa rupeaa huolestuttamaan jos väität sääntöjen jostain kokonaan puuttuvan tai olet tyytyväinen jättämään jonkun äänneryhmän säännöt tutkimatta.

Kukko kirjoitti:
Eihän vokaaleja aina edes kirjoitettu, konsonantit ainoastaan.

Tämä koskee ainoastaan muinaisegyptiä/seemiläisiä kieliä joissa vokaalit tosiaankin vaihtelevat omintakeisten kuvioiden mukaan. Joka ikinen muu kirjoitusjärjestelmä maailmassa pitää tarkasti kirjaa vokaaleista.

Vokaalivaihtelu ei siis ole mikään perustavanlaatuinen muinaiskielten piirre yleensä vaan kyse on ihan sattumasta: kirjoitustaito vain lähti leviämään aluksi eteenkin juuri siinä maailman kieliryhmässä, jossa vokaalivaihtelu on kenties systemaattisimmin käytössä. (Melko systemaattista se on ollut myös seuraavaksi jonossa olleilla indoeurooppalaisilla mikä ei liene sattumaa.)

Jos kirjoituksen olisivatkin keksineet ensimmäisenä itäaasialaiset, yhtä hyvin tai siis huonosti voisi tuolloin yrittää väittää maailman sanojen väistämättä palautuvan taipumattomiin yksitavuisiin asuihin. Jos turkkilaiset, niin tällöinhän "tietysti" vokaaliharmonia olisi kaikkien kielten yhteinen kantajuuri. Jos bantut, niin varmasti joku kampanjoisi sen puolesta, että kielissä on täytynyt kautta maailman olla alunperin pari tusinaa eri kieliopillista sukua. Jne.

Toki pieniä vokaalivaihteluita löytyy kielestä kuin kielestä: kalma/kuolema, peruna/päärynä, tahna/töhnä, vieriä/vyöryä Näiden ei vain voi automaattisesti olettaa olevan jotain yhteistä periaatteellista alkujuurta. Jo kirjoitetusta historiasta tunnetaan suuri joukko mekanismeja, joilla vokaalit voivat muuttua, ja kussakin yksittäistapauksessa voi olla taustalla mikä tahansa yksittäinen ilmiö, ennen kuin tarkemmin tutkitaan. (Edelliset neljä esimerkkiäni ovat kaikki erityyppistä alkuperää.)

Kukko kirjoitti:
Hyllymetrien määrä ei todista teorian oikeellisuutta.

En viittaa hyllymetreillä selitysten määrään per sana, vaan käsitellyn datan määrään kokonaisuudessaan. "Emytologialla" voi ollakin jotain annettavaa mutta ensin on edessä paljon työsarkaa.


30 Tammi 2013 19:10
Profiili
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Vastaa viestiin   [ 67 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group.
Designed by STSoftware.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Muuta yksityisyysasetuksia