Kokko

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Kokko

ViestiKirjoittaja pektopah » 21 Maalis 2011 22:44

Mistä on tullut suomen sana "kokko"?

Tämän mukaan "kok" tarkoitti muinaisskandinaavissa kartiomaista (kekomaista) kasaa vehnää:

http://www.theangles.org/

Wheat stalk: derives from ON kok, meaning a "column, stack or pole" which is often used to describe Hedeby. This seems to concern the tall vertical stack of earth forming the rampart walls. In later times a kok was a conical stack of harvested wheat. Alternatively, the column, stack or pole may have pertained to the long narrow Schlei Inlet.


Suomessa kokko tarkoittaa (usein kekomaista/kartiomaista) kasaa palavaa materiaalia, kuten risuja.

Voisikohan noilla olla jotain yhtenevyyttä?
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

Re: Kokko

ViestiKirjoittaja Jaska » 22 Maalis 2011 03:52

pektopah kirjoitti:Mistä on tullut suomen sana "kokko"?

Tämän mukaan "kok" tarkoitti muinaisskandinaavissa kartiomaista (kekomaista) kasaa vehnää:

http://www.theangles.org/

Wheat stalk: derives from ON kok, meaning a "column, stack or pole" which is often used to describe Hedeby. This seems to concern the tall vertical stack of earth forming the rampart walls. In later times a kok was a conical stack of harvested wheat. Alternatively, the column, stack or pole may have pertained to the long narrow Schlei Inlet.


Suomessa kokko tarkoittaa (usein kekomaista/kartiomaista) kasaa palavaa materiaalia, kuten risuja.

Voisikohan noilla olla jotain yhtenevyyttä?

Mielenkiintoista. SSA:n mukaan tämä itämerensuomessa laajalevikkinen kokko-sana (eri kuin kokko 'kotka') olisi mahdollisesti lainattu itämerensuomesta tanskaan ja siitä edelleen englantiin. Suppealevikkinen kokki 'kalastajan koju' sen sijaan ainakin lienee myöhemmin tästä skandinaavisesta sanasta lainattu.

SSA esittää tämän sanan kokka-sanan johdokseksi, mutta sen laajin merkitys on 'koukku', eikä 'keula'-merkityskään vaikuttaisi kovin uskottavalta kytkökseltä.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja pektopah » 22 Maalis 2011 12:01

Koko kokoo koko kokon kokoon.

Entä voisiko sanoilla keko ja kokko olla yhteistä taustaa? Kokkohan on ennen sytyttämistä koottu keko.
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja Ealli » 22 Maalis 2011 14:55

Että kokolla on eniten tekemistä sanojen koota ja koko kanssa? Kuulostaa hyvältä selitykseltä.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

ViestiKirjoittaja pektopah » 22 Maalis 2011 22:27

http://dictionary.reference.com/browse/cock

cock3    
[kok] Show IPA
noun Chiefly Northern and North Midland U.S.
1.
a conical pile of hay, dung, etc.
verb (used with object)
2.
to pile (hay, dung, etc.) in cocks.
Origin:
13501400; Middle English; cognate with dialectal German Kocke heap of hay or dung, Norwegian kok heap, lump; akin to Old Norse kǫkkr lump


Muinaisskandinaavissa "kǫkkr" näköjään tarkoitti möykkyä tai kokkaretta. Olisikohan se samaa perua suomen sanan "kokkare" kanssa?
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja Jaska » 23 Maalis 2011 03:10

pektopah kirjoitti:Entä voisiko sanoilla keko ja kokko olla yhteistä taustaa? Kokkohan on ennen sytyttämistä koottu keko.

Tällaista vokaalivaihtelua tavataan oikeastaan vain deskriptiivisissä juurissa, ei normaalisanastossa, eivätkä nämä sanat vaikuta deskriptiivisiltä.

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99koponen.pdf

pektopah kirjoitti:Muinaisskandinaavissa "kǫkkr" näköjään tarkoitti möykkyä tai kokkaretta. Olisikohan se samaa perua suomen sanan "kokkare" kanssa?

SSA:ssa tätä sanaa verrataan muinaisruotsin sanaan kokkr 'maakokkare', mutta jostain syystä lainasuhdetta ei uskalleta esittää. Kelpaa kyllä minulle. Ja lainasuunta on skandinaavista suomeen, koska:
- suomen sana on kolmitavuinen, mikä yleensä on nuoren sanan merkki
- skandinaavissa r:llä on syntyselitys: se palautuu germaaniseen *z:hen ja edustaa nominatiivia.

Ealli kirjoitti:Että kokolla on eniten tekemistä sanojen koota ja koko kanssa? Kuulostaa hyvältä selitykseltä.

Merkityksen puolesta tämä olisikin paras selitys, mutta sanan rakenne tökkii: koko taipuu ko'on (tavunraja merkitty), eikä tunneta johdosta joka kahdentaisi sanan sisäkonsonantin. Tällainen ajatuskin on agglutinoivalle kielelle täysin vieras. Tosin viro esimerkiksi on kehittynyt flekteeraavaan suuntaan (tuba : toa 'tuvan') ja siellä on kolmaskin kestoaste, joka muistuttaisi jossain määrin tuota sisäkonsonantin pidennystä, mutta aika haparoivaa on meno tähänkin suuntaan kokko-sanaa selitettäessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_kieli#.C3.84.C3.A4nnej.C3.A4rjestelm.C3.A4st.C3.A4

Tietysti varsinaissuomi on virolaisvaikutteista, ja vaikkei kestoasteita kolmea olekaan, niin pidennystä on tapahtunut viron tapaan esim. illatiivissa, joten varsinaissuomessa kokoon sanottaisiin kokko. Tämä ei kyllä kauhean uskottava selitys olisi... :)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Ealli » 23 Maalis 2011 10:28

Jaska kirjoitti:Merkityksen puolesta tämä olisikin paras selitys, mutta sanan rakenne tökkii: koko taipuu ko'on (tavunraja merkitty), eikä tunneta johdosta joka kahdentaisi sanan sisäkonsonantin. Tällainen ajatuskin on agglutinoivalle kielelle täysin vieras.

Uskon ja ymmärrän rakenteellisen vaikeuden. Itse asiassa epämääräisesti ajattelin, että siinä voisi olla pääte kko, ja sana niin kulunut että kantasanasta olisi jäljellä vain ko-. En tosin tiedä, onko tuokaan sitten edes teoreettisesti sen mahdollisempaa.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

ViestiKirjoittaja Jaska » 23 Maalis 2011 22:40

Ealli kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Merkityksen puolesta tämä olisikin paras selitys, mutta sanan rakenne tökkii: koko taipuu ko'on (tavunraja merkitty), eikä tunneta johdosta joka kahdentaisi sanan sisäkonsonantin. Tällainen ajatuskin on agglutinoivalle kielelle täysin vieras.

Uskon ja ymmärrän rakenteellisen vaikeuden. Itse asiassa epämääräisesti ajattelin, että siinä voisi olla pääte kko, ja sana niin kulunut että kantasanasta olisi jäljellä vain ko-. En tosin tiedä, onko tuokaan sitten edes teoreettisesti sen mahdollisempaa.

Kiitettävän luova yritys!
Sikäli tuo on uskottavampi vaihtoehto, että -kko-johdin lisätään heikkoasteiseen vartaloon: se olisi siis juurikin *ko'okko eikä **kokokko. Ja aika todennäköisesti ensinmainittu sana olisi aika nopeasti vakiintunut *kookko-asuun; kokko olisi myös mahdollinen.

Merkityksestä vielä: Suomen kielen rakenne ja kehitys -kirjan mukaan tällä johtimella muodostetaan deminutiiveja (keppi --> kepakko), possessiiveja, olentoja, paikkoja ja ryhmäsanoja. Viimeinen näistä ehkä sopisi tähän esittämäänne yhteyteen, ainakin vähän aivoa nyrjäyttäen: kokko olisi jotakuinkin se missä kaikki ko'ot olisivat koossa. :)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 27 Maalis 2011 20:47

Jaska kirjoitti:
pektopah kirjoitti:Entä voisiko sanoilla keko ja kokko olla yhteistä taustaa? Kokkohan on ennen sytyttämistä koottu keko.

Tällaista vokaalivaihtelua tavataan oikeastaan vain deskriptiivisissä juurissa, ei normaalisanastossa, eivätkä nämä sanat vaikuta deskriptiivisiltä.

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99koponen.pdf

Kiitoksia linkistä! Tästähän löytyy hyvää aineistoa kokoelmaani suomen "vaihtelusuhteisista" sanoista.

(Lainausmerkit syystä: en yritäkään rajoittua mielekkäästi etymologisesti yhdistettävissä oleviin sanoihin, vaan huomioin myös tapaukset tyyliin houkka ~ moukka, tai penseä ~ ynseä.)

/e/ muuten puuttuu deskriptiivisanastosta aika perusteellisesti. Vesi voi tilanteen mukaan litistä, lätistä, lotista, ehkä lötistä tai latistakin, mutta ei letistä. Keko ~ kokko on listani ensimmäinen esimerkki suhteesta e ~ o, ja lisäksi siihen tulee vielä keskikonsonantin vaihtelu, joten suhde ei oikein näytä minusta todennäköiseltä ainakaan suomen sisäisenä. Keonkaan etymologiaahan ei ole taidettu oikein saada selville, ainakin NSE esittää vain epämääräisen viittauksen germaanisperäiseen keila-sanueeseen, josta tosiaan kyllä näyttäisi löytyvän myös sentapaista aineistoa kuin hollannin kegge "kiila".

Semanttisesti tuo olisi tietysti aika hyvä suhde. "Koko kokkoja" pidän ihan vain sanaleikinä, kun kokko on kuitenkin aika tarkasti määritelty kohde, ei ihan mikä tahansa kokoelma.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Maalis 2011 00:43

Pystynen kirjoitti:/e/ muuten puuttuu deskriptiivisanastosta aika perusteellisesti. Vesi voi tilanteen mukaan litistä, lätistä, lotista, ehkä lötistä tai latistakin, mutta ei letistä. Keko ~ kokko on listani ensimmäinen esimerkki suhteesta e ~ o, ja lisäksi siihen tulee vielä keskikonsonantin vaihtelu, joten suhde ei oikein näytä minusta todennäköiseltä ainakaan suomen sisäisenä.

Erittäin hyvin perusteltu, komppaan.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Kokko

ViestiKirjoittaja Kukko » 07 Tammi 2013 13:09

pektopah kirjoitti:Mistä on tullut suomen sana "kokko"?

Tämän mukaan "kok" tarkoitti muinaisskandinaavissa kartiomaista (kekomaista) kasaa vehnää:

Suomessa kokko tarkoittaa (usein kekomaista/kartiomaista) kasaa palavaa materiaalia, kuten risuja.

Voisikohan noilla olla jotain yhtenevyyttä?


Tätä sanaa olen tutkinut paljon, sillä sana liittyy sukunimeni etymologiaan, josta syystä olen nimimerkkinikin ottanut. Olen tehnyt tästä laajan tutkimuksen, mutta laitan tähän lyhyesti muutamia näkökulmia asiaan.

Suomalainen mytologia paljastaa kokko-sanan etymologian varsin selvästi. Kokko kuten juhannuskokko on koottu keko, jolla on vanha historia suomalaisessa kulttuurissa. Tuli oli vanhan kuoleman ja uuden syntymisen symboli, ollen hyvin keskeinen tekijä suomalaisille. Sillä oli merkittävä jumalallinen symbolinen arvo hedelmällisyyden ja uuden elämän tuojana monella muotoa. Esimerkiksi tuli kaskesi vanhan metsän ja tämä vanhan kuoleminen oli samalla uuden sadon syntymä. Toisaalta vainajat haudattiin kokossa, joka poltti vanhan ruumiin ja vei vainajan uuteen elämään. Ibn Fadlan kertoo kuinka rusit polttivat tällä tavalla vainajansa laivassa, jonka tuhkalle he tekivät pyöreän kummun ja pystyttivät sen keskelle koivupaalun. Tätä samaa kuvaten keskikesän, auringon tulen juhlassa Juhannuksessa kokko symboloi kokkolinnun (vrt. feenikslintu) kuolemaa ja uuden syntymää. Kokkolintu käsitettiin myyttiset syntysanat omaavaksi jumalaksi. Kalevalassa kokko oli lintu, jota kutsuttiin toisaalta käeksi. Käki kuuluukin erottamana osana Juhannuksen maailmaan. Rusien kummulle pystyttämä koivupaalu symboloi käen kukkumapuuta, kuten Kalevalassakin sille jätettiin koivu istuinpuuksi. Tästä syystä myös Juhannukseen kuuluvat kokko ja koivut.

Tämä on siitä harvinainen sana, että se tulee ääntelystä. Englanniksi käki on cuckoo ja latinaksi cuculus canorus, joten käen nimi on ilmiselvästi tullut ääntelystään. Sanalla kukku/kokko on myöhemmin kuvattu monia asioita tästä käestä kumpuun (kukkula = kukkumapaikka) ja kokoamiseen saakka. Kokko, kokoa kokoon koko kokko -sanaleikissä kaikki sanat ovat toistensa variaatioita ja kaikilla on sama etymologia. Tämä sana ymmärtääkseen on ymmärrettävä se uskonnollinen maailma, mikä tulen ja tuhkakummun ympärille kätkeytyi. Suomalaiset sukunimet Kokko, Kekko, Kukko, Kokki ja Kekki ovat vokalisoimalla tehtyjä muunnoksia uuden elämän tuovan käen nimestä. Lisäksi sanaa esiintyy varsin runsaasti samaan aikaan tuplakonsonanteilla tai ilman, esim. Keko = Kekko ja Kekkonen/Kekonen = Käkönen, josta Kähkönen. Vainajansa polttaneiden kelttiläisten kukkokin kiekaisemalla sai auringon nousemaan. Kokki on taas valmistaja kuten kukko ja käkikin symbolisesti olivat. Arvioisin tulen palvomisen tulleen suomalaisille heimoille jossain 1500 ekr, paikkeilla meripihkakaupan sivuvaikutuksena kelttiläisten tuomana. Uskon kelttien välittäneen suomalaisten heimojen meripihkan Egeanmerelle minolaiseen ja mykeneläiseen kulttuuriin.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

ViestiKirjoittaja putkonen » 07 Tammi 2013 15:25

Englannin sana 'cock' liittyen miehiseen suvunjatkamiseen ja hedelmällisyyteen on jonkinlainen kartiomainen keko sekin. Sana tarkoittaa lisäksi kiekuvaa elukkaa, kukkoa.
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

ViestiKirjoittaja Kukko » 07 Tammi 2013 16:30

putkonen kirjoitti:Englannin sana 'cock' liittyen miehiseen suvunjatkamiseen ja hedelmällisyyteen on jonkinlainen kartiomainen keko sekin. Sana tarkoittaa lisäksi kiekuvaa elukkaa, kukkoa.


Tuo on juuri hyvä esimerkki osoittamaan miten samankaltaiset sanat ovat pääsääntöisesti samaa juurta. Kukkohan on syntysanojen osaajana löytänyt tiensä aapiskukoksikin. Kukko merkitsi siemenen antajaa uudelle elämälle, jostä syystä se merkitsee myös miehen sukupuolielintä. Symbolinen merkitys on sama. Kukko on kukkona tunkiolla saaden kiekumisellaan uuden päivän heräämään, aivan kuten käen uskottiin kokon huipulla tuovan kevään. Ne käsitettiin uuden elämän synnyttäjiksi kokkojen polttajien kulttuurissa.

Skotlannissa käellä oli kivilohkare laulupaikkanaan ja tämä kivi oli käen mukaan nimetty gowk, josta on muuan muassa variaatioita gouk, gouke, goik, gok, goke, gook. Noista sanoista muodostuu myös tässä viestiketjussa mainittu kokkare.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

ViestiKirjoittaja Jaska » 10 Tammi 2013 15:20

Kukko kirjoitti:Tuo on juuri hyvä esimerkki osoittamaan miten samankaltaiset sanat ovat pääsääntöisesti samaa juurta.

Tämä ei pidä paikkaansa: samankaltaiset sanat ovat usein aivan eri alkuperää.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Kokko

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 21 Tammi 2013 18:54

Kukko kirjoitti:
Suomalainen mytologia paljastaa kokko-sanan etymologian varsin selvästi. Kokko kuten juhannuskokko on koottu keko, jolla on vanha historia suomalaisessa kulttuurissa. Tuli oli vanhan kuoleman ja uuden syntymisen symboli, ollen hyvin keskeinen tekijä suomalaisille. Sillä oli merkittävä jumalallinen symbolinen arvo hedelmällisyyden ja uuden elämän tuojana monella muotoa. Esimerkiksi tuli kaskesi vanhan metsän ja tämä vanhan kuoleminen oli samalla uuden sadon syntymä. Toisaalta vainajat haudattiin kokossa, joka poltti vanhan ruumiin ja vei vainajan uuteen elämään. Ibn Fadlan kertoo kuinka rusit polttivat tällä tavalla vainajansa laivassa, jonka tuhkalle he tekivät pyöreän kummun ja pystyttivät sen keskelle koivupaalun. Tätä samaa kuvaten keskikesän, auringon tulen juhlassa Juhannuksessa kokko symboloi kokkolinnun (vrt. feenikslintu) kuolemaa ja uuden syntymää. Kokkolintu käsitettiin myyttiset syntysanat omaavaksi jumalaksi. Kalevalassa kokko oli lintu, jota kutsuttiin toisaalta käeksi. Käki kuuluukin erottamana osana Juhannuksen maailmaan. Rusien kummulle pystyttämä koivupaalu symboloi käen kukkumapuuta, kuten Kalevalassakin sille jätettiin koivu istuinpuuksi. Tästä syystä myös Juhannukseen kuuluvat kokko ja koivut.

Tämä on siitä harvinainen sana, että se tulee ääntelystä. Englanniksi käki on cuckoo ja latinaksi cuculus canorus, joten käen nimi on ilmiselvästi tullut ääntelystään. Sanalla kukku/kokko on myöhemmin kuvattu monia asioita tästä käestä kumpuun (kukkula = kukkumapaikka) ja kokoamiseen saakka. Kokko, kokoa kokoon koko kokko -sanaleikissä kaikki sanat ovat toistensa variaatioita ja kaikilla on sama etymologia. Tämä sana ymmärtääkseen on ymmärrettävä se uskonnollinen maailma, mikä tulen ja tuhkakummun ympärille kätkeytyi. Suomalaiset sukunimet Kokko, Kekko, Kukko, Kokki ja Kekki ovat vokalisoimalla tehtyjä muunnoksia uuden elämän tuovan käen nimestä. Lisäksi sanaa esiintyy varsin runsaasti samaan aikaan tuplakonsonanteilla tai ilman, esim. Keko = Kekko ja Kekkonen/Kekonen = Käkönen, josta Kähkönen. Vainajansa polttaneiden kelttiläisten kukkokin kiekaisemalla sai auringon nousemaan. Kokki on taas valmistaja kuten kukko ja käkikin symbolisesti olivat. Arvioisin tulen palvomisen tulleen suomalaisille heimoille jossain 1500 ekr, paikkeilla meripihkakaupan sivuvaikutuksena kelttiläisten tuomana. Uskon kelttien välittäneen suomalaisten heimojen meripihkan Egeanmerelle minolaiseen ja mykeneläiseen kulttuuriin.


Näille väitteille ei taida löytyä tieteellisesti kestäviä lähteitä. Vähän ihmettelisinkin, jos löytyisi, ottaen huomioon, että varhaisin mahdollinen protokelttikulttuuri alkaa noin 1300 eaa. ja varsinaiset kelttikulttuurit useita satoja vuosia myöhemmin.
JakomäenNeruda
 

Re: Kokko

ViestiKirjoittaja Kukko » 21 Tammi 2013 23:39

JakomäenNeruda kirjoitti:Näille väitteille ei taida löytyä tieteellisesti kestäviä lähteitä. Vähän ihmettelisinkin, jos löytyisi, ottaen huomioon, että varhaisin mahdollinen protokelttikulttuuri alkaa noin 1300 eaa. ja varsinaiset kelttikulttuurit useita satoja vuosia myöhemmin.


Aika-arviot yleensäkin tuolta ajalta kenen tahansa antamana ovat vain karkeita arvioita. Myös minun arvioni on suuntaa antava, missä vaiheessa varhaisimmillaan tuota polttohautausta ja sille kasattua kumpua on Suomessa käytetty. Esimerkkinä Harjavallan Kaunismäki, jonka hautojen arvioidaan oleva jopa tuolta 1500 ekr. Kyseisessä kohteessa on myös käytetty tätä polttohautausta.

Koska tämä tapa on yhteinen kelttiläisten kanssa, oletan sen saapuneen kelttiläisten esi-isien tuomana. Kelttiläisyyshän on kulttuuri, jota ilmeisesti ajat takaa. Tarkoitin kuitenkin etnistä ryhmää tuolla kelttiläisyydellä, vaikka vielä tuohon aikaan he eivät täyttäneetkään kaikkia kelttiläisen kulttuurin kriteerejä.

EDIT: Tuo 1300-luku on varmastikin tarkempi aikamääre polttohautauksen ja siihen kulttuuriin kuuluvan röykkiöhautauksen yleistymiselle nykyisen tietämyksen valossa. Voi hyvin olla ettei vielä 1500-luvulla ensimmäisetkään vaikutteet olleet saapuneet Suomeen.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

KOKKO

ViestiKirjoittaja juuret » 06 Helmi 2013 09:45

Samanlaisetkin sanat voivat olla alkuperältään aivan eri asioita, tyyliin: Kun lakkaa satamasta haetaan lakkaa satamasta
Sattumoisin olen itsekin miettinyt tuota kok-sanavartaloa joskus kirjalliseen esitykseen saakka informaatiota löytyy osoitteesta: http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/i ... 156&lang=1
Ketjussa sanan merkitykseen on liitetty vahvasti palaminen, jota en osta. Ensisijaisesti kysymys on muodossa ja sijainnissa: Kapeneva muoto, edessä ylhäällä oleva.
Juhannus- pääsiäis- laskiaskokon lisäksi viljalyhteet koottiin pellolle KOKKOSIKSI, jossa tärkeää sateen vuoksi on muoto ylöspäin kapeneva rakenne. Sama tulee esiin sanassa KOKKA, muotonsa ja sijaintinsa puolesta. Eteläpohjanmaalla paikan- asutusnimistö KOKKO, ilmaisee sijaintia
KOKKI sana asutus- ja luontonimistössä ei viittaa ammattiin, vaan sijaintiin ja on käytössä edelleenkin. Eteläpohjalaisille kokki on talon yläkerta ja erityisesti sen eteisosa. Asutusnimenä KOKKI löytyy nykyisestä Ylistarosta Heikkolan kylästä ja nimen historia liittyy siihen, että kylän useat Karhu-nimiset talot piti erottaa toisistaan uusilla nimityksillä. Kokki sijaitsi yhden Karhun talon edessä.
Eteläpohjanmaalta löytyy myös sana: KOKOTTAA, jolla tarkoitetaan sitä, että pieni lapsi kohottaa käsiään päästäkseen seisovan aikuisen syliin.
Muikku
juuret
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 14
Liittynyt: 01 Helmi 2013 17:23
Paikkakunta: Isokyrö

Re: Kokko

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 06 Helmi 2013 10:48

Kukko kirjoitti:
JakomäenNeruda kirjoitti:Näille väitteille ei taida löytyä tieteellisesti kestäviä lähteitä. Vähän ihmettelisinkin, jos löytyisi, ottaen huomioon, että varhaisin mahdollinen protokelttikulttuuri alkaa noin 1300 eaa. ja varsinaiset kelttikulttuurit useita satoja vuosia myöhemmin.


Aika-arviot yleensäkin tuolta ajalta kenen tahansa antamana ovat vain karkeita arvioita. Myös minun arvioni on suuntaa antava, missä vaiheessa varhaisimmillaan tuota polttohautausta ja sille kasattua kumpua on Suomessa käytetty. Esimerkkinä Harjavallan Kaunismäki, jonka hautojen arvioidaan oleva jopa tuolta 1500 ekr. Kyseisessä kohteessa on myös käytetty tätä polttohautausta.

Koska tämä tapa on yhteinen kelttiläisten kanssa, oletan sen saapuneen kelttiläisten esi-isien tuomana. Kelttiläisyyshän on kulttuuri, jota ilmeisesti ajat takaa. Tarkoitin kuitenkin etnistä ryhmää tuolla kelttiläisyydellä, vaikka vielä tuohon aikaan he eivät täyttäneetkään kaikkia kelttiläisen kulttuurin kriteerejä.

EDIT: Tuo 1300-luku on varmastikin tarkempi aikamääre polttohautauksen ja siihen kulttuuriin kuuluvan röykkiöhautauksen yleistymiselle nykyisen tietämyksen valossa. Voi hyvin olla ettei vielä 1500-luvulla ensimmäisetkään vaikutteet olleet saapuneet Suomeen.


Röykkiöhautaus on nykytutkimuksen mukaan hyvinkin saattanut alkaa Suomessa jo neoliittisella ajalla ja joukossa on voinut olla myös polttohautauksia. Polttohautaus sinänsä on keksitty vaikka kuinka monessa eri kulttuurissa itsenäisesti, joten vain jos röykkiö+polttohautaus tulee muun materiaalisen kulttuurin kanssa selvästi tietystä suunnasta, voidaan olettaa yhteneväisyys lähtöpaikan ja kohdepaikan välille. Suomessa pronssikauden alkamiseen noin 1800-1500 eaa. liittyy juuri suurröykkiöhautauksen alkaminen, ensin pitkäröykkiöinä kivikauden lopulla ja sitten pyöreinä tai ovaaleina suurröykkiöinä. Pronssikausi on pitkä aika ja röykkiöihin liittyi sekä poltto-, että ruumishautauksia. Suomalainen rannikon pronssikulttuuri liittyy materiaalisesti muun Pohjois-Euroopan pronssikulttuuriin, joka taas viime kädessä sai vaikutteensa etelämpää kauppareittien kautta. Ne keltit voi unohtaa paitsi siten, että protokelttikulttuuri sai niitä samoja vaikutteita etelämpää, kuin Fennoskandiakin.
JakomäenNeruda
 


Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa