Sivu 1/2

Uusia sanoja suomen kieleen

ViestiLähetetty: 04 Touko 2013 18:44
Kirjoittaja Jaska
Ajattelin avata tällaisen ketjun. Tarkoituksena on pitää suomen kieli suomenkielisenä! :) Mikäli on asia tai käsite, jota ei voi yhdellä sanalla esittää suomeksi, keksitään sille sana! Samoin voi ehdottaa sujuvia suomennoksia suomenkielisessä puheessa viliseville ulkomaankielisille käsitteille kuten "globaali", "hands-free" jne.

Sitten kun olemme valinneet parhaat ja sanoja on riittävästi, voimme luovuttaa muistion Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselle. :wink:

Täällä on vähän mallia uudissanojen luomiseen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uudissana

ViestiLähetetty: 04 Touko 2013 21:38
Kirjoittaja Taavetti
Malliksi sopinee myös muistamanani aikana luotu uudissana metsuri, joka keksittiin korvaamaan pitkää suomalaista ammattinimikettä metsätyömies. Vähitellen uudissana on vakiintunut yleiskielen käyttöön. Uudissanan syntyvaiheessa oli metsätyömiehelle yleisessä arkikäytössä nimitys jätkä, joka olisi periaatteessa sopinut myös viralliseksi ammattinimikkeeksi. Silloin sitä ilmeisesti pidettiin halventavana, ainakin eräiden mielestä, ja siksi ei tainnut olla sopiva ammattinimeksi. Myöhemminhän jätkä on vakiintunut yleisenä miestä tarkoittavana, on tainnut halventava vaikutelmakin vaihtua pieneksi kunniaksi?

ViestiLähetetty: 04 Touko 2013 23:22
Kirjoittaja Pystynen
Nykyään ruokaohjeissa ja kaupan hyllyissä jo aika usein esiintyvä cashewpähkinä on mielestäni vähän vähemmän sitaattilainanimen tarpeessa onhan melko lailla yhtä tuore pekaanipähkinäkin jo kotoutettu. Itse ehdottaisin asua kässypähkinä. (Hattujakin aa kai käyttää jo mieli tekee.)

ViestiLähetetty: 05 Touko 2013 12:09
Kirjoittaja Jola
Organisaatioissa puhutaan nykyään paljon matriisiorganisaatioista. Yleensä niissä pannaan kaikki entiset hyvät käytännöt uusiin puihin eli sekaisin. On jopa olemassa ns. syvä matriisi, joka lienee matriisi, jossa enemmän kuin kaksi ulottuvuutta. Kun matriisi on olemukseltaan jonninlainen lokerikkohimmeli, niin voisko se olla suomeksi sekaro ja syvimmillään sökerö?

ViestiLähetetty: 05 Touko 2013 13:04
Kirjoittaja Pertinax
Pystynen kirjoitti:Nykyään ruokaohjeissa ja kaupan hyllyissä jo aika usein esiintyvä cashewpähkinä on mielestäni vähän vähemmän sitaattilainanimen tarpeessa onhan melko lailla yhtä tuore pekaanipähkinäkin jo kotoutettu. Itse ehdottaisin asua kässypähkinä. (Hattujakin aa kai käyttää jo mieli tekee.)


Minulla oli kaksi vaihtoehtoa kasnutti ja munuaispähkinä, joista valitsin munuaispähkinän.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munuaispuu

ViestiLähetetty: 19 Touko 2013 23:48
Kirjoittaja aikalainen
Eräs vaihtoehto on kotouttaa cashew-pähkinä siinä muodossa, kuin se kai yleensä sanotaankin: kashevpähkinä. [Edit: lausutaan kas-hev]

ViestiLähetetty: 27 Touko 2013 17:39
Kirjoittaja Jaska
aikalainen kirjoitti:Eräs vaihtoehto on kotouttaa cashew-pähkinä siinä muodossa, kuin se kai yleensä sanotaankin: kashevpähkinä.

En kyllä osaa sanoa, mikä näistä ehdotuksista olisi paras... Todella hankalaa.
<sh> suhu-s:n merkkinä on siitä hankala, että se sekoittuu sh-yhtymään, jota esiintyy ainakin yhdyssanoissa: mieshuora, allashuone jne.

Luultavasti siis kuultaisiin ääntämystä [kas-hev] kuten [geis-ha] ja [sus-hi].

Heitänpä vielä neljännen version kehiin: käyypähkinä! :)

ViestiLähetetty: 28 Touko 2013 01:14
Kirjoittaja aikalainen
Jaska kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Eräs vaihtoehto on kotouttaa cashew-pähkinä siinä muodossa, kuin se kai yleensä sanotaankin: kashevpähkinä.

En kyllä osaa sanoa, mikä näistä ehdotuksista olisi paras... Todella hankalaa.
<sh> suhu-s:n merkkinä on siitä hankala, että se sekoittuu sh-yhtymään, jota esiintyy ainakin yhdyssanoissa: mieshuora, allashuone jne.

Luultavasti siis kuultaisiin ääntämystä [kas-hev] kuten [geis-ha] ja [sus-hi].

Oma ehdotukseni oli kylläkin tarkoitettu äärimmäisen pelkistetyksi, eli 'sh' lausuttuna rahvaanomaisesti ässäksi ja hooksi, siis kas-hev.

Mielestäni suhuässää mitenkään kirjoitettuna ei pitäisi tuputtaa lainasanojen mukana suomeen, sillä eihän sitä kuitenkaan kukaan oikeasti suhuna lausu, vaan ihan tavallisena ässänä.

Jaska kirjoitti:Heitänpä vielä neljännen version kehiin: käyypähkinä! :)

Ja peräti kaksi suhuässää ... IIIIIIIKKKK !!!! :)

ViestiLähetetty: 28 Touko 2013 04:19
Kirjoittaja Jaska
aikalainen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Eräs vaihtoehto on kotouttaa cashew-pähkinä siinä muodossa, kuin se kai yleensä sanotaankin: kashevpähkinä.

En kyllä osaa sanoa, mikä näistä ehdotuksista olisi paras... Todella hankalaa.
<sh> suhu-s:n merkkinä on siitä hankala, että se sekoittuu sh-yhtymään, jota esiintyy ainakin yhdyssanoissa: mieshuora, allashuone jne.

Luultavasti siis kuultaisiin ääntämystä [kas-hev] kuten [geis-ha] ja [sus-hi].

Oma ehdotukseni oli kylläkin tarkoitettu äärimmäisen pelkistetyksi, eli 'sh' lausuttuna rahvaanomaisesti ässäksi ja hooksi, siis kas-hev.

Mielestäni suhuässää mitenkään kirjoitettuna ei pitäisi tuputtaa lainasanojen mukana suomeen, sillä eihän sitä kuitenkaan kukaan oikeasti suhuna lausu, vaan ihan tavallisena ässänä.

Jaska kirjoitti:Heitänpä vielä neljännen version kehiin: käyypähkinä! :)

Ja peräti kaksi suhuässää ... IIIIIIIKKKK !!!! :)

Minä ainakin lausun aina suhuässät ässhinä! Kieltäydyn seuraamasta kielitoimiston tökeröjä ehdotuksia enkä ikinä puhu sakkipelistä tai sampoosta, kyllä ne ovat ikuisesti akki ja ampoo! Emmehän me kieltäydy muistakaan uusista äänteistä ja puhu esimerkiksi pelkialaisista piolokeista. Sitä paitsi on kunniakasta palauttaa kieleemme tuo keskikantasuomen jälkeen menettämämme perinteinen uralilainen äänne, vaikka sitten lainasanojen avustuksella. :)

ViestiLähetetty: 28 Touko 2013 04:23
Kirjoittaja Jaska
Maailmassa on aukko! Sen täyttämiseksi tarvitaan sana ihastaa. Nythän meillä on rakastaa : rakastua mutta kömpelö olla ihastunut : ihastua.

Minä niin ihastan luovaa kielenkäyttöä! :fantsu:

ViestiLähetetty: 28 Touko 2013 14:17
Kirjoittaja putkonen
Jaska kirjoitti:Heitänpä vielä neljännen version kehiin: käyypähkinä!


Meillä on käytössä tämä Jaskan neljäs versio. Eilenkin hotkin liikaa näitä käyypähkinöitä. Kannatan ehdottomasti kyseistä versiota ja soitankin heti kielitoimistolle :känny: Paahdimme uunissa lisäksi tuoreita piinatteja.

ViestiLähetetty: 30 Touko 2013 19:09
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:Minä ainakin lausun aina suhuässät ässhinä! Kieltäydyn seuraamasta kielitoimiston tökeröjä ehdotuksia enkä ikinä puhu sakkipelistä tai sampoosta, kyllä ne ovat ikuisesti akki ja ampoo! Emmehän me kieltäydy muistakaan uusista äänteistä ja puhu esimerkiksi pelkialaisista piolokeista.

Periaatteena ei paha, mutta no, tällä linjalla törmää aika nopeasti siihen, että lainasanakerrostumiahan suomessa piisaa ja johonkin pitää kumminkin vetää raja. Maistellaanpa alkajaisiksi vaikka "bekonihamburilaista", tai kasvissyöjille "babubiffillä"?

Alkuperäisiä uhuäiä taitaa kyllä lähinnä esiintyä uusissa kulttuurisanoissa, joten tähän saanee tavallista vähemmän mielivaltaisen rajan. Sihiässiksi (< viestin pakollinen uusiotermi) laajemmin kotiutettuja ei ole kovin paljoa, enimmät venäläisissä lainoissa + pari hassua muualta kuten tussi (tämänkin lukiotoverini S.H. silti kveekaroi tuiksi).

Oma lukunsa on myös, jos haluaa laskea sanat, joissa hatut heitettiin mäkeen jo välittömässä lainanantajakielessä (säämiskä yms)?

Jaska kirjoitti:Sitä paitsi on kunniakasta palauttaa kieleemme tuo keskikantasuomen jälkeen menettämämme perinteinen uralilainen äänne, vaikka sitten lainasanojen avustuksella. :)

Mitäs seuraavaksi listalle sitten? Äng-äänne olikin jo hankittu, samoin affrikaatat foneemisiksi (ainakin slangiin tiezä). Liudennus tuuppaa olemaan vähän turhan savolaesmerkitty. Toðella pehmeän ðeen arvonpalautus?

Jaska kirjoitti:Maailmassa on aukko! Sen täyttämiseksi tarvitaan sana ihastaa. Nythän meillä on rakastaa : rakastua mutta kömpelö olla ihastunut : ihastua.

Mik'ettei. Muodollisesti kai ihailla pitäisi ajaa liki saman asian, mutta vähän liian habituaali on juu.

Jostain syystä sana kuulostaa tosin hieman virolaiselta ja mieleen hiipii outo pelko että ma ihastan sinu yllätys yllätys osoittautuisi tarkoittavan jotain ihan muuta tyyliinh "minä nyljen sinut"

Vaihtoehto B olisi sitten ihata joka tosin sivutuotteena varmasti tulisi mahdollistamaan uskomattomia uusia mahdollisuuksia teiniänxtirunouden piirissä.

ViestiLähetetty: 30 Touko 2013 21:00
Kirjoittaja Jaska
Pystynen kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Maailmassa on aukko! Sen täyttämiseksi tarvitaan sana ihastaa. Nythän meillä on rakastaa : rakastua mutta kömpelö olla ihastunut : ihastua.

Mik'ettei. Muodollisesti kai ihailla pitäisi ajaa liki saman asian, mutta vähän liian habituaali on juu.

Joo, aspektitarkkuus ei saa kärsiä. Siksi "ihailla" ja "ihastella" pitää jättää siihen käyttöön kuin muutkin vastaavasti johdetut muodot. Puuhata, puuhailla, puuhastella...

Pystynen kirjoitti:Jostain syystä sana kuulostaa tosin hieman virolaiselta ja mieleen hiipii outo pelko että ma ihastan sinu yllätys yllätys osoittautuisi tarkoittavan jotain ihan muuta tyyliinh "minä nyljen sinut"

Vaihtoehto B olisi sitten ihata joka tosin sivutuotteena varmasti tulisi mahdollistamaan uskomattomia uusia mahdollisuuksia teiniänxtirunouden piirissä.

Hehe...
Ihata on ihan hyvä kantakantasana myös, ainakin iha-sana merkityksessä 'iloinen, ihana' on lainattu jo kantapermiin viimeistään keskikantasuomesta (Saarikivi 2006: Substrata Uralica, s. 37):

"C. Borrowings from Pre-Finnic to Komi and Udmurt
12 ko y-myny be excited; feel lust or desire y-ödny fascinate, lure < pre-Finnic *ia > su iha cheerful, glad, merry; pleasant, agreeable, lovely (> Finnish ihailla admire, ihana lovely, ihastua be delighted "

ViestiLähetetty: 06 Syys 2013 03:06
Kirjoittaja Jaska
Ehdottoman tarpeellinen olisi uusi kysymyssana milti? Meillähän on jo mitä, miten, miksi. Esimerkki tulevaisuuden internet-väännöstä:

- No mutta silti!
- Ai milti muka?!

ViestiLähetetty: 09 Syys 2013 13:03
Kirjoittaja Pystynen
Käteviä uudispronominijohdoksia olisivat myös proksimatiiviset ajanilmaisut tälti, täkäli, ja vaikka tätten. (Valmiiksihan löytyy jo ainakin täten.)

"Tälti väitän, että tätten voimme kirjoittaa esimerkkilauseen, täkäli kun sanoja on."

ViestiLähetetty: 09 Syys 2013 22:57
Kirjoittaja Eskous
Koska e-kirjaimeen päättyviä adjektiiveja ei ole mitenkään liikaa ja sana on lyhyydessään hyvinkin kätevä, niin ottakaamme käyttöön mase.

Mase, masempi, masein. "Hän on mase." "Että voi olla masea!" "Tuntuu maselta." "Maseimmilllaan ihminen ei pysty juuri mihinkään."

ViestiLähetetty: 10 Syys 2013 03:54
Kirjoittaja Jaska
Pystysen ehdotusta seuraten kolmisarjan täydentäisi tolti, tokali ja totten. Samoin siksi, täksi, toksi, merkityksissä 'siitä syystä', 'tästä syystä', 'tuosta syystä'. Aika aivotoksista menoa...

Eske', mikä olisi tämän mase-adjektiivin merkitys? Eroaisiko se jotenkin 'masentuneesta' ja 'masentavasta'? Tällaiset e'-loppuiset sanat (merkitsemättömällä loppuöhkäisyllä) hahmotetaan ainakin nomineina johdoksiksi. Öhkäisyttömiä e-loppuisia sanojahan meillä ei vanhastaan olekaan, joten vanhan mallin mukaan se taipuisi mase, maseempi, masein.

ViestiLähetetty: 10 Syys 2013 07:48
Kirjoittaja Eskous
Oikein päätelty. "Masentava" ja "masentunut" ovat liian pitkiä sanoja. - Johan mase ihminen tulee vaan mase(e)mmaksi ajatellessaan ponnistuksia niiden sanomiseksi. Kansantaudin torjuntatoimena tämä muutos olisi oikean suuntainen.

ViestiLähetetty: 10 Syys 2013 07:55
Kirjoittaja Eskous
E:hen päättyvä käyttökelpoinen uusi lyhenneadjektiivi olisi myös ilje. "Hyi miten ilje!"

ViestiLähetetty: 10 Syys 2013 08:32
Kirjoittaja Jaska
Eskous kirjoitti:E:hen päättyvä käyttökelpoinen uusi lyhenneadjektiivi olisi myös ilje. "Hyi miten ilje!"

Suorastaan okse!
Kyllähän lyhyys voi puolustaa paikkaansa, kunhan sanaluokkien erot säilyvät. Verbitkin voisi lyhentää: iljettää --> iljeä, oksettaa --> oksea.

No, tämä sopii ehkä paremmin "tulevaisuuden suomi" -ketjuun... :)