Laatokan, Ilmajärven ja Peipsijärven rajaama alue on suunnilleen Viron kokoinen, ja alue on ennen slaavilaistumista ollut tuudien asuttamaa. Venäläiset ovat viitanneet tuudi-nimityksillä moniin itämerensuomalaisiin kansoihin, ja ilmeisesti Ilmajärven tuudit olivat lähintä sukua etelävirolaisille, jotka asuvat Peipsijärven eteläpään ympäristössä, myös itäpuolella.
Petri Kallio kirjoittaa:
Ehkä kaikkein mielenkiintoisin morfologinen isoglossi koskee aktiivin indikatiivin preesensin yksikön kolmatta persoonaa, joka etelävirossa on kuin onkin päätteetön kaikkien muiden itämerensuomalaisten kielten käyttäessä päätettä *-pi (Viitso 2000: 170). Viime mainittua on näet pidettävä näiden yhteisenä innovaationa, koska eteläviron tilanne vastaa kantauralin tilannetta (Janhunen 1982: 3435). Kuriositeettina todettakoon, että etelävirolaistyyppinen päätteetön persoonamuoto saattaisi löytyä myös Novgorodin kuulusta tuohikirjeestä 292, jonka toisen rivin lopulla oleva [Jaskan latinistama:] noliomobou voitaisiin lukea nooli ampu nuoli ampuu (vrt. Laakso 1999: 537540). Eihän ole kaukaa haettua arvella, että Novgorodin tienoon varhaiskeskiaikainen muinaistuudi olisi eri itämerensuomalaisista kielistä ollut lähimpänä juuri eteläviroa.
(http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf, s. 243 alaviite 17.)
Kyseinen tuohikirje 292 on vanhin itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti (1200-luvun alusta), mutta vaikka kielestä ei ole epäselvyyttä, on tulkintoja kuitenkin esitetty monenlaisia, johtuen vakiintumattomasta ja horjuvasta kirjoitustavasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuohikirje_292
Tässä tekstin eräs uusimmista tulkinnoista, Johanna Laakson artikkeli:
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/vir99laakso.pdf
Myös muissa tuohikirjeissä vilahtelee itämerensuomalaisia sanoja ja nimiä, ja Novgorodin tuohikirjeiden itämerensuomalaisia henkilönnimiä käsittelee Janne Saarikivi tutkimuksessaan:
http://www.helsinki.fi/venaja/nwrussia/eng/sbornik2008/saarikivi.pdf
Joka tapauksessa vielä 1200-luvulla, 300 vuotta kaupungin perustamisen jälkeen, siellä oli vielä runsaasti itämerensuomalaisia - varsinaisten tuudien (jotka sittemmin sulautuivat alueen venäläisiin) lisäksi ilmeisesti myös muita kansoja, joita kaupunki houkutteli pohjoisempaa.
Edellä viitattu Johanna Laakso kirjoittaa:
Novgorod 403:n ohella, jonka edustaman itämerensuomalaisen tahon paikantamisessa auttavat siinä (sekä mahdollisesti muissakin »Grigorijan» tuohissa) esiintyvät paikannimet, myös Novgorod 292 on totuttu näkemään nimenomaan karjalan kielen varhaisena muistomerkkinä. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kuten edellä on todettu, aiemmin vahvimpana karjalaisuustodisteena pidetty kirjainjono uo ei todistakaan kantasuomen *oo:n diftongiutumisesta (joskaan ei sitä vastaankaan). Pikemminkin nykyään aunukselais-lyydiläis-vepsäläisellä alueella esiintyviin piirteisiin taas viittaa ainakin yksi hentoääninen todistaja, Novgorod 292:n ylimmällä rivillä esiintyvä kiistaton (ja, siihen liittyen, 2. rivin sananalkuinen terävä sibilantti). Mutta mahdollisuuksia on muitakin: Novgorod 292:n edustama kieli voisi periaatteessa olla jotakin sittemmin sammunutta Novgorodin lähialueilla puhuttua kielimuotoa, kenties Peipsin koillis- tai itäpuolisten
»tuudien» kieltä, tai sitten siinä saattaisi heijastua jonkinlainen (koillis)itämerensuomalainen koinee, useiden itämerensuomen murteiden piirteitä sisältävä kielimuoto, jollainen hyvinkin olisi voinut syntyä vilkkailla ja monikansallisilla Novgorodin pohjoispuolisilla alueilla kuten arkeologienkin mukaan useiden kansallisuuksien asuttaman Laatokankaupungin tienoilla (ks. esim. Sarhimaa 1995 ja siellä mainittua kirjallisuutta). Viimeksi mainittu oletus voisi myös selittää erilaisten äännepiirteiden, sekä »vepsäläisten» (astevaihteluttomuus?) että »karjalaisten» (sg.3. -v(i) ~ -w), esiintymisen rinnakkain.
Kaupungissa olisi siis voinut syntyä jonkinlainen itämerensuomalainen sekakieli, vähän samaan tapaan kuin Turun puheenparsi on varsinaissuomen ja hämeen sekoitusta: Hämeen härkätien vaikutuksesta lounaisten siirtymämurteiden alue iskee kiilana rannikolle juuri Turun kohdalla.
(Ks. tummanvihreä 4-alue)