Sivu 1/1

Salo>Sahlo

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 00:40
Kirjoittaja Sigfrid
Onko kielitieteilijöillä antaa arviota miksi suomekieleltä kalskahtava, suomenkielisellä alueella sijainnut paikannimi "salo" kirjoitettiin 1500-luvulla muotoon "sahlo"? Onko kyseessä ruotsinlisä, josta esimerkkinä dalgren>dahlgren, vai foneettinen laina jostakin suomenkielen murteesta tai kehitysvaiheesta?

Re: Salo>Sahlo

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 15:26
Kirjoittaja Jaska
Sigfrid kirjoitti:Onko kielitieteilijöillä antaa arviota miksi suomekieleltä kalskahtava, suomenkielisellä alueella sijainnut paikannimi "salo" kirjoitettiin 1500-luvulla muotoon "sahlo"? Onko kyseessä ruotsinlisä, josta esimerkkinä dalgren>dahlgren, vai foneettinen laina jostakin suomenkielen murteesta tai kehitysvaiheesta?

Varhaisessa ruotsissa vokaali + h on merkinnyt saksan tapaan pitkää vokaalia. Mutta miksi sitten "Saalo"? Ehkä tämä mukapituuskin selittyy ruotsinkielisen kirjurin suodattimen avulla: skandinaavisissa kielissähän toimii sellainen ilmiö, että jos tavunrajainen konsonanttiaines on lyhyt, vokaali sen edellä ääntyy pidempänä, ja jos konsonanttiaines on pitkä (tai kaksi konsonanttia), vokaali ääntyy lyhyempänä.

Tässä tosin pitäisi olettaa nimen kulkeutuneen kirjurilta kirjurille:
1. Ensimmäinen olisi kirjoittanut sen <Salo>.
2. Toinen olisi tulkinnut tämän ruotsalaisittain niin, että vokaali on pitkä, minkä hän olisi sitten kirjoittanut "auki": <Sahlo>.

Kyse tuskin voi olla suomen kieltä heijastavasta nimimuodosta, eli nimi tuskin on ääntynyt [Sahlo], koska Suomessa on yksi ainoa paikannimi jossa tällainen aines esiintyy: Jämsän Sahloinen. Tietääkseni murteissakaan ei tällaista sanaa tunneta, joten nämä molemmat muodot voisivat olla kirjurivirheistä syntyneitä - käsittääkseni sellainen ilmiö tunnetaan paikannimistössä muutenkin, vaikken nyt yhtään esimerkkiä muistakaan.

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 18:06
Kirjoittaja Sigfrid
Kiitos, näin minäkin arvelin.