Sivu 1/2

Oikeakielisyys ja kielitaju ristiriidassa

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 15:37
Kirjoittaja Jaska
Joskus tulee vastaan ilmiöitä, joista ei vain voi olla samaa mieltä kielitoimiston suositusten kanssa.

Esimerkiksi minä kieltäydyn ehdottomasti lyhentämästä vanhan kunnon faarao-sanan vokaalia nykysuositusten mukaiseksi, enkä todellakaan aio kuuna päivänä raiskata sanoja shampoo, shakki, shokki ja shortsit kirjoittamalla niitä tavallisella s:llä! :x

En myöskään hyväksy rajoitusta, ettei rinnastuskonjunktioilla (esim. ja, mutta) saa aloittaa virkettä. Niillä on kuitenkin tärkeä syntaktinen eli lauseopillinen tehtävänsä:

"Monet ovat oppineet, että kirjoitettaessa ei uutta virkettä saa aloittaa kon­junk­tiol­la. Ohjetta kuitenkin tulkitaan usein liian tiukasti, sillä esimerkiksi mutta tai ja aloittavat usein virkkeen kirjakielessäkin. Niiden tehtävänä on sitoa asiaa edellä olevaan, tässä tapauksessa laajempaan kokonaisuuteen kuin virkkeen sisällä."
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/10.8.html

Re: Oikeakielisyys ja kielitaju ristiriidassa

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 18:45
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:kieltäydyn ehdottomasti lyhentämästä vanhan kunnon faarao-sanan vokaalia nykysuositusten mukaiseksi

Sopii minulle. Vastaavia keinotekoisesti sitaattilainoina löytynee enemmänkin, esim. kanttarelli jossa on myös naurettavaa vaatia kirjoitusasua lyhyellä t:llä. Tai entäpä booakäärme?

On sitten tosin myös tapauksia jotka ymmärtääkseni ovat "kotoutuneet" spesialistipiireissä mutta yleiskielessä lyhyttäkin vokaalia käytetään (esim. naatrium, heelium).

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 19:55
Kirjoittaja JakomäenNeruda
Miksi shampoo pitäisi kirjoittaa sampoo, kun lausun sen 'shampoo'? On jätetty kokonaan huomiotta, että puhekieli on jo ehtinyt omaksua uudet muodot.

Minä en muuten edelleenkään hyväksy sitä, että sanan elämänkerta kirjoittaminen n:n kera olisi muka joku virhe. Virallinen uusi muoto 'elämäkerta' on kokonaan uusi sana. Nimittäin itse käsitän sanan elämänkerta siten, että se merkitsee samaa kuin elämäNtarina, vrt. kerta, kertomus, tarina. Eli siis kerta ei merkitse tuossa sanassa tapahtumaa (vrt. hetki), vaan kertomusta, kerrottua elämää: elämänkertomus, elämänkerta.

Samansuuntaisesti myös selvänäkijä on mielestäni mahdollista kirjoittaa oikein kahdella tavalla: vrt.
se jää nähtäväksi <-- nähtävä
tehdä asia selväksi, selkeäksi, selkoiseksi <-- selvä, selkeä, selkoinen
Minusta selvänäkijä eli selkeänäkijä kuulostaa pöljältä, aivan kuin näkijät pääsääntöisesti olisivat jotenkin epäselviä tai humalassa. Selvännäkijä näkee selvän, siis selvän (asian), samaan tapaan kuin 'aava' voi olla sekä substantiivi, että adjektiivi.

Näissä suosituksissa ei ole mielestäni mietitty asiaa ihan loppuun asti. Kieltä ei tulisi kuristaa tarpeettomilla rajoituksilla, ja kuten yllä osoitan, näissä myös vanhat muodot ovat perusteltuja. :?

ViestiLähetetty: 03 Elo 2013 20:35
Kirjoittaja Pystynen
JakomäenNeruda kirjoitti:Minä en muuten edelleenkään hyväksy sitä, että sanan elämänkerta kirjoittaminen n:n kera olisi muka joku virhe. Virallinen uusi muoto 'elämäkerta' on kokonaan uusi sana. Nimittäin itse käsitän sanan elämänkerta siten, että se merkitsee samaa kuin elämäNtarina, vrt. kerta, kertomus, tarina. Eli siis kerta ei merkitse tuossa sanassa tapahtumaa (vrt. hetki), vaan kertomusta, kerrottua elämää: elämänkertomus, elämänkerta.


Ai tämäkö tosiaan on uusi suositus? Elin kauan uskossa, että sana kuuluu "elämänkerta", ja muistan joitain vuosia sitten hoksanneeni, että se säännöllisesti kirjoitetaankin "elämäkerta" ja ihmetelleeni, miten olen vuosia tunkenut sanaan ylimääräistä n:ää. Hyvä tietää, että en olekaan ihan hihasta tätä asua keksinyt.

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 04:53
Kirjoittaja Jaska
Joo, ongelmana on, että kielitoimisto rupeaa muokkaamaan kertaalleen jo lainattuja sanoja. Mitäs järkeä siinä on? Vanhoista lainasanoista näkee kauniisti, että ne ovat eri aikoina omaksuttuja, joten miksei uusistakin lainasanoista saisi näkyä kerrostumia? Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi sitten lasi-sanakin päivittää glasi-asuun, koska suomalaiset osaavat nykyään jo ääntää keen oikein, eivätkä sananalkuiset konsonanttiyhtymätkään tuota mitään ropleemaa.

Ihmiset ovat joka tapauksessa nihkeitä muuttamaan "normaalina" omaksumaansa sanaa epänormaaliksi ja vieraammaksi, joten muuttuvat normit johtavat vain epäkoherenssiin: eri sukupolvet käyttävät eri muotoja samoista sanoista. Tämä on täydellisen epäkäytännöllistä ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan iän perusteella, koska päivitysten myötä me vanhat piarut shampoinemme, faaraoinemme ja fyysillisyyksinemme kirjoitammekin yhtä-äkkiä väärin! Vaikka me emme ole muuttaneet mitään, vaan normien laatijat.

Lisätään vielä, etten mitenkään voi hyväksyä sisäheitollisia normiasuja kuten sanoissa tarkk'ampuja ja yht'äkkiä; turkulaiset puhukoot ja vaikka kirjoittakoot turkua, mutta suomeksi se on kyllä miljoonavarmasti tarkka-ampuja ja yhtä-äkkiä!

Olen myös samaa mieltä elämänkerrasta ja selvännäkijästä; n:ttömät muodot ovat kielitajun vastaisia ja epäloogisen tuntuisia.

Kielenhuolto on hyvä renki mutta huono isäntä!
Vaadimme kielenhuollolta johdonmukaisuutta ja kielitajun kunnioitusta!
Minulla on unelma!

Barrikadeille, veljet!
Alas mielivalta! Ylös järki ja kielitaju!

:hyök:

P.S. Pitäisi varmaan laatia yhtenäinen manifesti, jonka voisivat liittää allekirjoituksiinsa kaikilla foorumeilla henkilöt, jotka liittyvät kansanliikkeeseemme ja vaativat kielitajun ottamista oikeakielisyyden ohjenuoraksi. Ideologinen julistus olisi tärkeä, ettei heitä/meitä luultaisi vain tyhmiksi ja/tai oppimattomiksi. Ja sitten pitää tietysti painattaa T-paitoja ja rintamerkkejä. :D

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 13:43
Kirjoittaja Eskous
Tarkka-ampuja ampui yhtäkkiä, ilman heittomerkkiä. En hyväksy muotoa "yhtä-äkkiä", sehän on ääntämyksen vastaista.

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 14:28
Kirjoittaja Taavetti
Eskous kirjoitti:Tarkka-ampuja ampui yhtäkkiä, ilman heittomerkkiä. En hyväksy muotoa "yhtä-äkkiä", sehän on ääntämyksen vastaista.

Ennenhän, ainakin kulkemassani kansakoulussa se opetettiin heittomerkin kanssa oppikirjassammekin. Vasta reilun parinkymmenen vuoden aikana olen oppinut ja vähitellen sisäistänytkin heittomerkittömän muodon.

Sen sijaan elämäkerran ja selvänäkijän olen oppinut ja omaksunut ilman n-kirjainta keskellä. Jäljellä olevat elinvuoteni eivät taida riittääkään muun muodon oppimiseen, vaikka kuka sen tietää.

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 15:00
Kirjoittaja Eskous
Selvänäköinen vai "selvännäköinen"? "Hyväkuuloinen" ja "hyvän kuuloinen". Suomessa "selvännäköisestä" tulee helposti "selvän näköinen", vaikka se näköisyys onkin harhanäköä.

Eiväthän "selvännäkijöitä" kannattavat kai sentään ole sitä mieltä, että ei pitäisi "enään" kirjoittaa "selvänäkijä"? Se olisi kyllä jo liikaa, eihän sellaista kestäisi.

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 18:47
Kirjoittaja Jaska
Eskous kirjoitti:Selvänäköinen vai "selvännäköinen"? "Hyväkuuloinen" ja "hyvän kuuloinen". Suomessa "selvännäköisestä" tulee helposti "selvän näköinen", vaikka se näköisyys onkin harhanäköä.

Eiväthän "selvännäkijöitä" kannattavat kai sentään ole sitä mieltä, että ei pitäisi "enään" kirjoittaa "selvänäkijä"? Se olisi kyllä jo liikaa, eihän sellaista kestäisi.

Hyvä pointti - molemmissa muodoissa on väärinkäsityksen vaara: selvänäkijä on monitulkintainen, samoin selvännäköisyys. Miksei sanottaisi vain ennustaja, taannustaja tai ny'ystäjä? (Viime mainittu näkee selvän vain nykyhetkessä.)


Eskous kirjoitti:Tarkka-ampuja ampui yhtäkkiä, ilman heittomerkkiä. En hyväksy muotoa "yhtä-äkkiä", sehän on ääntämyksen vastaista.

Ei ainakaan minun ääntämykseni vastaista. Oletko jostain sisäheittomurteen alueelta, häh?

Eihän "yhtäkkiä" ole suomea. Mistä se koostuu? Yh + täkkiä? Likainen peitto? Yht ei ole sana, sen on väkisinkin oltava vokaaliloppuinen yhtä. Voisihan sen kyllä kirjoittaa erikseenkin: kuten "yhtä soittoa" niin "yhtä äkkiä". Molemmissa "yhtä" viittaa yksi-sanaan, ei yhtä-vertailuun (kuten "yhtä suuri").

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 20:33
Kirjoittaja Taavetti
Tai vaikka nopeasti, silmän räpäyksessä vai silmänräpäyksessä? Kaikki ovat nopean tapahtuman ilmauksia, mielestäni tuo viimeinen nopein niistä?

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 20:58
Kirjoittaja Eskous
Jaska kirjoitti:Miksei sanottaisi vain ennustaja, taannustaja tai ny'ystäjä? (Viime mainittu näkee selvän vain nykyhetkessä.).

Joo miks'ei. Selvänä nykyhetkeä tarkkailevan on helpompi olla ny'ystäjä kuin esimerkiksi humal'näkijän.

Jaska kirjoitti:Oletko jostain sisäheittomurteen alueelta, häh?

Moon Etelä-Pohojammaalta. Sei oo minkään sisäheittomurtehen aluetta, eikö soo selevä? Muutoonhan mä kirioottaasin, jotta "m'oon", "s'ei" ja "s'oo". Taikka olisinhan mä voinu kirioottaa tuahon jotta: "Etelä-Pohojammaalta, jok'ei oo..." - mutt'en kirioottanu.

Jaska kirjoitti:Eihän "yhtäkkiä" ole suomea. Mistä se koostuu?

Ei se koostu mistään, koska siinä fuusio on jo peruuttamaton.

Muuten, kuka muka oikeasti sanoo "shampoo"? Suomeksi se sanotaan "shamppoo" ja kirjoitusmuoto voisi olla sen mukainen. Vastaavasti po. "shamppanja".

ViestiLähetetty: 04 Elo 2013 23:54
Kirjoittaja TTJ
Jaska kirjoitti:Esimerkiksi minä kieltäydyn ehdottomasti lyhentämästä vanhan kunnon faarao-sanan vokaalia nykysuositusten mukaiseksi, enkä todellakaan aio kuuna päivänä raiskata sanoja shampoo, shakki, shokki ja shortsit kirjoittamalla niitä tavallisella s:llä! :x


Muuten kai ihan sama minulle, mutta joissain tapauksissa 'suomennettu' versio voi aiheuttaa sekaannuksia. Esimerkiksi "shakki" kirjoitettuna "sakki" sekoittuu sanan "sakki" kanssa.

Oma ärsykkini on "haaveri" sanan kirjoittaminen "haveri". En ole oikeastaan edes varma kumpi on oikea muoto virallisesti, minulle se on haaveri ja sillä siisti.

Jaska kirjoitti:Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi sitten lasi-sanakin päivittää glasi-asuun, koska suomalaiset osaavat nykyään jo ääntää keen oikein, eivätkä sananalkuiset konsonanttiyhtymätkään tuota mitään ropleemaa.


Johonmukasestihan se tietenki sanothaan että 'klasi'. 8-)

ViestiLähetetty: 05 Elo 2013 03:21
Kirjoittaja Jaska
Eskous kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Miksei sanottaisi vain ennustaja, taannustaja tai ny'ystäjä? (Viime mainittu näkee selvän vain nykyhetkessä.).

Joo miks'ei. Selvänä nykyhetkeä tarkkailevan on helpompi olla ny'ystäjä kuin esimerkiksi humal'näkijän.

Jaska kirjoitti:Oletko jostain sisäheittomurteen alueelta, häh?

Moon Etelä-Pohojammaalta. Sei oo minkään sisäheittomurtehen aluetta, eikö soo selevä? Muutoonhan mä kirioottaasin, jotta "m'oon", "s'ei" ja "s'oo". Taikka olisinhan mä voinu kirioottaa tuahon jotta: "Etelä-Pohojammaalta, jok'ei oo..." - mutt'en kirioottanu.

Hyväksytään: olet heittomerkittömän sisäheittomurteen alueelta!

Eskous kirjoitti:Muuten, kuka muka oikeasti sanoo "shampoo"? Suomeksi se sanotaan "shamppoo" ja kirjoitusmuoto voisi olla sen mukainen. Vastaavasti po. "shamppanja".

Totta turiset. Lisätään joukkoon vielä "sekuntti".


TTJ kirjoitti:Johonmukasestihan se tietenki sanothaan että 'klasi'

Niinkö? Mikä siitä tekee johdonmukaisinta? Länsirannikon hapatukselta kuulostaa... :)

ViestiLähetetty: 05 Elo 2013 08:19
Kirjoittaja Taavetti
TTJ kirjoitti:
Oma ärsykkini on "haaveri" sanan kirjoittaminen "haveri". En ole oikeastaan edes varma kumpi on oikea muoto virallisesti, minulle se on haaveri ja sillä siisti.


Ennen oletin että haaveri olisi oikein, sanoivathan sen naapurin lapsetkin. Vuosia sitten hämmästyin ja ärsytyin, kun radion uutisissa puhuivat haverista. Jonkin tason varmistuksen sain muutamia vuosia sitten radiosta.

Kertoivat että molemmat ovat oikein, toinen pätee maalla, toinen merellä. Jos oikein muistan, meriturma on haveri, mutta maalla haaveri kuten naapurin lapsetkin sanoivat. Vai oliko se päinvastoin?

ViestiLähetetty: 05 Elo 2013 17:42
Kirjoittaja Jaska
Taavetti kirjoitti:
TTJ kirjoitti:
Oma ärsykkini on "haaveri" sanan kirjoittaminen "haveri". En ole oikeastaan edes varma kumpi on oikea muoto virallisesti, minulle se on haaveri ja sillä siisti.


Ennen oletin että haaveri olisi oikein, sanoivathan sen naapurin lapsetkin. Vuosia sitten hämmästyin ja ärsytyin, kun radion uutisissa puhuivat haverista. Jonkin tason varmistuksen sain muutamia vuosia sitten radiosta.

Kertoivat että molemmat ovat oikein, toinen pätee maalla, toinen merellä. Jos oikein muistan, meriturma on haveri, mutta maalla haaveri kuten naapurin lapsetkin sanoivat. Vai oliko se päinvastoin?

Tämä on yksi osoitus kirjakielen ja sen sääntöjen epäjohdonmukaisuudesta.

Jopa yksittäiset sanat on poimittu kirjakieleen epäjohdonmukaisesti eri murteista, joten meillä on vene mutta perhe, vaikka ne palautuvat samaan rakennetyyppiin: *veneh, *pereh. Jostain syystä perhe-sana on omaksuttu varsinaissuomalaisessa asussa, jossa h on siirtynyt r:n perään. Karjalassa h olisi säilynyt, suomen murteissa enimmälti kadonnut.

Sanat kuten metsä ja katsoa taas on omaksuttu karjalaisessa asussa; länsimurteissa ne olisivat pääosin mettä ja kattoa (paikoin messä ja kassoa), itämurteissa mehtä ja kahtoa.

ViestiLähetetty: 06 Elo 2013 09:44
Kirjoittaja Eskous
Jaska kirjoitti:
Eskous kirjoitti:Muuten, kuka muka oikeasti sanoo "shampoo"? Suomeksi se sanotaan "shamppoo" ja kirjoitusmuoto voisi olla sen mukainen. Vastaavasti po. "shamppanja".

Totta turiset. Lisätään joukkoon vielä "sekuntti".

Toisaalta ääntäminen jää monessa kohtaa erilaiseksi kuin kirjakieli. Keinotekoisia yksilöllisiä yhdistämisyrityksiä kuitenkin esiintyy. Isäni ei sano "huonekkalu", vaan kirjakielisesti "huonekalu", mikä saa sanan rytmin ja tavujen painotuksen muuttumaan oudoksi. Toinen pojistani ei periaatteensa vuoksi suostu ääntämään "kengkä" ängällä, vaan sanoo "ken'kä" ja monikollisesti "ken'gät".

- Kielelliset änkyrät eivät taivu vängälläkään.

ViestiLähetetty: 06 Elo 2013 17:19
Kirjoittaja Jaska
Eskous kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Eskous kirjoitti:Muuten, kuka muka oikeasti sanoo "shampoo"? Suomeksi se sanotaan "shamppoo" ja kirjoitusmuoto voisi olla sen mukainen. Vastaavasti po. "shamppanja".

Totta turiset. Lisätään joukkoon vielä "sekuntti".

Toisaalta ääntäminen jää monessa kohtaa erilaiseksi kuin kirjakieli. Keinotekoisia yksilöllisiä yhdistämisyrityksiä kuitenkin esiintyy. Isäni ei sano "huonekkalu", vaan kirjakielisesti "huonekalu", mikä saa sanan rytmin ja tavujen painotuksen muuttumaan oudoksi. Toinen pojistani ei periaatteensa vuoksi suostu ääntämään "kengkä" ängällä, vaan sanoo "ken'kä" ja monikollisesti "ken'gät".

- Kielelliset änkyrät eivät taivu vängälläkään.

Näinhän se on. :)
Pitkissä yhdyssanoissa tosiaan voi helposti loppukahdennus jäädä hahmottamatta - itsekin tunnustan, että äännän sanan "liikennemerkki" [liikennemerkki] enkä niin kuin pitäisi [liikennemmerkki].

Taivutus paljastaa oikean ääntämyksen:
liikenne : liikente(h)en

Vaikka kyseessä lienee uusi muodoste, se on sopeutunut vanhaan rakennetyyppiin, jossa perusmuodossa on siis taivutusmuodon h:ta (joka pohjalaismurteiden ulkopuolelta puuttuu mutta voidaan päätellä pitkästä vokaalista ee) edustava piilevä glottaaliklusiili eli "loppuöhkäisy", jota merkitään fennistiikassa rivinylisellä rastilla: liikenne˟.

Sen sijaan en koskaan vahingossakaan sano [hernekeitto] vaan kahdennan e:n jälkeisen konsonantin kauniisti. Ulkomaalaisia ja eteläkarjalaisia varten olisi tarpeellista merkitä tämä ilmiö, jotta sanojen taivutus näyttäisi yhtä johdonmukaiselta kuin se todellisuudessa on.

varsi : varren < *var-si : *var-δen
mutta
kaarre˟ : kaarte(h)en < *kaar-δeh : *kaar-te-hen

Mikä ruokataloistamme ensimmäisenä laittaa etikettiinsä HERNE˟KEITTO?

ViestiLähetetty: 07 Elo 2013 00:56
Kirjoittaja Pystynen
Jaska kirjoitti:Sanat kuten metsä ja katsoa taas on omaksuttu karjalaisessa asussa; länsimurteissa ne olisivat pääosin mettä ja kattoa (paikoin messä ja kassoa), itämurteissa mehtä ja kahtoa.

Voisi olla pikemmin "kantasuomalaisessa asussa". En usko, että nimenomaan karjalan matkiminen on ollut tarkoituksena

Eskous kirjoitti:Toinen pojistani ei periaatteensa vuoksi suostu ääntämään "kengkä" ängällä, vaan sanoo "ken'kä" ja monikollisesti "ken'gät".

Vau. [kenkä] on vielä käsitettävissä, mutta miten tuo jäljempi siis ääntyy? Ihan klusiililla [kengät], vai sentään [kenŋät]? :o

Hieman useammin törmää sitten ihmisiin, jotka puhuvat ma[g]neeteista eivätkä ma[ŋ]neeteista, mutta paha sanoa, onko tämä tarkoituksellista purismia vai ihan vain sitä, ettei ole tullut törmänneeksi [ŋ]-ääntämykseen.

Oma suosikkiepäjohdonmukaisuuteni teknisemmässä sanastossa on muuten "ioni" vs. "jodi". Molemmissa on kreikassa alkuperäinen ιο-, ja maailmalla molemmat yleensä äännetään samalla mallilla (englannissa i:llä, ruotsissa j:llä jne). Suomessa vaan on jostain syystä nämä erotettu.

Ilmeisesti aina ei ole näin ollut, moni ent. professorinikin puhui vielä "joneista".

Jaska kirjoitti:Sen sijaan en koskaan vahingossakaan sano [hernekeitto] vaan kahdennan e:n jälkeisen konsonantin kauniisti. Ulkomaalaisia ja eteläkarjalaisia varten olisi tarpeellista merkitä tämä ilmiö, jotta sanojen taivutus näyttäisi yhtä johdonmukaiselta kuin se todellisuudessa on.

Mikä ruokataloistamme ensimmäisenä laittaa etikettiinsä HERNE˟KEITTO?

Vaikeaksi menee jos ylä-äksät pitäisi keskivertonäppiksiin ujuttaa. Ehdotan että mieluummin otamme võron kirjakielestä mallia ja käytämme q:ta: herneqkeitto, sideqtarveqkaappi. :)

ViestiLähetetty: 07 Elo 2013 02:12
Kirjoittaja TTJ
Juu vanha muoto on 'joni', mitä näkee vielä 70-luvullakin painetussa tai käännetyssä kirjallisuudessa. Ilmeisesti muiden kielien vaikutuksesta käyttöön tuli 'ioni' -muoto.

ViestiLähetetty: 07 Elo 2013 14:33
Kirjoittaja Pystynen
TTJ kirjoitti:Juu vanha muoto on 'joni', mitä näkee vielä 70-luvullakin painetussa tai käännetyssä kirjallisuudessa. Ilmeisesti muiden kielien vaikutuksesta käyttöön tuli 'ioni' -muoto.

Niin, tämä ei yllätä. Kysymys kuuluukin, miksei saman tien myös "iodi"?

Ehkä alkuaineen nimi on joditablettien myötä päätynyt sen verran laajaan käyttöön, että oli jo paremmin kotoistunut.