Jaska kirjoitti:OK, tuohon pitää tutustua.
Osaisitko lyhyesti kertoa, miten etnisen identiteetin muutos voisi näkyä arkeologisessa aineistossa? Kun saamelainen kieli ja saamelainen endonyymi levisivät Lappiin, tapahtui kiistatta etnisen identiteetin vaihtuminen, ja luultavasti myös etnisen identiteetin leviäminen uusille porukoille (olettaen että ennen saamelaistumista niin laajan alueen porukat olivat etnisesti hajanaisia).
Käsittääkseni ei ole mitään keinoa nähdä, minkä uusien esinemuotojen, asumusmuotojen tai hautamuotojen mukana tämä uusi etninen identiteetti levisi alueelle. Ainoa tieteenala, joka pääsee riittävän lähelle etnisen identiteetin tasoa voidaakseen arvioida etnisen muutoksen ajoituksia, on historiallinen kielentutkimus.
P.S:
Tai sitten arkeologit tarkoittavat etnisellä identiteetillä jotain ihan muuta - jotain sellaista, mitä en näin vähällä taustoituksella hahmota. Liittyisikö se jotenkin siihen, että etninen identiteetti olisi jatkumo, joka muuttuisi muttei vaihtuisi kokonaan? Vähän niin kuin arkeologinen kulttuurijatkuvuuskin.
Jos näin, niin kutsuisin tätä tasoa jollain toisella nimityksellä - esimerkiksi "me-henkinen jatkuvuus". Se vallitsee varmasti jääkauden jälkeisistä alkuasuttajista nykypäivään, mutta silloin sillä ei olisi mitään tekemistä todellisen etnisen identiteetin muutosten kanssa.
Mm Fossumin väitöksessä väitettiin etnisen identiteetin olevan nimenomaan jatkuvassa muutoksessa. Voisiko tässä olla näkökulma ero? Jos asiaa tarkastellaan saamelaisten näkökulmasta niin tuskinpa heidän käsityksensä itsestään ja omasta joukostaan on muuttunut nimenomaan kielen vaihtumisen myötä. Miksi olisi? Ulkopuolelta tarkasteltuna näin on voinut käydä, jos he ovat omaksuneet jotain sellaista mitä kielentuojaväestöllä oli tullessaan ja se ominaisuus on nimenomaan yhdistetty aiemmin kielentuojiin, esimerkiksi vaikka vaatetus (tämä nyt on vain esimerkki). Suomalaisten identiteetti nykyisin on eri kuin sata vuotta sitten. Identiteetti muuttuu, kielikin on muuttunut, ei toki vaihtunut. Jossain toisessa ketjussa käytin esimerkkinä meänkielistä väestöä. Eivät he ole identiteetiltään suomalaisia, vaikka kieltä puhuvatkin. Eli kansan identiteetti on vaihtunut jollain muulla mekanismilla, kuin kielen vaihtumisella. Tietenkin voidaan ajatella, että prosessi on kesken, mutta nykyinenkin tilanne osoittaa, että kielenvaihtoa ei välttämättä tarvita ja toisinpäin (?) kielenvaihto ei välttämättä muuta identiteettiä.
Fossumin väitöksessä todettiin, että aina pitää olla ulkoinen vaikutus, jotta jonkin ryhmän identiteetti syntyy. Kielen omaksumisesta todettiin, että kielentuojilla oli jokin etu, jonka sai ottamalla ja käyttämällä sitä. Kun joku ryhmä sai tämän hyödyn, muutkin ympäristön ryhmät totesivat tämän ja luonnollisesti halusivat saman edun. Saamelaisia edeltävillä ryhmillä on ollut jotain yhteistä joka on erottanut heidät muista ja se yhteinen on osaltaan vaikuttanut ryhmien yhtenäistymiseen. Toisia ryhmiä pidettiin siis samana porukkana verrattuna ulkopuolelta tulleisiin vaikuttajiin. Kielen ja muun, ilmeisesti turkiskaupan kautta pikkuhiljaa muodostui yhteinen identiteetti, jota nykyisin nimitetään saamelaiseksi. Katosiko tuossa prosessi sitten se palolappilainen identiteetti? Mielestäni ei, mutta kyllähän se varmasti muuttui.