Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksistä

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 16 Touko 2014 11:53

Jaska kirjoitti:OK, tuohon pitää tutustua.
Osaisitko lyhyesti kertoa, miten etnisen identiteetin muutos voisi näkyä arkeologisessa aineistossa? Kun saamelainen kieli ja saamelainen endonyymi levisivät Lappiin, tapahtui kiistatta etnisen identiteetin vaihtuminen, ja luultavasti myös etnisen identiteetin leviäminen uusille porukoille (olettaen että ennen saamelaistumista niin laajan alueen porukat olivat etnisesti hajanaisia).

Käsittääkseni ei ole mitään keinoa nähdä, minkä uusien esinemuotojen, asumusmuotojen tai hautamuotojen mukana tämä uusi etninen identiteetti levisi alueelle. Ainoa tieteenala, joka pääsee riittävän lähelle etnisen identiteetin tasoa voidaakseen arvioida etnisen muutoksen ajoituksia, on historiallinen kielentutkimus.

P.S:
Tai sitten arkeologit tarkoittavat etnisellä identiteetillä jotain ihan muuta - jotain sellaista, mitä en näin vähällä taustoituksella hahmota. Liittyisikö se jotenkin siihen, että etninen identiteetti olisi jatkumo, joka muuttuisi muttei vaihtuisi kokonaan? Vähän niin kuin arkeologinen kulttuurijatkuvuuskin.

Jos näin, niin kutsuisin tätä tasoa jollain toisella nimityksellä - esimerkiksi "me-henkinen jatkuvuus". Se vallitsee varmasti jääkauden jälkeisistä alkuasuttajista nykypäivään, mutta silloin sillä ei olisi mitään tekemistä todellisen etnisen identiteetin muutosten kanssa.


Mm Fossumin väitöksessä väitettiin etnisen identiteetin olevan nimenomaan jatkuvassa muutoksessa. Voisiko tässä olla näkökulma ero? Jos asiaa tarkastellaan saamelaisten näkökulmasta niin tuskinpa heidän käsityksensä itsestään ja omasta joukostaan on muuttunut nimenomaan kielen vaihtumisen myötä. Miksi olisi? Ulkopuolelta tarkasteltuna näin on voinut käydä, jos he ovat omaksuneet jotain sellaista mitä kielentuojaväestöllä oli tullessaan ja se ominaisuus on nimenomaan yhdistetty aiemmin kielentuojiin, esimerkiksi vaikka vaatetus (tämä nyt on vain esimerkki). Suomalaisten identiteetti nykyisin on eri kuin sata vuotta sitten. Identiteetti muuttuu, kielikin on muuttunut, ei toki vaihtunut. Jossain toisessa ketjussa käytin esimerkkinä meänkielistä väestöä. Eivät he ole identiteetiltään suomalaisia, vaikka kieltä puhuvatkin. Eli kansan identiteetti on vaihtunut jollain muulla mekanismilla, kuin kielen vaihtumisella. Tietenkin voidaan ajatella, että prosessi on kesken, mutta nykyinenkin tilanne osoittaa, että kielenvaihtoa ei välttämättä tarvita ja toisinpäin (?) kielenvaihto ei välttämättä muuta identiteettiä.

Fossumin väitöksessä todettiin, että aina pitää olla ulkoinen vaikutus, jotta jonkin ryhmän identiteetti syntyy. Kielen omaksumisesta todettiin, että kielentuojilla oli jokin etu, jonka sai ottamalla ja käyttämällä sitä. Kun joku ryhmä sai tämän hyödyn, muutkin ympäristön ryhmät totesivat tämän ja luonnollisesti halusivat saman edun. Saamelaisia edeltävillä ryhmillä on ollut jotain yhteistä joka on erottanut heidät muista ja se yhteinen on osaltaan vaikuttanut ryhmien yhtenäistymiseen. Toisia ryhmiä pidettiin siis samana porukkana verrattuna ulkopuolelta tulleisiin vaikuttajiin. Kielen ja muun, ilmeisesti turkiskaupan kautta pikkuhiljaa muodostui yhteinen identiteetti, jota nykyisin nimitetään saamelaiseksi. Katosiko tuossa prosessi sitten se palolappilainen identiteetti? Mielestäni ei, mutta kyllähän se varmasti muuttui.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja Sami Raninen » 16 Touko 2014 12:09

Jussipussi on pääpiirteissään oikeassa.

Nykyisestä näkökulmasta ei ole mielekästä nimittää paleolappilaisia saamelaisiksi, koska meidän käsityksemme saamelaisuudesta on niin vahvasti yhteydessä saamen kieleen (eivätkä paleolappilaiset voineet ennen kielenvaihdosta kutsua itseään saamelaisiksi, jos etnonyymi on kielentuojaväestön mukanaan tuoma, kuten voitaneen olettaa).

Mutta on aivan totta, että todennäköisesti monet pohjoiset yhteisöt muistivat paleolappilaisen menneisyytensä ainakin jonkin aikaa kielenvaihdoksen jälkeen. Kokivatko he muuttuneensa kielenvaihdoksen myötä joksikin olemuksellisesti toiseksi kuin mitä he olivat aiemmin olleet? Vai mielsivätkö he olevansa pohjimmiltaan samaa väkeä kuin aina ennenkin? Samaistuivatko he enemmän paleolappilaisten muistoon vai kielentuojien muistoon? Vaikea kysymys. Mutta heidän etnisen identiteettinsä kannalta tuo kysymys oli hyvin tärkeä.

Myöhäisrautakaudella, jolloin paleolappilainen aika oli kenties jo kokonaan unohdettu, kysymys ei välttämättä enää ollut merkittävä kenenkään identiteetille.

Tänä päivänä, kun tieto muinaisista paleolappilaisista alkaa vähitellen levitä historiasta kiinnostuneiden saamelaisten tietoisuuteen, he saavat itse päättää, haluavatko ajatella paleolappilaisia muinaisina esivanhempinaan vai vieraana kauan sitten kadonneena kansana...

Etninen identiteetti on siis diskurssi, jos tuota aikoinaan trendikästä akateemista ilmaisua tohtii enää 2010-luvulla käyttää. Etnisyyden tutkiminen tuskin voi olla mitään muuta kuin etnisyyttä määrittelevien, ylläpitävien ja muuttavien puhetapojen - ja materiaalisten muotojen ja toimintakäytäntöjen - tutkimista.
Sami Raninen
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 17 Helmi 2011 18:19
Paikkakunta: Turku

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja wejoja » 16 Touko 2014 12:38

Merkitys on pitkälti sitä, millaisen merkityksen kukin tutkija jollekin asialle antaa, toki sitä mitataan jotenkin. Tutkija voi siis antaa merkityksen esimerkiksi jonkin käyttöesineen funktiolle tai dekoraatiolle, mutta tosiasiassa hän ei koskaan saa tietää, mitä esineen valmistanut käsityöläinen esineestä ajatteli, suonette tällaisen pelkistetyn käsityöläisnäkökulman asiaan.

Jotkut esineet ovat voineet levitä kauppareittejä pitkin hyvinkin laajoille alueille erilaisten etnisten ryhmien käyttöön ja jos ajattelisi "etniseksi merkiksi" vaikkapa vain hyvin tehtyä ja hyvin toimivaa käyttöesinettä tai sellaisen palasia, osoittaa esineen valinta jo itsessään minkä tahansa etnisen ryhmän pyrkimyksiä ja/tai kykyä selviytymiseen, joka taas on aika universaali etnisyydestä riippumaton ominaisuus.

Pitäisikö siis etnisen identiteetin sijaan puhua selviytymisen identiteetistä?

Edit: Sami ehti vastata väliin ja totean, että olin juuri lisäämässä tähän diskursiivisen identiteetin käsitteen...! :idea:
wejoja
 

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja Sami Raninen » 16 Touko 2014 12:54

wejoja kirjoitti:Merkitys on pitkälti sitä, millaisen merkityksen kukin tutkija jollekin asialle antaa, toki sitä mitataan jotenkin. Tutkija voi siis antaa merkityksen esimerkiksi jonkin käyttöesineen funktiolle tai dekoraatiolle, mutta tosiasiassa hän ei koskaan saa tietää, mitä esineen valmistanut käsityöläinen esineestä ajatteli, suonette tällaisen pelkistetyn käsityöläisnäkökulman asiaan.


Voimme tutkia, miten esinettä on käytetty, ja se voi tietyissä löytökonteksteissa mahdollistaa riittävän hyvin perustellut tulkinnat siitä, mitä esine merkitsi käyttäjilleen (joiden ei tietenkään tarvitse olla sen valmistajia tai alkuperäisiä käyttäjiä).

Esineellä ei tietenkään ole juuri mitään immanenttia merkitystä, vaan merkitys rakennetaan esinettä käyttämällä. Ja käyttöä voidaan usein päästä tutkimaan.

Jokainen esine ei tietenkään ole etnisyystunnus. Jos asiasta halutaan jotain sanoa, pitää pystyä jotenkin perustelemaan, miksi jokin esine tai jokin käytäntö olisi etnisen identiteetin kannalta merkittävä. Joskus tällaisia perusteluja voidaan esittää.

Pitäisikö siis etnisen identiteetin sijaan puhua selviytymisen identiteetistä?


Ei, koska ne ovat eri asioita. Tutkitaan mieluummin molempia. Etnisyyskysymykset ovat liian kiinnostavia, jotta niitä voisi olla tutkimatta, kun niistä kerran pystyy usein jotain perusteltua sanomaan. Ja jos tulkinnat eivät olekaan varmoja, niin mikäpä esihistoriaan liittyvä tieto ikinä olisi täysin varmaa?

Tästä asiasta on olemassa hyllymetreittäin 1980-luvulta lähtien julkaistua englanninkielistä kirjallisuutta. Ian Hodderin Symbols in action. Ethnoarchaeological studies of material culture (1982) oli tärkeä tätä "postprosessualistisen" arkeologian paradigmaa määrittänyt teos. Aiemmin mainitsemani Jonesin kirja antaa suuntaa siihen, miten etnisyyttä tulee arkeologisesti tutkia.
Sami Raninen
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 17 Helmi 2011 18:19
Paikkakunta: Turku

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 16 Touko 2014 13:23

Esimerkki:

Partapuolten suku asustaa tunturin juurella. Ponkut asuvat toisella puolella. Molemmat asuvat ja elävät samalla tavalla mutta puhuvat eri kieltä. Elintapojen samanlaisuus johtuu lähinnä olosuhteista. Partapuolen luokse saapuu saamenkieltä puhuva Hämäläinen. Hämäläinen aloittaa Partapuolten kanssa kaupankäynnin ja Partapuoli rikastuu tällä. Hämäläisen mukana seuraa muitakin hänen heimoaan ja Partapuolet oppivat kaupankäynnin ohessa kielen.

Ponku katselee kauempaa toimintaa ja haluaa osingoille. Hämäläiselle tämä käy ja Ponkun porukkakin rikastuu ja oppii kielen. Nyt Ponkuilla ja Partapuolilla on yhteinen kieli. Nyt näillä molemmilla sukukunnilla on yhteinen pohja muodostaa yhteinen identiteetti. Hämäläinen on kutsunut molempia ryhmiä saamelainen nimellä, myös omiaan tarkoittaen nimellä lähinnä ihmistä (tai tarkoittaen mitä tahansa, mutta ihminen sopisi omaksi ja muiden nimitykseksi).

Jos olen ymmärtänyt oikein Jaskan ajatuksenjuoksun niin yhteinen identiteetti näillä kahdella suvulla on voinut syntyä vasta, kun molemmat puhuvat samaa kieltä. Kummatkaan eivät isommin ole muuttaneet elintapojaan, mutta jatkossa he kokevat yhteenkuuluvuutta toistensa kanssa elintapojensa ja varsinkin yhteisen kielen takia. Ennen yhteistä kieltä on ollut vain erilliset ryhmät. Näiden ryhmien jättämät arkeologiset jäljet ovat kaiken aikaa samanlaisia, mutta identiteetti on ollut ennen Hämäläisen tuloa eri.

Olenko ymmärtänyt oikein?
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja Jaska » 16 Touko 2014 17:00

Keskustelu etenee hyvin, mutta siirrän sen omaksi ketjukseen vasta kun se loppuu, etteivät keskustelijat hämäänny.

jussipussi kirjoitti:Mm Fossumin väitöksessä väitettiin etnisen identiteetin olevan nimenomaan jatkuvassa muutoksessa. Voisiko tässä olla näkökulma ero? Jos asiaa tarkastellaan saamelaisten näkökulmasta niin tuskinpa heidän käsityksensä itsestään ja omasta joukostaan on muuttunut nimenomaan kielen vaihtumisen myötä. Miksi olisi? Ulkopuolelta tarkasteltuna näin on voinut käydä, jos he ovat omaksuneet jotain sellaista mitä kielentuojaväestöllä oli tullessaan ja se ominaisuus on nimenomaan yhdistetty aiemmin kielentuojiin, esimerkiksi vaikka vaatetus (tämä nyt on vain esimerkki). Suomalaisten identiteetti nykyisin on eri kuin sata vuotta sitten. Identiteetti muuttuu, kielikin on muuttunut, ei toki vaihtunut. Jossain toisessa ketjussa käytin esimerkkinä meänkielistä väestöä. Eivät he ole identiteetiltään suomalaisia, vaikka kieltä puhuvatkin. Eli kansan identiteetti on vaihtunut jollain muulla mekanismilla, kuin kielen vaihtumisella. Tietenkin voidaan ajatella, että prosessi on kesken, mutta nykyinenkin tilanne osoittaa, että kielenvaihtoa ei välttämättä tarvita ja toisinpäin (?) kielenvaihto ei välttämättä muuta identiteettiä.

Hyviä pointteja. Minusta tässä on useita eri etnisen identiteetin tasoja. Se, mitä koen edelleen Samin sanoneen että arkeologit tarkoittavat etnisellä identiteetillä, on jonkinlainen peilaus ”me vastaan muut”. Me käytämme joitain esineitä ja tapoja, joista tunnistamme samaan ryhmään kuuluvat.

Kielitieteellisestä näkökulmasta taas kyse on etnisen identiteetin nimestä ja siihen liittyen kielestä, joka sen nimen antaa. Nämä voivat olla erillisiäkin, kuten meänkielisten tapauksessa:

1. Me-identiteetti
Me-identiteetti heillä on ollut niin kauan kuin edes jonkinlainen asutusjatkuvuus alueella on vallinnut, eli tuhansia vuosia. Välillä me-ryhmän rajat ovat laajentuneet tai supistuneet naapureiden sulauttamisen tai heihin sulautumisen kautta. Aina kun on ilmestynyt uusia naapureita, on käyty uusi ”me vastaan muut” -raja. Kaiketi juuri tämä taso heijastuu arkeologisessa aineistossa.

2. Kielellinen identiteetti
Nykyinen kielellinen identiteetti heillä on ollut noin tuhat vuotta, eli siitä lähtien kun länsisuomalaisia ensi kerran muutti pysyvästi (= kielensä yhteisönä säilyttäen) Peräpohjaan ja joutui kontaktiin ”muiden” eli saamelaisten ja skandinaavien kanssa. Kielellinen identiteetti on usein tärkein etninen erottaja, muttei aina: uskonto, elinkeino, tavat tai jokin muu taso voi nousta tärkeämmäksi erottavaksi tai yhdistäväksi tekijäksi.

3. Etnonyyminen identiteetti
Kun meänkieliset jäivät vuoden 1809 jälkeen eri valtakuntaan kuin Peräpohjan muut suomalaiset, alkoi kehittyä uusi raja ”muita” vastaan. Se uusi ”muut”-ryhmä olivat ”väärän” valtion puolelle jääneet peräpohjalaiset, jotka aiemmin olivat identiteettirajan toisella puolella eli ”meitä”. Syntyi tarve uudelle etnonyymiselle identiteetille: meänkieliset.

Eli kattokäsite ”etninen identiteetti” voi tarkoittaa monia eri tasoja riippuen siitä, minkä piirteen kautta ja minkä tieteenalan avulla asiaa tarkastellaan.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 17 Touko 2014 11:18

Opus on taas käsissäni:

- kirjassa ei puhuta sanallakaan paleolappilaisista (en tosin niin kirjoittanutkaan). Saamelaisia edeltäneisiin metsästäjäryhmiin kyllä viitataan.
- tekijät käyttävät saamelaisen etnisyyden syntyteoriansa pohjana pääosin Knut Odnerin 1983 ja Sian Jonesin 1997 kirjoittamaa kirjaa.

Odnerin mukaan jako suomenkielen ja saamen välillä on tapahtunut 0-200 jkr Etelä-Suomessa; "..... Samisk etnicitet utvecklas i denna fas till färdig "produkt" i södra Finland (troligtvis sker detta på 200-300 talet).

I den tredje fasen - de följande århudradena under äldre och yngre järnålder- kom detta "paket" att spridas till andra fångstgrupper I norra Fennosskandia. ...... De ekonomiska fördelarna av att ta del i pälshandeln gör att vi får en snabb spridning av samisk etnicitet över stora delar av Fennosskandia.

Odnerin mukaan Fennoskandiassa oli ennen saamelaisten tuloa useita mesästäjäryhmiä ilman sen kummempaa etnistä organisaatiota. Osa niistä omaksui saamelaisen kielen ja identiteetin osa germaanisen.

Jonesin kirjassa kerrotaan esimerkki jossa Kalaharissa asustanut hierarkisesti järjestäytynyt Tswana-heimo kohtasi eurooppalaisia. Tswanat olivat muodostuneet erillisistä ja osin kilpailevista ryhmistä. Eurooppalaisten tulon myötä he huomasivat yhteisen perintönsä ja toisaalta eron valkoisten kulttuuriin. Yhteinen perintö ja kulttuuri sitoi heidät tiiviimmin yhteen.

Tätä Jonesin mallia kirjan tekijät pitävät hyvänä pohjana saamelaisen etnisyyden kehitykselle: "Oberoende av när det inträffade, och med vem man interagerade, tror vi att detta ett fruktbart perspektiv att förstå uppkomsten av samisk etnicitet bland fångstbefolkinigen i Fennosskandia.

Näihin teorioihin ja arkeologisiin havaintoihin perustuen kirjan tekijät sitten tulevat tuohon jo lainaamaani johtopäätökseen:

"Enligt vår uppfatning är det meningsfullt att tala om samisk etnicitet, i varje fall som en retrospektiv kategori, från slutet av sista årtusende fkr. Under detta årtusende kan vi första gången dokumentera att fångstsamhällena i det inre, norra och östliga Fennosskandia var involverade i mer omfattande externa transaktioner; vi ser tydliga spår av en ekonomisk och social differentiering, samtidig som det i samma område utvecklades tydligt symbolspråk som kan ha varit uttryck för en medveten etnisk signalering. Under samma period ser vi för övrigt tillkomsten av enskilda materiella kulturuttryck som senare har uppfattats som centrala i den samiska kulturen: det speciella gravskicket med urgravar där kroppen är svept i näver och den karaktäristiska indelning av av golvytan i kåtan. Detta är emmelertid argument som bör hanteras med varsamhet; inom det samiska området tycks dessa ottryck vara avgränsande till det nordöstra kustområdet, samtidig som de har en vid distribution - både tidigare och senare - inom det cirkumpolära området."

Kielitieteestä todetaan saamen levinneen Fennosskandiaan 1500-1000 ekr ja toisaalla germaanisten lainasanojen (urnordiska) perusteella todetaan sanojen levinneisyyden perusteella: "... , har man antagit att den gemensamsamiska språkenheten inte kom att brytas upp förran i slutet av den urnordiska perioden, det vill säga runt år 800.

Kielitieteen osalta lähteinä on mainittu seuraavat: Hadju 1975, Korhonen 1981, Larsson 1998, Sammallahti 1989, 1998, Strade 1992 ja Uibobuu 1988.

Nämä lainaukset ja suomennokset ovat aikalailla tarkkoja.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 17 Touko 2014 11:23

Jaska kirjoitti:Keskustelu etenee hyvin, mutta siirrän sen omaksi ketjukseen vasta kun se loppuu, etteivät keskustelijat hämäänny.

jussipussi kirjoitti:Mm Fossumin väitöksessä väitettiin etnisen identiteetin olevan nimenomaan jatkuvassa muutoksessa. Voisiko tässä olla näkökulma ero? Jos asiaa tarkastellaan saamelaisten näkökulmasta niin tuskinpa heidän käsityksensä itsestään ja omasta joukostaan on muuttunut nimenomaan kielen vaihtumisen myötä. Miksi olisi? Ulkopuolelta tarkasteltuna näin on voinut käydä, jos he ovat omaksuneet jotain sellaista mitä kielentuojaväestöllä oli tullessaan ja se ominaisuus on nimenomaan yhdistetty aiemmin kielentuojiin, esimerkiksi vaikka vaatetus (tämä nyt on vain esimerkki). Suomalaisten identiteetti nykyisin on eri kuin sata vuotta sitten. Identiteetti muuttuu, kielikin on muuttunut, ei toki vaihtunut. Jossain toisessa ketjussa käytin esimerkkinä meänkielistä väestöä. Eivät he ole identiteetiltään suomalaisia, vaikka kieltä puhuvatkin. Eli kansan identiteetti on vaihtunut jollain muulla mekanismilla, kuin kielen vaihtumisella. Tietenkin voidaan ajatella, että prosessi on kesken, mutta nykyinenkin tilanne osoittaa, että kielenvaihtoa ei välttämättä tarvita ja toisinpäin (?) kielenvaihto ei välttämättä muuta identiteettiä.

Hyviä pointteja. Minusta tässä on useita eri etnisen identiteetin tasoja. Se, mitä koen edelleen Samin sanoneen että arkeologit tarkoittavat etnisellä identiteetillä, on jonkinlainen peilaus ”me vastaan muut”. Me käytämme joitain esineitä ja tapoja, joista tunnistamme samaan ryhmään kuuluvat.

Kielitieteellisestä näkökulmasta taas kyse on etnisen identiteetin nimestä ja siihen liittyen kielestä, joka sen nimen antaa. Nämä voivat olla erillisiäkin, kuten meänkielisten tapauksessa:

1. Me-identiteetti
Me-identiteetti heillä on ollut niin kauan kuin edes jonkinlainen asutusjatkuvuus alueella on vallinnut, eli tuhansia vuosia. Välillä me-ryhmän rajat ovat laajentuneet tai supistuneet naapureiden sulauttamisen tai heihin sulautumisen kautta. Aina kun on ilmestynyt uusia naapureita, on käyty uusi ”me vastaan muut” -raja. Kaiketi juuri tämä taso heijastuu arkeologisessa aineistossa.

2. Kielellinen identiteetti
Nykyinen kielellinen identiteetti heillä on ollut noin tuhat vuotta, eli siitä lähtien kun länsisuomalaisia ensi kerran muutti pysyvästi (= kielensä yhteisönä säilyttäen) Peräpohjaan ja joutui kontaktiin ”muiden” eli saamelaisten ja skandinaavien kanssa. Kielellinen identiteetti on usein tärkein etninen erottaja, muttei aina: uskonto, elinkeino, tavat tai jokin muu taso voi nousta tärkeämmäksi erottavaksi tai yhdistäväksi tekijäksi.

3. Etnonyyminen identiteetti
Kun meänkieliset jäivät vuoden 1809 jälkeen eri valtakuntaan kuin Peräpohjan muut suomalaiset, alkoi kehittyä uusi raja ”muita” vastaan. Se uusi ”muut”-ryhmä olivat ”väärän” valtion puolelle jääneet peräpohjalaiset, jotka aiemmin olivat identiteettirajan toisella puolella eli ”meitä”. Syntyi tarve uudelle etnonyymiselle identiteetille: meänkieliset.

Eli kattokäsite ”etninen identiteetti” voi tarkoittaa monia eri tasoja riippuen siitä, minkä piirteen kautta ja minkä tieteenalan avulla asiaa tarkastellaan.



Eipä tuohon ole vastaan sanomista. Helpottaa keskustelua, kun ymmärretään termit samalla tavalla :-P
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja Jaska » 17 Touko 2014 19:05

jussipussi kirjoitti:Opus on taas käsissäni:
Odnerin mukaan jako suomenkielen ja saamen välillä on tapahtunut 0-200 jkr Etelä-Suomessa; "..... Samisk etnicitet utvecklas i denna fas till färdig "produkt" i södra Finland (troligtvis sker detta på 200-300 talet).
- -
Kielitieteestä todetaan saamen levinneen Fennosskandiaan 1500-1000 ekr ja toisaalla germaanisten lainasanojen (urnordiska) perusteella todetaan sanojen levinneisyyden perusteella: "... , har man antagit att den gemensamsamiska språkenheten inte kom att brytas upp förran i slutet av den urnordiska perioden, det vill säga runt år 800.

Kielitieteen osalta lähteinä on mainittu seuraavat: Hadju 1975, Korhonen 1981, Larsson 1998, Sammallahti 1989, 1998, Strade 1992 ja Uibobuu 1988.

Nämä lainaukset ja suomennokset ovat aikalailla tarkkoja.

Kiitos tiivistelmästä!
No niin, eli kirja esittelee Odnerin 80-luvun alun käsityksen, joka edustaa tilannetta juuri ennen kuin jatkuvuusteoria löi Suomessa läpi valtavirtaan. Eli Odnerin vanhentunut käsitys vastaa jatkuvuusteorian jälkeen esitettyjä uusia tuloksia, kun taas kirjassa esitetty "uusi" eli jatkuvuusteorian mukainen käsitys on nyt vanhentuneempi kuin sitä vanhempi Odnerin näkemys. PDT_Armataz_01_01

Eli 2000-luvun tulokset vahvistavat saamen levinneen Lappiin vasta ajanlaskun alun jälkeen eikä jo pronssikaudella. Arkeologian keinot jäljittää kielellistä muutosta ovat osoittautuneet epäluotettaviksi.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 17 Touko 2014 22:50

Samernas historia kirjan kirjoittajat tekevät arkeologian perusteella päätelmän, että viimeisellä vuosituhannella ekr Fennosskandiassa tapahtuu kulttuurinen kahtiajako. Sisä- ja koillisskandinavian asukit suuntautuvat yhteyksissään itään metallia tuottavaan väestöön. Pohjoisnorjan etelärannikon ja Pohjanlahden seudulla olevat suuntautuvat yhteyksissään etelään.

Kirjassa todetaan että aikajaksolta 200/300 - 800/900 jkr on vähän arkeologisia löytöjä saamelaisten asuttamalta alueelta. Löytöjä on ilmeisesti vaikea yhdistää saamelaisiin:" Esimerkiksi on osoittautunut vaikeaksi tunnistaa paikallisesti tuotettuja esinemuotoja, jotka ovat pohjoiselle pyyntiväestölle tyypillisiä." (suorahko käännös). Lisäksi todetaan, että löydöt eivät ole samalla tavalla yhtenäisiä (gemensamma drag), kuin ennen ja jälkeen tämän aikajakson. Löydöissä on alueellista vaihtelua, jonka arvellaan johtuvan ulkopuolisesta vaikutuksesta.

Tämä on mielenkiintoista. Juuri tuo aikajakso jolloin saamenkieli on levinnyt on köyhää löytöjen suhteen. Tuohon aikaan myös turkiskauppa käsittääkseni kehittyi. Löydöttömyys liittynee siihen jotenkin. Aiempi jälkiä jättänyt kulttuuri hylättiin ja omaksuttiin turkiskaupaan perustuva elämäntapa, joka ei juuri jälkiä jättänyt. Tästä samasta syystä voisi ajatella, että kielentuojaväestön kulttuurisia jälkiä ei ole löydetty Fennosskandiasta juurikaan. Tai sitten niitä ei vain ole huomattu yhdistää oikein, kun ei ole kielentuojista tiedetykkään.

Itse olen kaiken aikaa ollut sitä mieltä, että saamelaiset jatkoivat paleolappilaista kulttuuria, mutta havainnot osoittavat mieluummin toisin päin. Paleolappilaisten kulttuuri jätti jälkiä suhteellisen paljon. Kielentuojaväestöstä ei ilmeisesti ole Suomessakaan kovin paljoa jälkiä. Lapinrauniot ja joitain asumuksia? Sami tarkentanee. Ehkä se tosiaan meni niin, että kielentuojat veivät omat systeeminsä turkiskaupan mukana paleolappilaisille.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja jussipussi » 09 Joulu 2014 22:13

Tälle voi olla sopivampikin ketju:

Lueskelin Historian selkosilla, Jouko Vahtolan juhlakirjaa. Kirjassa on Mauno Hiltusen kirjoitelma "Joka myyttiin tarttuu, se myyttiin hukkuu?" Myytit Lapin valloituksesta ja pakomyytin synty. Hän on kirjoituksessaan Vahtolan vuoden 1980 linjoilla pirkkalaisista / birkarleista. Eli Hämeestä tulleiden 1100-luvun Tornion- ja Kemijokilaaksojen talonpoikien jälkeläisiä. Verotusoikeus heille annettiin Mauno Ladonlukon toimesta 1280-luvulla.

Hiltunen on hakenut muutamia Vahtolaa tukevia vanhoja tekstejä tai ainakin tulkinnut niitä Vahtolan linjan mukaisesti.

Mielenkiintoinen oli Olof Niureniuksen (Olaus Petri Niurenius) kirjoituksesta (n. 1640) Lappland poimittu lappalaistraditio. Sen mukaan lappalaiset perityvät Mieshogieschestä. Lappalaiset olivat kertoneet tämän ja muutaman muun perheen muuttaneen kauan sitten, noin Kristuksen syntymän tienoilla Suomesta Rengon ja Pirkkalan pitäjistä ensin Närpiön ja Mustasaaren seuduille ja rikastuivat niin, että heillä oli hienoja vaatteita ja koristeita. Hämäläiset, joiden maasta nämä olivat muuttaneet suuttuivat ja ajoivat heidät Tornion ja Kemijoen seuduille. Taas näillä meni hyvin ja taas hämäläiset ajoivat heidät pois. Nyt he muuttivat tuntureille ja alkoivat asumaan teltoissa ja vaihtoivat kieltä, etteivät hämäläiset olisi pystyneet salakuuntelemaan heitä.

Hiltunen kommentoi kirjoitusta mm: "Niurenius esittää, tosin hieman epäselvästi, että kyseessä on saamelaisten kertoma perimätieto. Tähän on kuitenkin syytä suhtautua varauksin. On selvästi nähtävissä, että kertomus seuraa Pirkkalaistraditiota siinä, että saamenkansan alkukoti paikantuu samoille seuduille kuin birkarlien. Itse asiassa saamelaiset olivat Niureniuksen konseptissa eriytyneet suomalaisista ja muodostaneet etniset tunnusmerkit täyttävän kansan vasta syvällä Lapissa, tuntureiden tuolla puolen. Nomadisen elämäntavan valinta ja saamenkielen synty liittyvät pitkälliseen vainoprosessiin.

Tuo Niureniuksen kirjaama traditiohan pitää lähestulkoon täsmälleen paikkansa sen mukaan mitä saamenkielen tuojien liikkeistä nykyään tiedetään. Kielen vaihto prosessina toki ontuu.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3097
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Lapin suomalaismurteiden synty ynnä kansojen nimityksist

ViestiKirjoittaja Jaska » 10 Elo 2018 18:57

Tänne kuuluu linkki Harri Mantilan artikkeliin "Lapin rajat ja murrerajat" (2000):
https://journal.fi/virittaja/article/view/40001
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Edellinen

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa