Adjektiivipäätteiden jakaumasta
Lähetetty: 15 Maalis 2011 10:58Seuraa hieman tilastollista näpräystä
Suomen monenkirjavista eri adjektiivipäätteistä yleisimpiä lienevät -eA ja toisaalta eteenkin e-vartaloisten verbien partisiipeissa tavattava -evA. Molemmat ovat aika samannäköisiä, eteenkin kun edellinen palautuu aiempaan asuun *-eδA. Olen kasannut hieman tilastoa (pohjautuen Kotuksen Nykysuomen sanalistaan) siitä, miten nämä esiintyvät yhdessä erilaisten vartalokonsonanttien kanssa. Tulokset ovat perin mielenkiintoisia.
-eA esiintyy:
/p/:n jäljessä 25 sanassa, mukaanlukien alunperin "pehmeää" tarkoittanut hopea ja "liukasta" tarkoittanut lipeä. (Muut: apea, kapea, rapea, kepeä, kipeä, ripeä, kopea, nopea, upea, suopea, leppeä, suppea, kalpea, hilpeä, ylpeä, hempeä, lempeä, tympeä, kirpeä, turpea, nyrpeä, hulppea)
/t/:n jäljessä 7 sanassa (reteä, lattea, litteä, pirteä, kostea, kiinteä, nuortea)
/k/:n jäljessä peräti 61 sanassa (lakea, makea, sakea, sikeä, sokea, äkeä, laakea, huokea, haikea, vaikea, veikeä, oikea, soikea, huikea, muikea, puikea, suikea, tuikea, räikeä, aukea, raukea, piukea, kukkea, valkea, selkeä, ilkeä, julkea, ankea, kankea, tankea, vinkeä, synkeä, karkea, kerkeä, sirkeä, virkeä, korkea, surkea, tärkeä, törkeä, nahkea, hehkeä, nihkeä, rohkea, uhkea, muhkea, jyhkeä, ruskea, letkeä, sitkeä, notkea, salskea, pulskea, korskea, viehkeä, kiihkeä, kuohkea, huiskea, lauhkea, pöyhkeä, röyhkeä)
-evA esiintyy (itsenäisissä tai eriytyneissä sanoissa):
/p/:n jäljessä 1 sanassa (lipevä)
/t/:n jäljessä 11 sanassa (etevä, roteva, kätevä, pätevä, kalteva, luonteva, ponteva, jäntevä, varteva, harteva, lehtevä)
/k/:n jäljessä 8 sanassa (hikevä, tukeva, jykevä, väkevä, henkevä, järkevä, kärkevä, iskevä)
Helposti näkee, että klusiilien keskinäinen jakauma on perin erilainen eri päätteiden edellä. Jos laskemme prosenttiosuudet, edelliselle saamme /p/ 27%, /t/ 7.5%, ja /k/ 65.5%, jäljemmälle taas /p/ 5%, /t/ 55%, /k/ 40%.
Tässä lienee siis taipumusta muodostaa johdoksia pikemmin sellaisella päätteellä, joka sisältää erilaisen konsonantin kuin sanan juuri erityisesti labiaalinen /p/ esiintyy mieluummin dentaalisen *δ:n kanssa, ja dentaalinen /t/ mieluummin labiaalisen /v/:n kanssa.
Sama meininki näyttäisi jatkuvan, jos laajennamme katsausta. Esim. mitä muihin labiaalikonsonantteihin tulee, muotoa -veA olevia adjektiiveja löytyy viitisen kappaletta (lavea, keveä, leveä, siveä, hirveä) ja tyyppi -meA on perin yleinen (pramea, samea, kimeä, pimeä, komea, kumea, sumea, rämeä, römeä, kaamea, laimea, vaimea, kelmeä, himmeä, karmea, yrmeä, tahmea, pehmeä, jähmeä); kun taas muotoa -vevA, -mevA olevia taas ei löydy yhden yhtäkään!
Suomen monenkirjavista eri adjektiivipäätteistä yleisimpiä lienevät -eA ja toisaalta eteenkin e-vartaloisten verbien partisiipeissa tavattava -evA. Molemmat ovat aika samannäköisiä, eteenkin kun edellinen palautuu aiempaan asuun *-eδA. Olen kasannut hieman tilastoa (pohjautuen Kotuksen Nykysuomen sanalistaan) siitä, miten nämä esiintyvät yhdessä erilaisten vartalokonsonanttien kanssa. Tulokset ovat perin mielenkiintoisia.
-eA esiintyy:
/p/:n jäljessä 25 sanassa, mukaanlukien alunperin "pehmeää" tarkoittanut hopea ja "liukasta" tarkoittanut lipeä. (Muut: apea, kapea, rapea, kepeä, kipeä, ripeä, kopea, nopea, upea, suopea, leppeä, suppea, kalpea, hilpeä, ylpeä, hempeä, lempeä, tympeä, kirpeä, turpea, nyrpeä, hulppea)
/t/:n jäljessä 7 sanassa (reteä, lattea, litteä, pirteä, kostea, kiinteä, nuortea)
/k/:n jäljessä peräti 61 sanassa (lakea, makea, sakea, sikeä, sokea, äkeä, laakea, huokea, haikea, vaikea, veikeä, oikea, soikea, huikea, muikea, puikea, suikea, tuikea, räikeä, aukea, raukea, piukea, kukkea, valkea, selkeä, ilkeä, julkea, ankea, kankea, tankea, vinkeä, synkeä, karkea, kerkeä, sirkeä, virkeä, korkea, surkea, tärkeä, törkeä, nahkea, hehkeä, nihkeä, rohkea, uhkea, muhkea, jyhkeä, ruskea, letkeä, sitkeä, notkea, salskea, pulskea, korskea, viehkeä, kiihkeä, kuohkea, huiskea, lauhkea, pöyhkeä, röyhkeä)
-evA esiintyy (itsenäisissä tai eriytyneissä sanoissa):
/p/:n jäljessä 1 sanassa (lipevä)
/t/:n jäljessä 11 sanassa (etevä, roteva, kätevä, pätevä, kalteva, luonteva, ponteva, jäntevä, varteva, harteva, lehtevä)
/k/:n jäljessä 8 sanassa (hikevä, tukeva, jykevä, väkevä, henkevä, järkevä, kärkevä, iskevä)
Helposti näkee, että klusiilien keskinäinen jakauma on perin erilainen eri päätteiden edellä. Jos laskemme prosenttiosuudet, edelliselle saamme /p/ 27%, /t/ 7.5%, ja /k/ 65.5%, jäljemmälle taas /p/ 5%, /t/ 55%, /k/ 40%.
Tässä lienee siis taipumusta muodostaa johdoksia pikemmin sellaisella päätteellä, joka sisältää erilaisen konsonantin kuin sanan juuri erityisesti labiaalinen /p/ esiintyy mieluummin dentaalisen *δ:n kanssa, ja dentaalinen /t/ mieluummin labiaalisen /v/:n kanssa.
Sama meininki näyttäisi jatkuvan, jos laajennamme katsausta. Esim. mitä muihin labiaalikonsonantteihin tulee, muotoa -veA olevia adjektiiveja löytyy viitisen kappaletta (lavea, keveä, leveä, siveä, hirveä) ja tyyppi -meA on perin yleinen (pramea, samea, kimeä, pimeä, komea, kumea, sumea, rämeä, römeä, kaamea, laimea, vaimea, kelmeä, himmeä, karmea, yrmeä, tahmea, pehmeä, jähmeä); kun taas muotoa -vevA, -mevA olevia taas ei löydy yhden yhtäkään!