Adjektiivipäätteiden jakaumasta

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Adjektiivipäätteiden jakaumasta

ViestiKirjoittaja Pystynen » 15 Maalis 2011 10:58

Seuraa hieman tilastollista näpräystä

Suomen monenkirjavista eri adjektiivipäätteistä yleisimpiä lienevät -eA ja toisaalta eteenkin e-vartaloisten verbien partisiipeissa tavattava -evA. Molemmat ovat aika samannäköisiä, eteenkin kun edellinen palautuu aiempaan asuun *-eδA. Olen kasannut hieman tilastoa (pohjautuen Kotuksen Nykysuomen sanalistaan) siitä, miten nämä esiintyvät yhdessä erilaisten vartalokonsonanttien kanssa. Tulokset ovat perin mielenkiintoisia.

-eA esiintyy:
/p/:n jäljessä 25 sanassa, mukaanlukien alunperin "pehmeää" tarkoittanut hopea ja "liukasta" tarkoittanut lipeä. (Muut: apea, kapea, rapea, kepeä, kipeä, ripeä, kopea, nopea, upea, suopea, leppeä, suppea, kalpea, hilpeä, ylpeä, hempeä, lempeä, tympeä, kirpeä, turpea, nyrpeä, hulppea)
/t/:n jäljessä 7 sanassa (reteä, lattea, litteä, pirteä, kostea, kiinteä, nuortea)
/k/:n jäljessä peräti 61 sanassa (lakea, makea, sakea, sikeä, sokea, äkeä, laakea, huokea, haikea, vaikea, veikeä, oikea, soikea, huikea, muikea, puikea, suikea, tuikea, räikeä, aukea, raukea, piukea, kukkea, valkea, selkeä, ilkeä, julkea, ankea, kankea, tankea, vinkeä, synkeä, karkea, kerkeä, sirkeä, virkeä, korkea, surkea, tärkeä, törkeä, nahkea, hehkeä, nihkeä, rohkea, uhkea, muhkea, jyhkeä, ruskea, letkeä, sitkeä, notkea, salskea, pulskea, korskea, viehkeä, kiihkeä, kuohkea, huiskea, lauhkea, pöyhkeä, röyhkeä)

-evA esiintyy (itsenäisissä tai eriytyneissä sanoissa):
/p/:n jäljessä 1 sanassa (lipevä)
/t/:n jäljessä 11 sanassa (etevä, roteva, kätevä, pätevä, kalteva, luonteva, ponteva, jäntevä, varteva, harteva, lehtevä)
/k/:n jäljessä 8 sanassa (hikevä, tukeva, jykevä, väkevä, henkevä, järkevä, kärkevä, iskevä)

Helposti näkee, että klusiilien keskinäinen jakauma on perin erilainen eri päätteiden edellä. Jos laskemme prosenttiosuudet, edelliselle saamme /p/ 27%, /t/ 7.5%, ja /k/ 65.5%, jäljemmälle taas /p/ 5%, /t/ 55%, /k/ 40%.

Tässä lienee siis taipumusta muodostaa johdoksia pikemmin sellaisella päätteellä, joka sisältää erilaisen konsonantin kuin sanan juuri erityisesti labiaalinen /p/ esiintyy mieluummin dentaalisen *δ:n kanssa, ja dentaalinen /t/ mieluummin labiaalisen /v/:n kanssa.

Sama meininki näyttäisi jatkuvan, jos laajennamme katsausta. Esim. mitä muihin labiaalikonsonantteihin tulee, muotoa -veA olevia adjektiiveja löytyy viitisen kappaletta (lavea, keveä, leveä, siveä, hirveä) ja tyyppi -meA on perin yleinen (pramea, samea, kimeä, pimeä, komea, kumea, sumea, rämeä, römeä, kaamea, laimea, vaimea, kelmeä, himmeä, karmea, yrmeä, tahmea, pehmeä, jähmeä); kun taas muotoa -vevA, -mevA olevia taas ei löydy yhden yhtäkään!
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 17 Maalis 2011 15:37

Pystynen kirjoitti:Tässä lienee siis taipumusta muodostaa johdoksia pikemmin sellaisella päätteellä, joka sisältää erilaisen konsonantin kuin sanan juuri erityisesti labiaalinen /p/ esiintyy mieluummin dentaalisen *δ:n kanssa, ja dentaalinen /t/ mieluummin labiaalisen /v/:n kanssa.

Erittäin mielenkiintoinen havainto.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10978
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02


Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa