Arkeologiassa rautakautisia asutusyksikköjä (~ maatiloja) on jäljitetty lähinnä kalmistojen perusteella, koska asuinpaikkoja on käsittääkseni löydetty suhteellisen vähän. Nyt kuitenkin kehitellään mielenkiintoista menetelmää, jossa hyödynnetään useita erilaisia riippumattomia tekijöitä. Seuraava katsaus on oma referaattini Akuliina Aartolahden kirjoituksesta "Rautakauden Sysmässä asutusyksiköitä metsästämässä" (Muinaistutkija 2/2011).
Kaikkien Sysmän viikinkiajan muinaisjäännösten perusteella saadaan peräti 25 mahdollista alueellisesti eroavaa, samanaikaista asutusyksikköä, olisi niitä kalmistojen perusteella vain 7. Tästä kuvaa voidaan tarkentaa lisätekijöiden avulla.
1. Lähin naapuri -analyysi
Tässä menetelmässä kaikkien muinaisjäännösten sijoittumisesta jonkin laskennallisen mallin avulla (jota artikkelissa ei avata vaan annetaan lähdeviitteitä) Sysmään saadaan 15 mahdollista ja lisäksi 5 epävarmaa asutusyksikköä.
2. Asutusyksikkö ympäristössään
Monien ympäristötekijöiden on nähty toistuvan säännöllisesti tunnettujen asutusyksikköjen kohdalla: esimerkiksi moreenimaita on vältelty ja savimaita suosittu, ja matka lähimmälle kuppikivelle on alle kilometri, useimmiten paljon vähemmänkin; lisäksi viljeltyjen maiden osuus on yli puolet kaikesta maa-alasta. Tässä analyysissa edellisen kohdan asutusyksiköistä 13:a voidaan pitää mahdollisena ympäristötekijöiden perusteella.
3. Verotiedoista asutusyksikkö
1500-luvulla talomäärältään suurimmat kylät ovat samoja, joiden alueelta tunnetaan rautakautisia muinaisjäännöksiä. 1500-luvusta voidaan lähteä taaksepäin kun hyödynnetään arvioitua väestönkasvua vuodessa. Mikäli tämä oli 0,3 %, oli viikinkiajan Sysmässä lähes 200 henkilöä ja noin 24 tai 25 asutusyksikköä (8 per talo), jos se taas oli 0,4 %, oli Sysmässä noin 115 henkeä ja 14 tai 15 asutusyksikköä.
Eri menetelmien tulokset ovat samansuuntaisia: kalmistojen perusteella arvioidun 7 asutusyksikön sijasta Sysmässä näyttäisi viikinkiajalla olleen tuplasti asutusyksikköjä. Osa kalmistoista on ehkä tuhoutunut tai jäänyt löytymättä, tai sitten samaa kalmistoa on käyttänyt useampi asutusyksikkö.
Itse ainakin vakuutuin siitä, että tällaisella monimuuttujamenetelmällä tavoitetaan lähempänä muinaista todellisuutta oleva asutusyksikköjen lukumäärä kuin pelkästään kalmistojen perusteella.