hiihtäminen ja melominen

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

hiihtäminen ja melominen

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 30 Maalis 2011 22:26

Lueskelin mesoliittisten melojen kuvauksia ja sattui silmään kuperalapaset melat. Ne olivat kuulemma hiihtämiseen tarkoitettuja eli edettiin lunta lusikoiden. Menetelmää käytettiin vielä hiljan siperialaisissa yhteyksissä. Näin siis teksti.

Ihmettelin sitä kyllä (uskon toki) ja avasin etymologisen sanakirjan. Sieltä:

fi-suksi, vepsä-suks', viro-suusk, mordva-soks, mansi-towt-,..., ???-*sukse
fi-soutaa, vepsä-souta, viro-sõuda, mansi-tow-, saame-suhkat, ... ural-*suxi-

Naurattaa tietenkin yhtäläisyyksien etsiminen näin kaukaisista sanoista, mutta jotain valoa tunnelissa voi olla... Tunteeko joku muiden kielein vastineet sanoille suksi ja soutaa? Miten muissa uralilaisissa kielissä sanotaan hiihtää?

Nyt jäin miettimään, miten äänne *x- suhahtaa uralilaisessa sanassa *suxi-?? Voiko sitä kuvailla täällä roomalaisilla kirjaimilla?
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

Re: hiihtäminen ja melominen

ViestiKirjoittaja Jaska » 31 Maalis 2011 03:21

hunninko62 kirjoitti:Lueskelin mesoliittisten melojen kuvauksia ja sattui silmään kuperalapaset melat. Ne olivat kuulemma hiihtämiseen tarkoitettuja eli edettiin lunta lusikoiden. Menetelmää käytettiin vielä hiljan siperialaisissa yhteyksissä. Näin siis teksti.

Tämä oli minulle uutta. Ilman tätä taustatietoa seuraavien sanojen yhteys näyttäisi hyvin epäuskottavalta, mutta otetaan nyt uuteen pohdintaan.

hunninko62 kirjoitti:Ihmettelin sitä kyllä (uskon toki) ja avasin etymologisen sanakirjan. Sieltä:

fi-suksi, vepsä-suks', viro-suusk, mordva-soks, mansi-towt-,..., ???-*sukse
fi-soutaa, vepsä-souta, viro-sõuda, mansi-tow-, saame-suhkat, ... ural-*suxi-

Naurattaa tietenkin yhtäläisyyksien etsiminen näin kaukaisista sanoista, mutta jotain valoa tunnelissa voi olla... Tunteeko joku muiden kielein vastineet sanoille suksi ja soutaa? Miten muissa uralilaisissa kielissä sanotaan hiihtää?

Nyt jäin miettimään, miten äänne *x- suhahtaa uralilaisessa sanassa *suxi-?? Voiko sitä kuvailla täällä roomalaisilla kirjaimilla?

Graduni lopussa on kantauralin sanojen lista, tosin ei lopullinen eikä mukana ole vielä kaikkien kielten sanoja.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19684/kantaura.pdf?sequence=2

Tätä *x:ää käsittelen sivuilla 39-48. Se näyttäisi alkuaan olleen laajasti määritellen "laryngaali", tarkemmin ehkä soinniton velaarispirantti - suomeksi sanottuna suunnilleen "kohiseva kurkku-h". Se on eri asemissa eri kielissä joko vokaaliutunut, kadonnut tai soinnillistunut (jolloin usein kehittynyt edelleen).

Käytännössä vokaalien välissä ei ole aina helppo erottaa *x:n edustusta *k:n edustuksesta, joten teoreettisesti olisi kyllä mahdollista, että meillä olisi ollut sana *suki- 'soutaa', josta olisi sitten johdettu sana *suk(i)-si 'suksi'. Merkityksen kehittyminen selittyisi siis mainitsemallasi tavalla: suksia olisi "soudettu" eteenpäin.

Ongelmia ovat ainakin seuraavat:
- *suki-asusta lähtien sanan kehitys itämerensuomessa olisi epäsäännöllinen.
- Johdinaineksena *-si taitaa olla täysin tuntematon.
- Sanojen vastineet tytärkielissä poikkeavat osittain toisistaan, mistä syystä olen rekonstruoinut niihin eri vokaalit. Ja jos sisäkonsonantti nyt oletettaisiin samaksi, ei ero voi johtua vokaalia ympäröivistä konsonanteistakaan.

Joka tapauksessa idea on kehityskelpoinen ja ansaitsee syvemmän tarkastelun.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 31 Maalis 2011 09:15

Jonkin verran hiihtoa harrastavana olen aika vakuuttunut siitä että lumessa melomalla ei kyllä pitkälle pääse. Oliko mela siis leikkaukseltaan lusikan muotoinen vai toiselta sivulta suora, toiselta kupera?

Edes ihan vedessä lusikan muoto ei oikein intuitiivisesti tuntuisi olevan juuri hyödyksi.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2011 10:14

Kinaporin kalifi kirjoitti:Jonkin verran hiihtoa harrastavana olen aika vakuuttunut siitä että lumessa melomalla ei kyllä pitkälle pääse. Oliko mela siis leikkaukseltaan lusikan muotoinen vai toiselta sivulta suora, toiselta kupera?

Edes ihan vedessä lusikan muoto ei oikein intuitiivisesti tuntuisi olevan juuri hyödyksi.

Eipä se lylyllä ja kalhulla lykkiminenkään tainnut nykyhiihdolta näyttää. Kun toisessa jalassa oli pitkä, muistaakseni se lyly, joka sujutteli aukeassa maastossa kohtuullisesti hangen pinnalla, kun toinen jalka potki vauhtia kalhulla, jossa saattoi olla karvainen nahkan pala lipsumista estämässä, menon voi kuvitella näyttäneen enemmän potkukelkalla liikkumisesta kuin hiihtämisestä.
Siihen verrattuna sellainen "lusikan" tyyppinen "mela" saattoi olla jopa edistystä. Kuitenkin lyly/kalhu yhdistelmällä on sujuteltu pitkiä erätaipaleita, ajettu ja keihästetty karhuja talvipesistään, kerätty ansojen saaliita ja kuljetettu ne kotiin tai metsän välivarastoihin.

Jotenkin mielessäni kaihertaa, että olisin nähnyt sellaisia "lusikkaa" muistuttavia meloja jossakin kanoottien vaiheilla. Siitä voidaan ainakin olla varmoja, että monen kaltaisia välineitä on esihistoriankin aikana kokeiltu, ja että parhaat niistä ovat jalostuneet esikuviksi nykyisille välineille. Kun vielä muistamme, että suksien ja sauvojen ohella kuljetettavat pyyntivälineet, työkalut niiden tekemiseen, ja loppuvaiheessa saalis muodostivat kulkemisen lisärasitteen. Luultavasti silloin on ollut käytössä ahkiot ja pienet reet, mutta missähän vaiheessa koirat ovat avuksi löytyneet?
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 31 Maalis 2011 11:23

Kajakin mela voi olla käyrä, kuten airokin, mutta siinä on silloin suora ja harjanteella varustettu puoli.

Mutta totta lienee se, että kaikenlaista on kokeiltu.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja pektopah » 31 Maalis 2011 11:33

Ja veneitä on sauvottu siinä kuin suksiakin. Savoksi voisi sanoa, on souvettu siinä kun sauvottukin.
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja Jaska » 31 Maalis 2011 13:20

Kinaporin kalifi kirjoitti:Jonkin verran hiihtoa harrastavana olen aika vakuuttunut siitä että lumessa melomalla ei kyllä pitkälle pääse. Oliko mela siis leikkaukseltaan lusikan muotoinen vai toiselta sivulta suora, toiselta kupera?

Edes ihan vedessä lusikan muoto ei oikein intuitiivisesti tuntuisi olevan juuri hyödyksi.

Moderni skrithifinni!
Ilmeisesti vielä rautakaudella edettiin vain yhdellä sauvalla (kahdella kädellä), joka oli oikeastaan keihäs jonka peräpäällä tökittiin vauhtia. Hiihtämisen idea oli ilmeisesti enemmän siinä, että sukset eivät uponneet hankeen, mikä vähensi liikkumisen väsyttävyyttä, kuin siinä, että sauvoilla olisi päästy kovaan vauhtiin. Hiihtää-sanan merkityksiä murteissa on mm. 'hiipiä' ja vepsässä jopa 'laahustaa, ryömiä'. Eli eteneminen oli energiataloudellista muttei nopeaa, vaan pikemminkin verkkaista ja varovaista.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 31 Maalis 2011 14:20

Yhdellä sauvalla liikuttiin minun tietääkseni jossain jopa 1800-luvun lopulla. Muistelen myös nähneeni lapsena verkkovajassa muinaisjäänteenä säilytetyn lylyn, joka saattoi olla vielä myöhään lumisella jäällä liikkumiseen käytetty väline.

Tasaparisukset lienevät taas olleet vastaavasti vielä varsin myöhään vähän lumikenkien tapainen, metsässä puiden välissä laahustamiseen käytetty versio suksista. Symmetrinen moderni suksipari sauvoineen on varsin tuore ilmiö, joka yhdistää monia eri vaikutteita.

Minulla on muuten tallessa Porvoon suksitehtaan sukset 1900-luvun alkupuolelta. Ne ovat lyhyet ja leveät ja niissä on hieno nipukka loivasti kääntyvän kärjen päässä.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 31 Maalis 2011 16:10

Täytyy vahvistaa epäilyjä: seuraavassa artikkelissa on lusikkamela, josta tekstissä mainitaan hiihtovälineenä.

http://www.arcl.ed.ac.uk/arch/clivebonsall/MM17(1).pdf

Kuva 4 ja mela nro 6. Hyvä artikkeli noin yleensäkin, vaikka akateeminen varovaisuus naurattaakin (sitaatti tekstistä): "In the opinion of Christopher Tolan­Smith  (Smith 1992: 139—140), Mesolithic
paddles  could  be  used  in  boats;  the  settlement  of  the  Inner Hebrides  and Ireland during the 9th millennium BP would have been impossible without
an  effective  means  of  water  transport." (eihän sitä koskaan tiedä...)   :)

Kuittaus ensimmäiseen Jaskan vastaukseen: jos hiihtäminen on vanha keksintö (yli 5000 vuotta) tulisi suksiminen olla uraalista kieltä tai muuta puhuttua kieltä. Verbit, subst. ja adj. ym. olisivat jo "kopioituja" tai keksittyjä muinisten sääntöjen mukaan. Mikä vaikutus sillä olisi suksimisen sanana ja sen muodostumiseen? Epäsäännöllisyyttä ...? Hiihtäminen sana on uusi ? Täytyy vielä lukea artikkelisi!!
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

sukset ristissä

ViestiKirjoittaja aikalainen » 31 Maalis 2011 18:35

Kinaporin kalifi kirjoitti:Jonkin verran hiihtoa harrastavana olen aika vakuuttunut siitä että lumessa melomalla ei kyllä pitkälle pääse.


Minustakin tuntuu, että tämä ketju on lipsahtanut liikkeelle etuajassa. Aprillipäivähän on vasta huomenna.

Melominen lumessa ei ole järjellistä. Hiihtäessä voima lähtee jaloista, eikä käsistä. Meloessa voima lähtee selkää kiertävistä lihaksista, eikä käsistä.

Sukset jalassa pystyssä seisten melaan tulisi pitkä vipuvarsi, joka vie väännöstä tehon ja pelleilijältä tasapainon. Kaikki voima lähtisi heiveröisistä käsistä, paitsi kyykkyhiihdossa saisi vähän kiertäjälihasta mukaan, se olisikin pehmeässä lumessa hupaisa näky. Hankikannolla mela ei saisi otetta mistään, pitäisi varmaan vaihtaa alle nastamela.

Sauvoilla pidetään tasapainoa lisätään potkuun pitoa. Idea on painaa sauvalla takaviistoon, jolloin ei tule mitään väännettävää vipuvartta, vaan voima välittyy sauvaa pitkin maahan sellaisenaan.

Hunninkon linkkaamassa sinänsä mielenkiintoisessa tekstissä oli tosiaan jotain jorinaa suksien viereen hylätystä melasta, mutta siinäkin käyttötavaksi arvioitiin "used for shovelling snow before passing the night, arranging traps, scooping water, and so on".

Eiköhän palata takaisin asialinjalle !
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Maalis 2011 18:54

En saanut osumaa hunningon tarkoittamille sivuille, mutta väliäkö sillä. Kerroin aiemmassa viestissäni, että lyly/kalhu yhdistelmällä eteneminen perustui pääasiassa jalkatyöhön. Vieläpä meidän käsityksemme mukaan niin epäkäytännölliseen tapaan, kuin toisella jalalla potkimiseen. Meneehän kai sekin, kun siihen oppii, ja kun potkiva jalka on käytössä vahvistunut. Alku siinä on varmaan ollut vaikeaa, sillä yksipuolinen potkiminen käy alkuun raskaaksi potkivalle jalalle, toisen päästessä liiankin helpolla. Toki mäystimien kaltaisilla siteillä varustettuja "suksia" voitiin välillä vaihtaa, että rasitus ja voimistuminen tasoittui. Tosin en tiedä, vaihdettiinko, mutta pidän sitä melko varmana. Jotakin apua lyly/kalho yhdistelmästä varmasti oli, ei niitä muuten olisi käytetty. Kuitenkin ne saivat väistyä, kun parempi tasakokoinen suksipari oli oivallettu.

Sen sijaan sauvan tai sauvojen päätarkoitus tuskin vauhdin lisääminen tai eteneminen pelkästään sauvalla. Se on saattanut olla lisähyöty, tuskin sen enempää. Sauva(t) oli(vat) sen sijaan hyödyksi tasapainon vuoksi, ja metsästyksessä aseena. Jos ajattelen kauhan tai lusikan muotoa, ehkä suurimman hyödyn siitä saattoi saada, jos syystä tai toisesta joutui kaivamaan. Ei tarvinnut erillistä lapiota, jos sellaisen muodosti sauvan toinen pää. Kupin muotoisessa pesässä pysyy lunta enemmän, kuin suoran, litteän melan muotoisessa. Tiedän sen itse kokeneena, vaikka en ole melalla lapioinutkaan, mutta ovatpa laidat hyödyksi alumiinisessa tai muovisessa lumilapiossakin.

En tiedä, onko aprikoillani todellisuuden pohjaa, mutta jotakin täytyy pohdiskella arvoituksen edessä.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Kaikki nykyaikaisen melan muodoista!

ViestiKirjoittaja Make » 31 Maalis 2011 20:57

Kuppimainen mela on kanooteissa nykyään yleisin malli, varsinkin kajakeilla melottaessa - siis se kaksilapainen mela.
Intiaani- eli kanadalais- eli avokanootilla melottaessa suoralapainen on yleisempi, koska siinä melalla tehdään myös kaikki ohjausliikkeet - niin, yksilapaisella melalla siis.
http://www.melonta.fi/melat_lavanmuoto.htm

Haapioilla liikkumisessa lienee juurikin käytetty yksilapaista melaa, mutta silti kannatan tuota kaivamisfunktiota. Äkkiseltään muistellen eivät Pohjois-Amerikan intiaanitkaan ole käyttäneet kuppimaisia meloja.

Nimim. "Inkkarimelontaa jo neljällä vuosikymmenellä"
Make
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 126
Liittynyt: 01 Maalis 2011 18:37
Paikkakunta: Huittinen

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 31 Maalis 2011 21:23

Komimetsästäjä käytti sauvaa jossa oli koverrettu kärki nimenoman lumen kaivamista varten, ainakin valokuvien perusteella. Kaivaminen selittää sauvan muodon siis Suomessakin. Dave ja Make ovat siis oikeassa.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 01 Huhti 2011 00:17

Meloista vielä, että linkistä huomaa käyttötarkoituksen sanelevan melan muodon ja varren pituuden. Nykymelat on tarkoitettu "luonnottomaan veivaukseen" sivusuunnassa, kaarressa kuin airo. Muinaiset melontatavat olivat "mela pystyssä" kanootin viertä. Takana veto päättyi lyhyeen ohjauksliikkeeseen.

Vielä tämän osaston pääasiaan. Katsoin nopeasti Jaakon gradua ja siinä sanat vievät eteemmäksi kuin aluksi ounastelin. Ei ne niin samanlaisia ole. Näiden väliin mahtuu sana syksy. Kiilaa siis ikävästi näiden väliin.

(Vielä elättelen vähäsen toivoa asian suhteen.)

Eräs asia vähän on alkanut ihmetyttää: jos uraali oli kieliemme äiti ja suomi on osastomme lähes etäisin kieli, niin miksi suomi on lähempänä uraalia monissa sanoissa kuin muut kielet? Näinkö harhaa? En mainitse esimerkkejä, koska se toistuu niin monessa Jaakon gradun sanoissa (lopuussa on luettelo).

Onko germaani- ja balttiyhteydet tiivistäneet esille uraalin kadonneen idun? Toki muutkin kielet ovat yhtä vanhoja kuin suomi, mutta ovat volgalla olleet toistensa lähellä ja "tukeneet" toisiaan nykymuotoonsa. Täällä kaukana, ilman aiemmin haarautuneita kielien vaikutusta olemme saamen ja eestin välissä "uralisoituneet"?

Taas tulee teoria: olemme kielitieteilijöiden kauan etsimä kantauraalinen väestö, joka toi uraalin tänne länsirannikolle. ;-)
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Huhti 2011 04:17

Eli susten melomisesta ei ole oikeita todisteita? Sitten asia lienee selvä: sauvan toisella päällä on lapioitu lunta tai keihästetty otuksia, sen mukaan millainen mollero siellä toisessa päässä on ollut. Eteenpäin on kuitenkin menty sauvalla tökkien, ei meloen. Ei se sanojen välinen yhteys kielellisin perusteinkaan erityisen todennäköinen ollut.

Hunninko62 kirjoitti:Eräs asia vähän on alkanut ihmetyttää: jos uraali oli kieliemme äiti ja suomi on osastomme lähes etäisin kieli, niin miksi suomi on lähempänä uraalia monissa sanoissa kuin muut kielet? Näinkö harhaa? En mainitse esimerkkejä, koska se toistuu niin monessa Jaakon gradun sanoissa (lopuussa on luettelo).

Viimeistelin juuri tätä varten pitkään työstössä olleen jutun "Onko suomi vanhakantainen kieli?"
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin/Vanhakantainen.pdf

Hunninko62 kirjoitti:Onko germaani- ja balttiyhteydet tiivistäneet esille uraalin kadonneen idun? Toki muutkin kielet ovat yhtä vanhoja kuin suomi, mutta ovat volgalla olleet toistensa lähellä ja "tukeneet" toisiaan nykymuotoonsa. Täällä kaukana, ilman aiemmin haarautuneita kielien vaikutusta olemme saamen ja eestin välissä "uralisoituneet"?

Oikeastaan voisi sanoa, että kielemme on saamesta ja virosta huolimatta (kummastakin on saatu vaikutteita) lähentynyt indoeurooppalaisia naapurikieliämme balttia ja germaania.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Huhti 2011 04:32

hunninko62 kirjoitti:Muinaiset melontatavat olivat "mela pystyssä" kanootin viertä. Takana veto päättyi lyhyeen ohjauksliikkeeseen.

Liike on sama, ainakin suunnilleen, jota olen käyttänyt puisella lautalla, eli kopukalla liikkuessani. Matalan veden alueella saatoin ottaa sauvallani tukea pohjasta, jolloin liike oli tehokkaampi, kiinteä pohja pehmeänäkin, pitää enemmän kuin vesi.

Siitä päästäänkin melan mahdolliseen lusikkamaisuuteen. Puista kyhätyt lautat ovat varmaan olleet ensimmäisiä keinoja vesillä liikkumiseen, runsaista kaatuneista ja kuivuneista puista sellaisen kyhää paljon nopeammin kuin alkeellisenkaan veneen. Kun sellaisella kopukalla liikutaan, varsinkin pehmeän pohjan alueilla saattoi lusikkamaisesta pesästä olla apua silloin, kun vauhtia haluttiin lisätä pohjan avulla. Ensimmäiset sauvoimet saatiin luonnollisesti samojen puiden latvoista, mistä itse kopukkakin tehtiin. Ajan oloon niitä huomattiin keventää, veistämällä enimmältä osalta vartta ohuemmaksi, jolloin muodostui alkeellisia meloja.

Niiden ensimmäiset lavat olivat mitä ilmeisimmin luonnon kasvussa syntyneitä levennyksiä. mahdolisesti kahden lähekkäisen puun keskinäisen hankauksen muodostamia, joka vähä vähältä alkoi lähestyä nykyisiä, edistyneitä meloja ja airoja. Kehitys on ollut pitkä ja mutkikas, varmaan on kokeiltu monia unohduksiinkin jääneitä muotoja, joista kaikista tuskin jälkiä löytyykään. Parhaita ja käyttökelpoisimpia ratkaisuja on valmistettu niin runsaasti, että lahoamisen alttiudesta huolimatta niistä on jäänyt merkittävä otos jälkipolvien tutkittaviksikin.

Näissä ikivanhoissa asioissa liikun sellaisilla olettamusten tasoilla, joka uudemmissa asioissa tuskin on sallittuakaan. Kun ei ole tietoa, voidaan olettaa, mutta karsitaan pois kelvottomat oletukset, kunnes ne ehkä sittenkin voidaan todeta ainakin osittain tosiksi.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Make » 01 Huhti 2011 07:33

hunninko62 kirjoitti:Meloista vielä, että linkistä huomaa käyttötarkoituksen sanelevan melan muodon ja varren pituuden. Nykymelat on tarkoitettu "luonnottomaan veivaukseen" sivusuunnassa, kaarressa kuin airo. Muinaiset melontatavat olivat "mela pystyssä" kanootin viertä.


Mistä tuon veivauksen löysit? Kyllä suoraan melottaessa lapa pidetään aina mahdollisimman lähellä kanoottia. Airomainen liike saa aikaan kanootin mutkittelua, mikä on pois vauhdista!
Make
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 126
Liittynyt: 01 Maalis 2011 18:37
Paikkakunta: Huittinen

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 01 Huhti 2011 09:56

Mistä tuohon Quoteen saa nimimerkin mukaan? Siihen asti...

eli Taavetti: Kerroin aiemmassa viestissäni, että lyly/kalhu yhdistelmällä eteneminen perustui pääasiassa jalkatyöhön. Vieläpä meidän käsityksemme mukaan niin epäkäytännölliseen tapaan, kuin toisella jalalla potkimiseen.


Näin olikin. Metsässä varsinkin. Mutta ...

Kinapori: Komimetsästäjä käytti sauvaa jossa oli koverrettu kärki nimenoman lumen kaivamista varten, ainakin valokuvien perusteella. Kaivaminen selittää sauvan muodon siis Suomessakin


Näin on. Sauvaa eli suomeksi porkkaa höystettiin rautakaudella keihäänkärjellä, kun alapäässä oli sompa. Siperiassa päti sama periaate. Jos toinen funktio oli lapio, OK. Toisessa päässä saattoi silti olla sompa. En ihmettelisi, jos keällä rysä haettiin samalla sauvalla: lykittiin sompapäällä pohjasta ja lusikoitiin vettä toisella. Pitkät matkat kuitenkin taitettiin henkilökohtaisella melalla, joka oli varmaan pro-mallia.

Valokuvissa selkupit (1800-l loppu) matkasivat pariveneellä (aisat välissä) 8-12 hengen miehistöllä seisten meloen pitkävartisilla meloilla. Liike oli edestä taakepäin, mela pystyasennossa ja lyhyillä yhteisillä vedoilla (ahdasta).

Make: Kyllä suoraan melottaessa lapa pidetään aina mahdollisimman lähellä kanoottia.


Samaa mieltä. Uudet melat ovat olleet pitkään tasalapasia (Lahna ym. valmistajat). Kuperalavat ovat useimmiten kajakin perua ja siis moderit vaiaatiot. Inuiteilla on ollut tasapintaiset lavat.

Lopuksi: Uskon, että meloja on ollut joka lähtöön. Mela ja vene on ollut samassa asemassa kuin nykypäivällä auto: jokaiseen tarkoitukseen oman tyyppinen auto. Miehillä meloja saattoi olla useita erilaisia. Uskon, että ne olivat henkilökohtaisia ja saattoivat ne olla myös ylpeyden aihekin (jos osasi veistää, höylätä, hioa ja tunsi veden dynamiikan...). Mallia katsottiin ja otettiin opiksi: positiivista kateutta toisen melasta... ;-)
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 01 Huhti 2011 10:23

En malta vielä kommentoida tässä kieliasiaa...
Viimeistelin juuri tätä varten pitkään työstössä olleen jutun "Onko suomi vanhakantainen kieli?"

Siis suomi on säilynyt vanhakantaisena, vaikka muualla on tapahtunut hurjasti ja kieli sen paineen alla taipunut... Mitä on muinoin tapahtunut?

Onko tämä varteen otettava multi-hypoteesi? Uralilaiset kielet levisivät Pohjois-Venäjällä ja erilaistuivat. Erot eivät olleet yhtä suuret kuin nykyään. Saameakin puhuttiin jo tsuudien pohjoispuolella. Sitten alkoi tapahtua: veneäläiset tulivat etelästä, kolbjaarit kaakosta, turkkilaisten sukulaiset kauempaa kaakosta, indoeurooppalaiset etelästä, varsinkin baltit sitä lähempänä. Alkoi vaikutuksien aallokko. Länsisaamelaiset levittäytyivät Suomeen. Ehkä etelä- ja pohjoissaame olivat erilaiset heti, koska tuntemattomia kieli puhuvien saamenopettelu muunsi ääntämistä suuresti. Virolaiset joutuivat kielistressiin saksalaisten, veneäläisten ja balttien kanssa myöhemmin. Suomalaisilla ei ollut näin voimakkaita kielipaineita...

Ymmärrän, jos tuohon on vaikeaa ottaa kantaa...

Vanhakantaisuus voisi johtua myös migraatiosta. Kaakkoisten saamelaisten kupeessa, komin alueen länsipuolella olisi asunut väkeä. Näillä kieli olisi ollut vanhattavampi kuin eteläisimmillä porukoilla. Ennen suurta kielistressiä nämä siirtyivät (pronssik.?) lännemmäksi ja sulautuivat itämerensuomalaisiin eli itäsaamelaisiin, josta sekoittuneena kieli haarautui itämeren eri osiin (nyk. levintä). Täällä tapahtui kielistressi vilkkaassa ympäristössä, mutta ns. suomalaiset pääsivät vähällä.

Edellinen ei vaadi arkeologisia todisteita, mutta tämä vaatisi. Tavallaan niitäkin on, jos löydöksille liimattaisiin uudet nimilaput.
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Huhti 2011 11:15

hunninko62 kirjoitti:Mistä tuohon Quoteen saa nimimerkin mukaan? Siihen asti...


Lyhyt oppitunti.

[quote=hunninko62"]Mistä tuohon Quoteen saa nimimerkin mukaan? Siihen asti...[/quote]

[quote="hunninko62"]Mistä tuohon Quoteen saa nimimerkin mukaan? Siihen asti...[/quote

Yksinkertaisin keino on painaa haluamastaan viestistä quote, eli lainaus linkkiä. Silloin saa lainaukseksi koko kyseisin viestin. Jos ei halua vastata kaikkeen viestissä esiintyviin asioihin, poistetaan kaikki muut osat, vain se osa, johon vastaus kohdistuu. Ylimmäksi jätin lainauksen sellaisena, kuin sen kuuluu ollakin. Kahteen esimerkkiin tein pienet "vahingot," että toisaalta tarpeelliset merkit jäävät näkyviin, toisaalta näkee, miten käy, jos jotakin olennaista jää pois.

Toisessa esimerkissä jätin nimimerkin edestä pois lainausmerkin, kolmannessa viimeisen hakasulkeen. Molemmissa tulos on sama, eli lainaus ei näy lainauksena, vaan katkelmana erilaisia koodeja.
'''''''''''''''''''''''''''''''
Jos haluan lainata pitkästä viestistä vain pienen pätkän, otan copy/paste, eli kopioi/liitä menetelmänä kopioksi kyseisen kohdan, jonka liitän uuteen viestiin. Tummennan sen ja painan editorin quote linkkiä, jonka jälkeen se näkyy lainauksena ilman nimeä. Mikäli haluan nimen mukaan, lisään sen ensimmäiseen quote merkkiin seuraavalla tavalla. [quote="nimimerkki"] kaikki merkit ennen kyseistä viestiä. = merkki ensimmäisen hakasulun jälkeen, sitten lainausmerkki ja nimimerkin jälkeen lopuksi lainausmerkki. Lainaus vahvistetaan lainaukseksi erilaisella quote merkillä, joka mustatessa tulee automaattisesti, mutta voidaan hyvin lisätä kirjoittamalla, tai kuten usein teen, kopioi/liitä menettelyllä.

Kuten antamistani esimerkeistä näkyy, kaikki merkit ovat tarpeen, yhdenkin merkin puute hajottaa tuloksen. Useita vuosia minulta on mennyt oppia tämä ilman opettajaa, mutta kokeillen sen kyllä oppii. En viitsinyt aloittaa tästä omaa aihettaan, kuten kaiketi olisi kuulunut. Saatoin katsoa aihetarkistuksen kautta kysyttyjä tietoja, kun viestin tähän kirjoitin. Jaska poistakoon tämän joskus, tai irrottakoon omaksi aiheekseen sopivalle alueelle.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Seuraava

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa