Jaska kirjoitti:JakomäenNeruda kirjoitti:Jaska kirjoitti:Voi tsiisus, miten vanha mies kehtaatkin toistuvasti nolata itsesi julkisesti tietämättömyydelläsi!
Humanistisissa tieteissä on ihan omat menetelmänsä tulosten uskottavuuden arvioimiseen, sinä vain et tiedä sitä, koska et ole tutustunut tieteenalojen menetelmiin. Luonnontieteissä taas on paljonkin epävarmaa - esimerkiksi koko eläinkunnan sukupuu meni äskettäin aivan uusiksi genetiikan tulosten vuoksi; se siitä luonnontieteiden absoluuttisesta totuudellisuudesta...
Mihinkähän uuteen tulokseen tässä viittaat?
Uusiin genetiikan tuloksiin, joiden mukaan valaat ovatkin sorkkaeläimiä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/1620/ihmi ... sukulaisia
Ok. Ei tuossa nyt ihan koko eläinkunnan sukupuuta uusiksi kuitenkaan pistetty... Muutama melko uusi nisäkäshaara vain. Itse asiassa kyse oli puutteista alan aiemmissa tiedonhankintamenetelmissä, eli periaatteessa samasta ongelmasta, johon viittaan yllä paleontologian ja neurotutkimuksen tapauksessa.
JakomäenNeruda kirjoitti:Luonnontieteitä ei voi niputtaa yhteen, kuten ei humanistisiakaan tieteitä. Vain matematiikka on absoluuttista.
...tosin tuo absoluuttisuuskin on suhteellista - minua ainakin epäilyttävät kaiken maailman "teoreemat", joita kukaan ei vielä ole pystynyt todistamaan mutta joita silti pidetään jotenkin tärkeinä tai tosina.
Matematiikka on sisäisesti konsistenttia, joten yleensä virheoletukset paljastuvat suhteellisen nopeasti. Ei tule nyt mieleen yhtään tapausta, jossa jokin matematiikan yleisesti käytetty teoreema olisikin yhtäkkiä osoittautunut vääräksi.
Voidaan myös pohtia, onko matematiikka tiede vaiko vain tieteen apuväline. Voiko tutkia puhdasta matematiikkaa ja löytää jotain uutta ilman mitään yhtymäkohtaa konkreettiseen todellisuuteen, esim. fysiikkaan?
Jos tiede määritellään tutkimusalana, jonka puitteissa on mahdollista saada selville jotain perustavanlaatuista ympäristöstä, jossa elämme, niin sanoisin, että matematiikka on puhdasta tiedettä: sen avulla voidaan kuvata paitsi omamme, niin myös vaihtoehtoisia universumeita.
JakomäenNeruda kirjoitti:Muissa luonnontieteissä tulosten suhteellinen varmuus riippuu karkeasti ottaen siitä, paljonko matematiikkaa niiden keskeiset teoriat käyttävät, ts. miten hyvin matemaattiset mallit kuvaavat alan asioita, joita havaitaan mittauksin. Esimerkiksi biologia on suhteessa fysiikkaan paljon nopeammin muuttuvaa, koska tutkimuskohteissa on niin paljon "liikkuvia osia". Ja vaikkapa paleontologiassa ja neurotutkimuksessa taas mukaan tulevat erityisen suurella osuudella vielä ihan perushavaintojen tekoa vaikeuttavat seikat.
Humanistisissa tieteissä on periaatteessa sama juttu. Osassa on sovellettu hyvinkin menestyksekkäästi matemaattisia malleja ja luonnontieteellisiä menetelmiä, jolloin tulosten toistettavuus kokeesta toiseen ja näin havaintojen ja teorian luotettavuus kasvaa. Osassa taas jopa yksinkertainen havainnointitutkimus sisältää niin paljon muuttujia, että tutkimukset voivat antaa toisistaan täysin poikkeavia tuloksia. Koska tutkittavaa on niin paljon, kestää mielettömän kauan, ennen kuin oikein mistään päästään yksimielisyyteen ja siitä sitten sikiää kaikenlaisia kuppikuntakiistoja ja omia tuloksia perustellaan usein lähinnä mielipiteillä, mikä on ansainnut näille aloille negatiivista huomiota.
Ei tilanne taida luonnontieteissä olla ratkaisevasti erilainen? Ehkä ainoa ero on siinä, että matemaattispohjaisissa menetelmissä läpinäkyvyys on suurempaa ja näennäistiede ehkä siksi helpompi karsia pois.
Älä anna Wikipedian vääristää todellisuutta - siellä ei saa sanoa, että Wiikin näkemys kantauralista on epätieteellistä sontaa, vaan asia pitää ilmaista ns. neutraalisuusperiaatteen mukaan (tai ainakin sen tulkitsijoiden mukaan) niin kuin kyseessä olisi koulukuntaero, mikä johtaa maallikkoja harhaan.
Wikiä ei tosiaan tule käyttää tieteellisenä lähteenä... Eikä Wiikiä, ja kummankin ongelmat ovat kyllä tutkijankoulutuksen saaneelle heti nähtävissä, kun lukee asiaankuuluvat lähteet.
Todelliset koulukuntaerot humanistisissa tieteissä ovat hyvin pieniä.
Minusta näin ei ole. En nyt viitsi mainita aloja, mutta eräissä humanistisissa tieteissä on mahdollista tehdä sitä omaa tutkimusta pohjimmiltaan jonkun tietyn filosofian pohjalta ja tätä myös ulkomailla laajalti harrastetaan. Suomessa asia ei ole niin näkyvä ja siksi opiskelija ei välttämättä edes huomaa eri koulukuntien olemassaoloa ennen kuin tutustuu muiden maiden tutkimusperinteisiin.
Luonnontieteissä varmaa on vain se, ettei omena putoa koskaan ylöspäin, eli luonnonlait. Suunnilleen kaikki muu on sitten yhtä muuttuvaa kuin humanistisissa tieteissä.
Luonnontieteet eivät kehyksiltään eroa humanistisista tieteistä mitenkään edukseen; ero on vain siinä, että niissä on usein helpompi saada kasaan riittävän laaja aineisto kvantitatiivista ja tilastollista käsittelyä varten. Mutta sekään ei vielä tee tuloksista mitenkään absoluuttista, koska korrelaatio, kausaliteetti jne. antavat eri tulkitsijoiden mielestä eri tuloksia.
Kuten sanottu, tulosten muuttuminen tai tulkitsemisen epävarmuus on sitä epätodennäköisempää, mitä vähemmän kuvattavassa ilmiössä on liikkuvia osia, ts. muuttujia. Esimerkiksi hiukkasfysiikassa joistain ilmiöistä tiedetään varmasti, ettei niitä tapahdu, koska muuten atomit eivät pysyisi kasassa.
Mietitäänpä esimerkiksi sitä, että ns. luonnontieteissä voidaan nimittää tieteeksi sitä, että joku väittää, että maailmankaikkeus laajenee loputtomiin, ja toinen väittää, että maailmankaikkeus alkaa kutistua takaisin. Harvassa humanistisessa tieteessä on näin valtavasti spekulaatiota mukana ja näin suuria eroja mahdollisissa seurauksissa!
Valinta on yhtälön kahden eri mahdollisen ratkaisun välillä. Onko se paljon vai vähän, riippuu katsantokannasta. Kysymys on kuitenkin ratkaistavissa, kun suunnitellaan toteutettavissa oleva koe, jonka tulos voidaan ennustaa teoriaa käyttäen. Sen sijaan esimerkiksi historiassa voidaan väitellä loputtomasti siitä, vaikuttiko valtakunnan X kaatumiseen enemmän tekijä A vai tekijä B, koska riittävän tarkkaa lisätietoa kyseisestä ajasta on usein mahdotonta saada lisää.