Taikasormuksista

Tänne kaikki mikä ei muualle sovi.

Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Ealli » 01 Huhti 2011 09:07

Taavetti kirjoitti:Kuuntelen radiosta päivittäistä jatkoluentaa eräästä sellaisesta laajasta teoksesta, todellisuuden ja fiktion sekoituksesta "Välskärin kertomukset." Siinä eräs, tietoinen vai tiedostamatonko, esikuva tarulle sormusten herrasta. Sormus se on kuparisormuskin.

Molemmat kirjalliset sormukset yhdistetään noituuteen ja niillä on mahtavia voimia. Mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Sormuksia on ollut saduissa ja taruissa maailman sivu, jopa Aladdinilla oli taikasormus. Ehkä parhaiten perusteltava esikuva Tolkienin sormukselle on Wagnerin Reininkullasta taottu kirottu sormus. Molemmat liittyvät rakkauteen ja sen puutteeseen ja toisten hallitsemiseen.

Topeliuksen sormus on henkilökohtainen taikakalu. Se yksinkertaisesti tuottaa satumaista onnea kantajalleen, niin kauan kuin sormuksen pitää eikä sen voimia kiellä. Sen psykologinen vaste on aivan eri. Voisi jopa ajatella symbolista placebo-vaikutusta, onni kantaa kun siihen luottaa. Missään tapauksessa se ei kiedo kohtaloita yhteen germaanisen kaamealla tavalla, suomalaiset ovat aina olleet erakompia. Välskärin kertomuksissa ihmiset keittävät soppansa enimmäkseen itse.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Sami Raninen » 01 Huhti 2011 16:54

Topelius ei käsittääkseni ole mitenkään tunnettu Suomen ja Ruotsin ulkopuolella. Tolkienin Kalevala-innostus on yleisessä tiedossa, mutta mahtoiko hän tietää Välskäristä yhtään mitään? Tolkien osasi jonkin verran ruotsia ja suomenkin alkeita, mutta silti...

Enpä ole minäkään Välskärin kertomuksia lukenut. Olen kuunnellut joitakin jaksoja tuosta radioluennasta. Ja Kari Suomalainenhan piirsi jo 1950-luvulla komean sarjakuvaversion yhden kertomuksen pohjalta. Se on suomalaisen sarjakuvan suuria klassikoita.

Jaa. jokos tässä mentiin aiheesta ohi?
Sami Raninen
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 17 Helmi 2011 18:19
Paikkakunta: Turku

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Huhti 2011 18:10

Sami Raninen kirjoitti:Jaa. jokos tässä mentiin aiheesta ohi?

Taikasormuksista puhuttaessa harva asia kai voi olla aiheen ohi, ovat ne sen verran mahtavia vempeleitä... :)

Luin Välskit joskus varhaisnuorena, muistaakseni lähikirjaston viisiosaisena versiona, mutta aika paljon meni vielä ymmärrykseni ja historiantuntemukseni ohi silloin. Ja nyt en kyllä edes muista mitään sormusta. Vahvin muistikuva on vain pakkasesta ja viimasta.

Tolkienin suursormuksen tekstin musta kieli on lyömättömän ruman kuuloista, siinä jäävät jopa tanska ja saksa jalkoihin (viimeistä se tosin muistuttaa pärskyvien ässien suhteen):
Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul,
Ash nazg thrakatulûk agh burzum-ishi krimpatul.


En tietenkään ole kielirasisti, mutta toivon että minulla on sateenvarjo mukana jos joskus joudun saksankielisten tentattavaksi. :twisted:

Haltiakieliinsä Tolkien lainaili muiden muassa suomesta, esim. haltianimi (quenyaksi) Aikanaro ~ (sindariksi) Aegnor - vertaa suomen aika ~ viron aeg.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Sami Raninen » 01 Huhti 2011 19:24

Jep, mustassa kielessä Tolkien on selvästi pyrkinyt kehittämään niin ääriruman kielen kuin mahdollista.

Silloin kun örkit puhuvat yleiskieltä, esikuvana on selvästi ollut työväenluokan hiomaton puhetapa...no, Tolkien oli niin kova antikommunisti, että ihaili jopa Francon murhanhimoista diktatuuria Espanjassa. Hitleriä hän sentään kammoksui, koska ei voinut ymmärtää antisemitismiä eikä natsien vulgaarisuutta tai kristinuskonvastaisuutta.
Sami Raninen
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 310
Liittynyt: 17 Helmi 2011 18:19
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Huhti 2011 22:05

Tolkienia en ole lukenut lainkaan, vain joitakin arvosteluja siitä. Välskärin kertomuksista saatoimme koulussa lukea katkelmia, siis saatoimme, koska minulla ei ole muistikuvaa lukemisesta.
Suurehkon kirjasarjan osana meille tuli Välskärin kertomusten melkoisesti karsittu laitos, kylliksi paksu sekin. Reilun 10 vuotta sitten luin sen läpi, mutta osia siitä oli väliltä karsittu, sekä lopusta siitä alkaen, kun alkemisti astuu kokeiluihinsa. Niitä alkemistijuttuja sain katsoa koulun kirjastossa, vaimoani kansalaisopiston kurssilta odotellessa. Kuparisormus esiintyy merkittävässä, mutta piilotetussa sivuosassa, siksi kirjoja on saattanut lukea, tietämättä sormuksesta mitään. Se mainitaan vain silloin, kun sen tiimoilla tapahtuu jotakin merkittävää, tai kun se siirtyy henkilöltä toiselle.

Muuten tarinoiden kirjo sijoittuu ainakin Saksan ja Puolan sotatannerten ja Kajaanin linnoituksen väliseen maastoon. Useita rinnakkaisia tarinoita kuljetetaan vuoroin eri paikoissa. Jos oikein muistan, joitakin tarinoita sijoittuu Ruotsin kuninkaan linnaankin. Pohjimmaltaan se on kahden suvun, talonpoikaisen ja aatelisen sukutarinoiden kirjo, jossa erilaiset ihmisten suhteet ja erilaiset luonteet vaihtelevat. Kun sen luenta alkoi radiossa, olen luentaa kuunnellut, mikäli olen muistanut ja ehtinyt. Aukotonta ei kuuntelemiseni ole olut, vain jaksoja siltä täältä, vaikka kahdelta kanavalta kuuluukin eri aikoina.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Ealli » 01 Huhti 2011 23:57

Jaska kirjoitti:Haltiakieliinsä Tolkien lainaili muiden muassa suomesta, esim. haltianimi (quenyaksi) Aikanaro ~ (sindariksi) Aegnor - vertaa suomen aika ~ viron aeg.

Tolkien oli aivan tolkuttoman innokas haltiakieliensä suhteen. Niiden kehittely meni luultavasti sata kertaa yli sen, mitä pelkkä kertomuksen uskottavuus olisi vaatinut. Quenyassa taitaa olla monta tuhatta sanaa. Suurinta osaa ei voi ehkä jäljittää mihinkään, toki seassa on kourallinen jotka suomalaista saattavat kiinnostaa, mm.

anta- "antaa"

culda "tulenpunainen, kullanpunainen"

hala "kala"

ilma "tähtien valo"

indo "sydän, mieli, mielentila"

me "me, meidät"

-mmë "duaalin 1. persoonan pääte"

otso "seitsemän"

rauta "metalli"

rusca "punaruskea"

se "hän, hänet, se"

-ssë "lokatiivin pääte"

-stë "duaalin 2. persoonan pääte"

-t "substantiivin duaalipääte: kaksi jotakin"

tassë (lyh. tás) "täällä, tässä"

tereva "terävä, pistävä"

tië "polku, reitti, suunta, tie"

tul- "tulla"

venë "pieni alus"
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

ViestiKirjoittaja Ealli » 01 Huhti 2011 23:58

Taavetti kirjoitti:Pohjimmaltaan se on kahden suvun, talonpoikaisen ja aatelisen sukutarinoiden kirjo, jossa erilaiset ihmisten suhteet ja erilaiset luonteet vaihtelevat.

Joiden sukujen välillä on sellainen linkki, että alunperin se aatelinen suku oli talonpoikainen mutta sotaan otettu pojanjolppi (ehkä Gustaf II Adolfin äpärä) aateloitiin, josta suuttuneena (!) vanha patriarkka kirosi jälkeläisensä ja otti perillisekseen sivullisen kersan, josta tuli siten tarinan talonpoikaisen suvun kanta-isä.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Jaska » 02 Huhti 2011 00:21

Ealli kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Haltiakieliinsä Tolkien lainaili muiden muassa suomesta, esim. haltianimi (quenyaksi) Aikanaro ~ (sindariksi) Aegnor - vertaa suomen aika ~ viron aeg.

Tolkien oli aivan tolkuttoman innokas haltiakieliensä suhteen. Niiden kehittely meni luultavasti sata kertaa yli sen, mitä pelkkä kertomuksen uskottavuus olisi vaatinut. Quenyassa taitaa olla monta tuhatta sanaa. Suurinta osaa ei voi ehkä jäljittää mihinkään, toki seassa on kourallinen jotka suomalaista saattavat kiinnostaa

Kiitos, komea lista!

Varmasti jokaista kielentutkijaa kiehtoo ajatus keinotekoisen mutta luonnollisen ja uskottavan oloisen kielen kehittämisestä. Kyllä siinä jäävät kaiken maailman taikasormukset, örkit ja herra Reppulit taka-alalle. :)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Huhti 2011 04:40

Ealli kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Pohjimmaltaan se on kahden suvun, talonpoikaisen ja aatelisen sukutarinoiden kirjo, jossa erilaiset ihmisten suhteet ja erilaiset luonteet vaihtelevat.

Joiden sukujen välillä on sellainen linkki, että alunperin se aatelinen suku oli talonpoikainen mutta sotaan otettu pojanjolppi (ehkä Gustaf II Adolfin äpärä) aateloitiin, josta suuttuneena (!) vanha patriarkka kirosi jälkeläisensä ja otti perillisekseen sivullisen kersan, josta tuli siten tarinan talonpoikaisen suvun kanta-isä.

Siinä eräs, ehkä kitkerin ristiriitaisten luonteiden ilmentymä. Nimittäin se "kloppi" ei aluksi suostunut hänelle tarjottuun aatelointiin, mutta isä ei sitä uskonut, vaikka poika ja eräät muutkin sitä vakuuttivat. Koska poika oli sallinut vaihtaa nimekseen lyhyemmän Bertel nimen Perttilän sijaan. Vaikka nimen vaihtumisen ilmeinen syy oli, että sotilaat suosivat lyhyitä nimiä, isä tulkitsi sen halveksunnaksi talonpoikaista nimeä kohtaan. Vaikka poika tarjoutui repimään isänsä edessä aateliskirjan, jota ei ollut vielä hyväksynyt, ei isä sitä hyväksynyt, vaan kirosi poikansa. Siitä sisuuntuneena poika jätti kotinsa ja suostui aatelointiin ja Berdesköldin nimeen. Jos jotakin kiinnostaa tutustua juoneen lähemmin, Vikipediasta löytyy siihen mahdollisuus.

Alussa sormus on kuninkaan, Gustaf II Adolfin sormessa, se suojaa häntä sodan vaaroissa hämmästykseksi ystäville, mutta erityisesti vihollisille. Vasta kun kuningas on luopunut sormuksesta, hän kaatui sotatantereella.

Kirjasarja on sekoitus historiallisiin tositapahtumiin ympättyä fiktiota, siten siihen on saatu hiukan uskottavuutta. Fiktiiviset osat on ilmeisesti tarkoitettu pitämään yllä lukijan mielenkiintoa, todellisen historian osa on mitä ilmeisimmin opetuksellinen. Monet ovat moittineet teosta hajanaisuudesta, jollainen se tietyissä mielissä onkin. Siihen on ilmeinen syy, että alunperin Topelius julkaisi sitä lehden jatkokertomuksena, ja monet jaksot ovat kiireessä kirjoitettuja, sellaisinaan muokkaamatta julkaistuja.
''''''''''''''''''''''''''''''''''
Ja tosiaan, tässä esiintyvillä tarinoilla tuskin on muuta yhteistä kuin sormus, erilainen ja osin eri merkityksessä, mutta sormus kuitenkin. Siitä huolimatta on kiintoisaa seurata ja verrata tarinoita toisiinsa.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Pystynen » 05 Huhti 2011 01:56

Ealli kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Kuuntelen radiosta päivittäistä jatkoluentaa eräästä sellaisesta laajasta teoksesta, todellisuuden ja fiktion sekoituksesta "Välskärin kertomukset." Siinä eräs, tietoinen vai tiedostamatonko, esikuva tarulle sormusten herrasta. Sormus se on kuparisormuskin.

Molemmat kirjalliset sormukset yhdistetään noituuteen ja niillä on mahtavia voimia. Mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Sormuksia on ollut saduissa ja taruissa maailman sivu, jopa Aladdinilla oli taikasormus. Ehkä parhaiten perusteltava esikuva Tolkienin sormukselle on Wagnerin Reininkullasta taottu kirottu sormus. Molemmat liittyvät rakkauteen ja sen puutteeseen ja toisten hallitsemiseen.

Mistäs lähtien mahtisormukset ovat rakkauteen liittyneet?

Jaska kirjoitti:Tolkienin suursormuksen tekstin musta kieli on lyömättömän ruman kuuloista, siinä jäävät jopa tanska ja saksa jalkoihin (viimeistä se tosin muistuttaa pärskyvien ässien suhteen):
Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul,
Ash nazg thrakatulûk agh burzum-ishi krimpatul.


En tietenkään ole kielirasisti, mutta toivon että minulla on sateenvarjo mukana jos joskus joudun saksankielisten tentattavaksi. :twisted:

Ei mitenkään kovin pahankuuloista minun mielestäni. Olen tietysti tosin sitäkin mieltä että saksa on oikein kaunis kieli (ja ranskan kauneus puolestaan perin yliarvostettua)

Rasittaa oikeastaan tuo noista nykyfantasiakirjallisuuteen (-peleihin, -elokuviin, jne.) saatu klisee, jonka mukaan hyvikset puhuvat "vallarkandillor" ja pahikset "droobukzugzug".

Ealli kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Haltiakieliinsä Tolkien lainaili muiden muassa suomesta, esim. haltianimi (quenyaksi) Aikanaro ~ (sindariksi) Aegnor - vertaa suomen aika ~ viron aeg.

Tolkien oli aivan tolkuttoman innokas haltiakieliensä suhteen. Niiden kehittely meni luultavasti sata kertaa yli sen, mitä pelkkä kertomuksen uskottavuus olisi vaatinut.

Hommahan menee itse asiassa niin päin, että koko kirjasarja ja sen kehysmaailma kehitettiin siksi, että Tolkien halusi haltiakielelleen jonkinlaisia puhujia. :D

Suomalaisvaikutteista ilmeisin minusta tosin on Túrin Turambarin tarina Silmarillionista, joka on hyvinkin pitkälle Keski-Maahan pudotettu Kullervo: heppu kasvaa erillään perheestään, kiroaa isäntänsä vehkeilyn seurauksena, lähtee maailmalle riehumaan, nai lopulta tietämättään siskonsa, tappavat itsensä kun asia selviää.

Jaska kirjoitti:Varmasti jokaista kielentutkijaa kiehtoo ajatus keinotekoisen mutta luonnollisen ja uskottavan oloisen kielen kehittämisestä.

Ja erinäisiä amatöörejäkin. Tästä on ihan omat harrastuspiirinsäkin.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Huhti 2011 02:53

Pystynen kirjoitti:Mistäs lähtien mahtisormukset ovat rakkauteen liittyneet?

Kysymys voidaan esittää niinkin, että onko olemassa inhimillisen toiminnan aluetta, joka ei olosuhteiden salliessa tai vaatiessa liittyisi myös rakkauteen. Onhan rakastunut ihminen valmis noutamaan rakastetulleen vaikka kuun taivaalta. Monet muut sankarillisiksi sanotut teot ovat vaikuttuneet halusta näyttää taitoaan nimenomaan rakastetulleen. Monesti se on tosin mennyt niinkin päin, että joku teko on kiinnittänyt huomiota niin, että suhde ajan oloon kehittyy rakkaudeksi.

Toisaalta, jos sormuksen kuvitellaan tuottavan kaikinpuolista menestystä kantajalleen, niin lie todennäköistä, että se tuottaa menestystä myös rakkaudessa. Sanoisin jopa niin, että erityisesti rakkaudessa, onhan rakkaus voimakas elämää ylläpitävä ja jatkava voima ja vaikutus.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Jaska » 05 Huhti 2011 03:03

Taavetti kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Mistäs lähtien mahtisormukset ovat rakkauteen liittyneet?

Kysymys voidaan esittää niinkin, että onko olemassa inhimillisen toiminnan aluetta, joka ei olosuhteiden salliessa tai vaatiessa liittyisi myös rakkauteen. Onhan rakastunut ihminen valmis noutamaan rakastetulleen vaikka kuun taivaalta. Monet muut sankarillisiksi sanotut teot ovat vaikuttuneet halusta näyttää taitoaan nimenomaan rakastetulleen. Monesti se on tosin mennyt niinkin päin, että joku teko on kiinnittänyt huomiota niin, että suhde ajan oloon kehittyy rakkaudeksi.

Toisaalta, jos sormuksen kuvitellaan tuottavan kaikinpuolista menestystä kantajalleen, niin lie todennäköistä, että se tuottaa menestystä myös rakkaudessa. Sanoisin jopa niin, että erityisesti rakkaudessa, onhan rakkaus voimakas elämää ylläpitävä ja jatkava voima ja vaikutus.

Pystis varmaan tarkoitti, että Tolkienin mahtisormuksista ei ole rakkausteemaa löydettävissä.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 05 Huhti 2011 03:13

Jaska kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Mistäs lähtien mahtisormukset ovat rakkauteen liittyneet?

Kysymys voidaan esittää niinkin, että onko olemassa inhimillisen toiminnan aluetta, joka ei olosuhteiden salliessa tai vaatiessa liittyisi myös rakkauteen. Onhan rakastunut ihminen valmis noutamaan rakastetulleen vaikka kuun taivaalta. Monet muut sankarillisiksi sanotut teot ovat vaikuttuneet halusta näyttää taitoaan nimenomaan rakastetulleen. Monesti se on tosin mennyt niinkin päin, että joku teko on kiinnittänyt huomiota niin, että suhde ajan oloon kehittyy rakkaudeksi.

Toisaalta, jos sormuksen kuvitellaan tuottavan kaikinpuolista menestystä kantajalleen, niin lie todennäköistä, että se tuottaa menestystä myös rakkaudessa. Sanoisin jopa niin, että erityisesti rakkaudessa, onhan rakkaus voimakas elämää ylläpitävä ja jatkava voima ja vaikutus.

Pystis varmaan tarkoitti, että Tolkienin mahtisormuksista ei ole rakkausteemaa löydettävissä.

Juu, siis Tolkienin nimenomaan. "Sitä" sormusta kuskanneiden Bilbon ja Frodon rakkauselämää ei millään muotoa kirjassa mainitakaan. Ankkalinna-tyyliin kyseessä ovat setä ja veljenpoika, poikamiehiä molemmat
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Ealli » 05 Huhti 2011 09:59

Pystynen kirjoitti:Hommahan menee itse asiassa niin päin, että koko kirjasarja ja sen kehysmaailma kehitettiin siksi, että Tolkien halusi haltiakielelleen jonkinlaisia puhujia. :D

Ihan hyvä kimmoke. Huonompiakin syitä fantasian kirjoittamiselle löytyy. 8)

Pystynen kirjoitti:Suomalaisvaikutteista ilmeisin minusta tosin on Túrin Turambarin tarina Silmarillionista, joka on hyvinkin pitkälle Keski-Maahan pudotettu Kullervo: heppu kasvaa erillään perheestään, kiroaa isäntänsä vehkeilyn seurauksena, lähtee maailmalle riehumaan, nai lopulta tietämättään siskonsa, tappavat itsensä kun asia selviää.

Olen samaa mieltä. Selvä nimenomaan Kullervoon liittyvä yksityiskohta on Túrinin ja miekan sananvaihto lopussa mikä on huomioitu linkatussa Wikipedian artikkelissakin.

Pystynen kirjoitti:Mistäs lähtien mahtisormukset ovat rakkauteen liittyneet?

Tuollaisiin kysymyksiin ei ole oikein/väärin-vastauksia. Kirjaimellisesti ottaen mahtisormukset eivät liittyneet kuin Sauroniin, Celebrimboriin, ja jos niitä joku toinenkin haltia teki. Toissijaisesti muihin niitä pitäneisiin. Kolmantena henkilöiden kirjassa julkituotuihin motiiveihin niitä käytettäessä, esim. Frodon haluun näyttää Tom Bombadilille, et kyl maar niillä piiloon pääsee.

Fanikkaammat ovat analysoineet, että sormusten keskeisin tarkoitus oli torpata ajan vaikutusta, estää muutosta, mikä sinällään on vaarallinen ja sairas pyrkimys eikä voi johtaa kuin pahaan. Koska se luultavasti todella oli Tolkieninkin näkemys, ikävä tosiasia koska menneisyys on aina ihanampi, aihelma on jonkin verran kätkössä, ja näkyy vain lauseista joita ei mitenkään erityisesti painoteta.

[...] and of all the Elven-rings Sauron most desired to possess them, for those who had them in their keeping could ward off the decays of time and postpone the weariness of the world.

Kulta on ikuisuuden symboli, minkä vuoksi kihla- ja vihkisormukset ovat useimmiten kultaa. Jos tarpeeksi onnettoman suhteen projisoi sormukseensa, se saattaa Sauronilta tuntua. Lisäksi Tolkien oli hyvin kristitty, mutta oli haudannut kristillisyyden teoksensa multaan, missä se versoi yllättävissäkin paikoissa. Ja kristinuskon keskeinen sanoma on kuulemma rakkaus.

P.S. Linkkaan nyt tämän kerran toiselle foorumille, missä on valmista tekstiä rakkaudesta, sen puutteesta ja muiden hallitsemisesta. Cum grano salis kuten tavataan toivottaa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=13 ... #msg105612
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Jaska » 05 Huhti 2011 13:07

Ealli kirjoitti:Kulta on ikuisuuden symboli, minkä vuoksi kihla- ja vihkisormukset ovat useimmiten kultaa. Jos tarpeeksi onnettoman suhteen projisoi sormukseensa, se saattaa Sauronilta tuntua.

Pirttihirmua vaimoa/aviomiestä voi siis sanoa kotihitlerin lisäksi kotisauroniksi...


Ealli kirjoitti:P.S. Linkkaan nyt tämän kerran toiselle foorumille, missä on valmista tekstiä rakkaudesta, sen puutteesta ja muiden hallitsemisesta. Cum grano salis kuten tavataan toivottaa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=13 ... #msg105612

Kiitos, hyvä linkki. Täällä saa vapaasti linkata muille foorumeille.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10969
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Taikasormuksista

ViestiKirjoittaja Pystynen » 06 Huhti 2011 22:20

Ealli kirjoitti:P.S. Linkkaan nyt tämän kerran toiselle foorumille, missä on valmista tekstiä rakkaudesta, sen puutteesta ja muiden hallitsemisesta. Cum grano salis kuten tavataan toivottaa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=13 ... #msg105612

Että tuollainen analyysi. Puhe oli siis sormusten symbolisesta, ei tarinansisäisestä merkityksestä? Perin mielenkiintoista. (Vaikka olenkin hieman skeptinen symbolisten tulkintojen todenperäisyydestä yleensä)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia


Paluu Sekalainen

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 18 vierailijaa