Jaska kirjoitti:Uuden Muinaistutkijan 3/2013 pääkirjoituksessa käsitellään niitä arkeologian opiskelijoita, jotka viihtyvät kaivauksilla mutteivät jaksa opiskella tutkintoon asti.
Voisiko ajatella jonkinlaista "kaivausteknikon" tai vastaavan koulutusta niitä varten, joita ei teoriaopiskelu kiinnosta? Ehkä tämä olisi liian marginaalinen ammatti omaksi keskiasteen tms. tutkinnokseen, mutta ehkä arkeologian oppiaineessa voisi olla tällainen alempi korkeakoulututkinto, jossa painotettaisiin käytännön kaivaustyön menetelmiä ja ongelmia?
wejoja kirjoitti:Kun tällainen "kiertokoulun" käynyt lukaisee tutkijaopiskelija Marko Marilan artikkelin samaisesta lehdestä, jossa puhutaan mm. epistemologian ontologiasta ym., niin ei tarvitse ollenkaan ihmetellä, miksi osa viipyy kaivauksilla luentosalien sijaan. Reaalimaailma taitaa kuitenkin löytyä kaivauksilta...
wejoja kirjoitti:Jonssonin artikkeli viikinkiajan rahakätköistä inspiroi tekemään pikademon L550- ja L550+ sijoittumisesta kartalle suhteessa rahakätköihin. Mitäpä tuosta voisi päätellä?
JakomäenNeruda kirjoitti:Kun kaivajina työskentelee myös maallikoita, niin mitä sellaista kaivajan tutkinto voisi tuoda kaivauksille, mitä siellä ei nyt jo ole? Olisiko todella tarvetta akateemiseen, eikä ammatti(korkea)koulutasoiseen koulutukseen tai vain kurssitukseen? Miksei kaivauksille "juuttuva" opiskelija jätä opintojaan bachelor-tasolle? Eikö kaivajantutkinnolla varustettu akateeminen henkilö turhautuisi, kun varsinaisen tutkimusartikkelin kirjoittaisi ammattiarkeologi? Käytännössä suurin osa kuitenkin varmaan jatkaisi tutkintonsa arkeologiksi asti, kun yliopistoon sisään pääseminenkin jo edellyttää huomattavaa pyrkyä alalla, jolla sisäänotto on valtakunnallisesti vain muutamia kymmeniä vuodessa.
Sami Raninen kirjoitti:Terve taas.
Sami Raninen kirjoitti:En ole kovin innoissani tästä ajatuksesta. Mielestäni korkealaatuisen tutkimuksen edellytys on sekä kenttämetodiikan että sen "teoreettisen ryönän" hallinta. Kentällä tehdyt dokumentointiratkaisut määrittävät sen, minkälaisia kysymyksiä aineistolle voi myöhemmässä vaiheessa esittää, joten ei kuulosta kovin hyödylliseltä, että kenttätutkijat ja ne muut tutkijat erotettaisiin toisistaan jo tutkintotasolla. Vaikka miten yritettäisiin ylläpitää dialogia kahden eri ryhmän välillä, niin eiköhän parempi tulos saavuteta, jos samat henkilöt johtavat kaivauksia ja kirjoittavat artikkeleita tai opinnäytetöitä niiden pohjalta.
Sami Raninen kirjoitti:Tutkintoa suorittamattomille eli arkeologian opiskelijoille on kaivauksilla joka tapauksessa tarjolla työtä kaivajina tai HuK-portaalla "alipäällystössä".
Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.
Sami Raninen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.
No, HuK:in paperit riittävät, jotta pääsee apulaistutkijan tehtäviin. Kaivajan hommaan vaaditaan vain arkeologian opintoja (eikä aina edes niitä), mutta se työ on niin kausittaista ja ennen kaikkea niin huonosti palkattua, ettei siitä kannata mitään pitkäaikaisempaa ammattia havitella. Pelastuskaivauksiin työvoima kuitenkin palkataan, vaikka palkka surkea olisikin. Ei niillä palkatonta opiskelijatyövoimaa sentään käytetä (eivätkä niitä järjestä yliopistot). Muunlaisia kaivauksia onkin sitten tunnetusti hyvin vähän.
En tiedä kaikkia syitä siihen, miksi niin monella arkeologian opiskelijalla opinnot jäävät kesken, mutta huono työtilanne lienee yksi keskeinen syy valmistumismotivaation puutteeseen. Opintojen teoriapainotteisuus ei voi olla syy, koska tieteenfilosofian ja muun "vaikeatajuisen" teorian osuus opetuksessa on todellisuudessa aivan marginaalinen.
Sami Raninen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Totta. Mutta jos statuksena on opiskelija, on kuitenkin yleensä helposti ilmaista tai halpaa työvoimaa: ikään kuin ikuinen harjoittelija (tosin kaivausten käytännöistä en tiedä mitään). Mietin asiaa niiden "ikuisten kaivajien" kannalta jotka eivät valmistu - jonkinlainen "ammattikaivaja" tai "kokenut kaivausavustaja" tittelinä mahdollistaisi kai edes osa-aikaisen elannon hankkimisen kaivauksilla.
No, HuK:in paperit riittävät, jotta pääsee apulaistutkijan tehtäviin. Kaivajan hommaan vaaditaan vain arkeologian opintoja (eikä aina edes niitä), mutta se työ on niin kausittaista ja ennen kaikkea niin huonosti palkattua, ettei siitä kannata mitään pitkäaikaisempaa ammattia havitella. Pelastuskaivauksiin työvoima kuitenkin palkataan, vaikka palkka surkea olisikin. Ei niillä palkatonta opiskelijatyövoimaa sentään käytetä (eivätkä niitä järjestä yliopistot). Muunlaisia kaivauksia onkin sitten tunnetusti hyvin vähän.
En tiedä kaikkia syitä siihen, miksi niin monella arkeologian opiskelijalla opinnot jäävät kesken, mutta huono työtilanne lienee yksi keskeinen syy valmistumismotivaation puutteeseen. Opintojen teoriapainotteisuus ei voi olla syy, koska tieteenfilosofian ja muun "vaikeatajuisen" teorian osuus opetuksessa on todellisuudessa aivan marginaalinen.
Jaska kirjoitti:Vai on Putkosella tuollainen (esi)historia! Olen yllättynyt.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa