Kinaporin kalifi kirjoitti:putkonen kirjoitti:Tarvitaanko tässä nyt välttämättä Bysanttia välittäjäksi, jos oletetaan, että Ulfberht-merkkisiä miekkoja valmistettiin viikinkien ja/tai Itämeren alueen seppien toimesta "Ulfberht-lisenssillä" itämailta hankituilla raaka-aineilla eli afganistanilais/persialais/intialais- "Ulfberht-terässekoituksella"?
Alkuperäisten miekkojen metalliseos on kiistatta esim. iranilaista ja Persian kanssa kauppaa kävi islamilainen Bolgar. Metalli olisi siten voinut kulkeutua sitä kautta pohjoiseen, mutta itse miekkojen levikin perustella epäilen niitä tehneen pajan sijainneen Väinäjoen suussa, liiviläisalueella. Toinen vaihtoehto olisi joku Kaupin kaltainen keskus eteläisen Baltian puolella. Suhteessa Suomen alueeseen miekkojen levikki vastaa varsin hyvin balttien viikinkiajan kauppakeskusten vaakapainojen levikkiä.
Kiitos Kalifi vastauksesta! Mikä tämä islamilainen Bolgar muuten on? Jonkinlainen välittäjäkö?
Eikö Persian kanssa olisi voitu harjoittaa suoraakin kauppaa ilman välittäjiä, kuten käänteisesti persialainen appiukkoni tehdessään suoraa kauppaa saksalaisten kanssa. Appiukkoni oli kotoisin hyvin köyhistä oloista ja joutui 8-vuotiaana töihin elättämään vanhempiaan ja sisaruksiaan hiilenhakkaajan työllä. Tarmokkaana ja rohkeana miehenä hän kuitenkin päätti, että jotakin muuta olisi tehtävä oman ja perheensä hengen pitimiksi ja sai lopulta säästöillään rahoitettua matkan Saksaan (peukalokyydillä?). Siellä hän osti käytetyn auton, jonka sitten ajoi läpi Kaakkoisen Euroopan ja Anatolian vuoriston huikean vaarallisilla teillä kotikaupunkiinsa Iraniin. Mikä tässä appiukon seikkailussa vielä herätti ihailuani, oli se, että hän oli sen lisäksi, että oli täysin kielitaidoton, myös 100%:sti luku- ja kirjoitustaidoton. Myöhemmin hän myi tämän saksalaisen autonsa melkoisella voitolla Iranissa ja pystyi niillä varoilla taas menemään Saksaan ja osti siellä näillä rahoilla 2 autoa! Joku seikkailunhaluinen opiskelija löytyi jostakin Saksan kaupungista, joka ajoi ruoka- ja majoituspalkalla auton apen ja sen toisen auton kanssa Iraniin. Appiukko myi myöhemmin nämä 2 autoa Iranissa ja pystyi taas lähtemään voittorahojensa turvin Saksaan ostamaan 3 autoa jne...Muutaman vuoden kuluttua appeni pystyi elättämään itsensä, vanhempansa, lukuisat sisaruksensa, isovanhempansa, vaimonsa, omat lapsensa ja appivanhempansa lapsineen sekä lukemaan itsensä huimasti kohonneen sosiaalisen asemansa takia jo alempaan keskiluokkaan. Siihen se sosiaalinen kohoaminen sitten jäikin, mutta minusta jo tämä oli aikamoinen saavutus mieheltä, joka oli käynyt vain 2 vuotta jotenkuten jonkinlaista kansakoulua ja jäänyt täysin lukutaidottomaksi! Siksi minusta ei tuntuisi mitenkään kummalliselta, että ryhmä (ei siis edes ypöyksin, kuten appiukkoni!) Pohjoisen miehiä (olivatpa nämä sitten Skandinaviasta, Suomesta tai Baltiasta) tosiaan purjehtisi veneillään Kaspian merellä saakka ja alkaisi hieromaan suoraa kauppaa paikallisten kanssa ilman mitään välikäsiä. Käsiä ja jalkoja apunaan käyttäen ilman kieli-, luku- ja kirjoitustaitoa. Pelkällä rohkeudella! Ja nimenomaan rohkeutta ei varmaan puuttunut entisaikojen kovan ja karun elämän miehiltä.