aikalainen kirjoitti:Mielenkiintoinen artikkeli.
Vahtola:
"Esi-isämme kartuttivat nimistöään erityisesti germaanisilla nimillä.
Eura < Euracus
Harjavalta < Harjawalda
Hauho, Hauhia < Hauha"Tästä saadaan uusi mutkaton selitys: Kartalta löytyvät vastaavat paikannimet eivät välttämättä olekaan osoitus muinaisista germaanien siirtokunnista, vaan saattavat olla ihan vaan rautakauden etunimistä johdettuja paikannimiä.
Mahdollistahan se on. Noissa Vahtolan penkomissa muinais- ja tai keskialasaksalaisissa nimissä on vain se ongelma, että niitä löytyy aivan joka lähtöön. Eli ainakin ne selitykset, joille on YHTÄ uskottava omaperäinenkin selitys, voidaan ohittaa. Vahvimpia taas ovat pitkät nimet kuten Harjavalta (joka ei selity omaperäiseltä pohjalta uskottavasti, vaikka molemmilla osilla onkin homonyymi suomen sanastossa).
Pitäisi käydä nimiaineisto läpi järjestelmällisesti ja verrata esitettyjä kantagermaanisia ja noita keskiajan alasaksalaisia selityksiä. Toisaalta silti jää aina se paikannimistö, joka osoittaa muinaisia saamelais-germaanisia kontakteja Lounais-Suomessa. Niitä ei voi selittää uusiksi keskiajan henkilönnimillä, eli muinaisten germaanien läsnäoloa on vaikea kumotakaan.
Mutta nimimuoti on leviäväistä, joten nimeäjien etnisyydestä ei voida sanoa mitään. Alasaksalainen etunimi saattoi olla yhtä hyvin saksalaisella, skandinaavilla kuin suomalaisellakin.
aikalainen kirjoitti:Vahtola: "Paristatuhannesta tunnetusta nimestä vain runsas sata on riidattomasti suomalaisia.Tähän nimistöön sisältyy muun muassa eläimistä juontuvia nimiä, kuten Haukka, Karhu ja Orava"
Karjalaisten eläin-sukunimien selityksenä ei siis tarvita myyttistä "klaanin" toteemieläintä, vaan taustalla taitaakin olla etunimi. Näin ne palautuvat samaan sarjaan, kuin valtaosa muistakin ikivanhoista itäsuomalaisista sukunimistä - etunimien johdannaisiksi.
Joo, mitään kunnon näyttöä ei olekaan eläinklaanien säilymisestä myöhäisiin aikoihin.