Jaska kirjoitti:Itämerensuomalaisia kansoja voidaan nykyään erottaa enimmillään jopa 9: suomalaiset, karjalaiset, lyydiläiset, vepsäläiset, vatjalaiset, inkeroiset, (pohjois)virolaiset, võrolaiset-setukaiset (etelävirolaiset) ja liiviläiset.
Jaska kirjoitti:Sekoittuminen on ominaista nimenomaan lähisukuisille kielille
hunninko62 kirjoitti:Suomen kieli on syntynyt murteista huolimatta kirjakielen luomisella ja oppimiseen pakoittamisella. Onko murteiden lähentymisestä ja sulautumisesta luonnollisella tavalla jotain esimerkkejä?
Nykyisin radio, televisio ja muut joukkotiedotusvälineet nopeuttavat sekoittumista, saattavatpa aiheuttaakin sitä. Esimerkkinä vaikka isä sanan muuntuminen iskä muotoon ja leviäminen suunnilleen valtakunnan käsittäväksi sanaksi. Eikä se suinkaan ole ainoa lajiaan, josko ehkä tunnetuimmasta päästä. Eräästä paikallisesta murteesta se on alkanut ja levinnyt.hunninko62 kirjoitti:Suomen kieli on syntynyt murteista huolimatta kirjakielen luomisella ja oppimiseen pakoittamisella. Onko murteiden lähentymisestä ja sulautumisesta luonnollisella tavalla jotain esimerkkejä?
Pystynen kirjoitti:Ääriesimerkkinä omilta nurkilta, eteläviroa (Jaskan kartassa harmaanruskealla) on pitkään käsitelty lähinnä yhtenä viron murrealueena mutta tarkasti katsottuna asia näyttääkin olevan päinvastoin: eteläviro on ollut oma erillinen murteensa jo silloin, kun suomi, karjala, viro yms. eivät vielä olleet lähteneet toisistaan eriytymään. Edellisten lähdettyä omille teilleen Suomenlahden toisella puolella, eteläviro ja pohjoisviro jäivät edelleen naapureiksi ja edelleen kehittyivät yhtä matkaa. "Murreraja" voi tähän tapaan osoittautua "kielirajaa" vanhemmaksi.
hunninko62 kirjoitti:Toinen murrepiirre on miellenkiintoinen. On kyliä, joiden keskellä kulkee murreraja: esimerkiksi Outokumpussa (ent. Kuusjärvi) ja naapurikunnissa on savokarjalainen raja. Raja kulkee jopa talojen välillä: toinen talo savvoo ja toinen karjaloo. Siinä se raja on ullut kuulemma iänkaiken.
Toki rajat siirtyvät, mutta jos kyseessä on kunnan sisäinen raja, ja kunnallisia asioita hoidetaan yhdessä sukupolvia, niin murteesta pidetään kiinni.
Ilmeisesti murrerajat ovat siirtyneet ainakin väestön muuttoliikkeen vaikutuksesta. Onko merkkejä "vapaaehtoisesta" murteen vaihtamisesta tiedossa?
Jaska kirjoitti:Vapaaehtoisesti on levinnyt esimerkiksi "mie" idästä Keski-Uudellemaalle Mäntsälään saakka.
Jaska kirjoitti:Joo, tästä eteläviron huikeasta eriytymisvarhaisuudesta on havainnollinen esitys Petri Kallion artikkelissa "Kantasuomen konsonanttihistoriaa":
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
hunninko62 kirjoitti:Jaska kirjoitti:Joo, tästä eteläviron huikeasta eriytymisvarhaisuudesta on havainnollinen esitys Petri Kallion artikkelissa "Kantasuomen konsonanttihistoriaa":
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
Luin kiireessä Kallion artikkelin alkua ja keskikohtaa ja huomasin nimityksessa yhden piirteen: murteen nimenä käytettiin "Länsi-Suomi" eikä Muinaishämettä / Hämettä.
Onko ihmettely aiheellista vai onko nimeämisessä vaihtelua?
Taavetti kirjoitti:Miten pohjoisen, lähinnä Tornionlaakson "mie" limittyy Karjalaan, vai onko siellä erilainen alue erilaisista lähtökohdista?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 31 vierailijaa