Karjalanmurre katoaa ja kieli hämäläistyy

Alkuperää koskeva uutisointi ja uudet tutkimukset.

Karjalanmurre katoaa ja kieli hämäläistyy

ViestiKirjoittaja Pertinax » 14 Touko 2014 20:14

Murteet ovat muuttumassa. Vähitellen puhekieli tasoittuu ja hämäläistyy. Pohjalainen tapa puhua tuntuu kestävän aikaa.
Murre on herkkä asia. Oma lapsuuden kieli tuo eläväksi myös muistot, ne aurinkoiset kesät ja äidin sylin.
- Kun on ympärillä valtamurteita, pienet murteet, pikkukylissä kehitellyt sanonnat ja puhetavat, kuihtuvat pois. Esimerkiksi kaakkoishämäläinen Hollolan murre on jo lahtelaistunut ja menettänyt hienoimpia vivahteitaan, sanoo murretutkija Jaakko Yli-Paavola.

Yleiskielen käyttäminen puhekielenä on harvinaista, kirjakieltä ei suullisesti käytä juuri kukaan.
- Keuruun murre on lähimpänä yleiskieltä. Se sijoittuu savolais- ja hämäläismurteiden rajamaille Keski-Suomeen. Vähitellen Suomen yleiskieli kyllä hämäläistyy.

Häme sopii kaikkien suuhun

Kaikki pohjoiskarjalaiset tai itäsavolaiset eivät enää kutsu metsää ”mehtäksi”. Mieluummin sanotaan ”mettä” hämäläiseen tapaan.
- Hämeen murre sopii kaikkien suuhun, koska se on täyteläinen. Lounaismurteissa esimerkiksi sanotaan ”talos”, mutta Hämeessä ”talossa”, tutkija sanoo.

http://www.nettiet.fi/artikkeli/muut_ai ... amalaistyy
Avatar
Pertinax
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 416
Liittynyt: 14 Helmi 2011 13:24

Re: Karjalanmurre katoaa ja kieli hämäläistyy

ViestiKirjoittaja Jola » 14 Touko 2014 22:01

Minä satuin elämään lapsuudessani murre- ja kulttuurirajalla, jota en kaikessa syvyydessä silloin tajunnutkaan. Kun viisikymmenluvulla muutimme Suomusalmelta (Kainuusta) Taivalkoskelle naapurikuntaan (Pohjois-Pohjanmaan Koillismaalle) oli se murrehyppäys. Mutta ei sitä ensin juuri huomannut, koska Taivalkosken murre oli lähempänä yleiskieltä, jota kirkonkylän koulussa opettajatkin puhuivat. Mutta kun sitten pääsi käymään Kainuussa huomasi valtavan murre-eron ja Kainuun murteen savolaisuuden.

Tosin myöhemmin olen huomannut Kalle Päätalon kirjoista (Kalle on hyvin tarkkakorvainen murteille), että Taivalkosken etelä- ja itäosissa oli paljon kainuulaisvaikutetta kielessä eli siis Mehtäkylässä, Jokijärvellä ja Tyrävaaralla jne. Kallen sukujuurissakin on monia kainuulaissukuja. Kalle tuo myös esille minulle jonkinlaisena yllätyksenä monet ensimmäisen maailman sodan jälkeen pakolaisina tulleet vienankarjalaiset perheet, jotka kyllä olivat muuttaneet sukunimensä. Ja Kallen omissakin sukujuurissa oli pari vienankarjalaissukua (Haurunen ja Malinen).

Kieli ja murteet ovat tärkeitä myös siksi, että väitetään niiden vaikuttavan ajatteluun. Ville Ropponen on todennut kirjassaan ”Uralilainen ikkuna”, että indoeurooppalaisten pyrkimyksenä on kaikkien elementtien sijoittaminen ylimmän käsitteen alle, kategorioiden rakentaminen ja maailman hallitseminen. Konkreettisesti ajattelevien uralilaisten (ml. suomalais-ugrilaisten) tavoitteena on kaikkien elementtien rinnastus, ilmiöiden välisten suhteiden selvittäminen ja maailman ymmärtäminen.

Tämä on oikeastaan mullistava ajatus. Sitä ehkä pitäisi viljellä eteenpäin. Toisaalta me olemme vahvan indoeurooppalaisen kulttuurivaikutuksen seurauksena jo erkaantuneet paljon uralilaisesta ajattelutavasta. Mutta nuo erot selittävät sitä, miksi muinaissuomalaiset olivat vähemmän sotaisia kuin esim. ruotsalaiset. Hoastellaan ei sodita.
Jola
YDNA: N-BY30452 Pre-Savo (YFullin mukaan N-YP6269), mtDNA: H45a. Juuret pääosin Savosta ja Kainuusta
Jola
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 502
Liittynyt: 16 Helmi 2011 21:58
Paikkakunta: Tampere


Paluu Uutiset ja tutkimukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa