http://www.archive.org/stream/kalevalan ... t_djvu.txt
Jäljellä on yksi Sampoon yhdistettävä suomenkielinen sana,
nimittäin sampa eli sammas patsaan merkityksessä. Tämän lu-
kuun ottaen saisi jälleen kiinnittää huomion Lönnrotin arvailuun,
että Sampo tarkoittaisi j u m a 1 a n k u v a a (Mehiläinen 1839 s.
18, Svenska skrifter I s. 46). Tosin ei saata tulla kys>Tnykseenkään,
että Sampo olisi skandinavien bjarmilaisilla tapaaman jömalin kuvan
erityinen nimitys, minkä nämä olisivat lainanneet venäläisiltä «
sam bog, 'itse Jumala').
Mutta skandinavit ovat itsekin veistcllcet puusta jumalanku-
via {tregor^, skurdgod), joita on vielä värein kirjaeltu, puettu vaattei-
siin ja koristettu kullalla ynnä hopealla (K. Weinhold, Altnordischcs
Lehen s. 420 1). Yksinkertaisimmat jumalankuvat olivat puupat-
saita, joihin ainoastc^an päänmuoto oli veistetty. Venäjällä matkus-
tavien skandinavien, n. s. russien, kertoo arapialainen matkailija
Ihn Fadhlan (vv. 921 2) nähneensä rukoilevan korkeata puista
patsasta, jolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot. Skandinavilaisessa ta-
lossa pidettiin pyhinä niitä pilareita, jotka olivat isännän istuimen
kohdalla ja joiden yläpäähän tavallisesti oli veistetty jumalan-
kasvot (ondvegissulur). Samanlaisia pilareita oli pyhätöissäkin.
Erään Islantiin siirtyneen norjalaisen ylimyksen mainitaan ottaneen
laivaansa kaikki pyhättönsä rakennuspuut, jopa maata sen alttarin
alta. Lähestyessään rantaa hän oli heittänyt veteen mainitut pi-
larit, joista yhteen oli veistetty Thorin kuva, luvaten asettua sille
paikalle, mihin jumala nämä kuljettaisi. Toinen siirtolainen oli jo
monta vuotta asunut Islannin itärannikolla, kun sai kuulla, että hä-
nen pyhät pilarinsa oli löydetty länsirannikolta ja muutti heti asun-
tonsa sille puolelle saarta. Toisinaan näitä pilareita annettiin ys-
täville lainaksi; milloin ei niitä palautettu, syntyi verisiä riitoja (K.
Holmberg, Nordbon under hednatiden s. 219).