Sami Raninen kirjoitti:Vertailun vuoksi voi sanoa, että vesimylly oli varmasti vähintään yhtä tärkeä innovaatio kuin purjekin, mutta eipä sitäkään Pohjois-Euroopassa tunneta ennen 1000-lukua. Eikä rautateknologiakaan valloittanut Afro-Euraasiaa salaman nopeudella.
Vertailukohdat kannattaa valita siten, että ne ovat mahdollisimman saman tasoisia. Se antaa parhaimman mahdollisen tuloksen, kun yritetään hahmottaa muinaisuutta. Ja sitähän tässä yritetään.
Varsinkin rauta on kovin huonosti valittu vertauskohde, sillä rautaesineen valmistus suomalmista esineeksi on mutkikkaiden prosessien takana. Pelkkä rautaisen vasaran näkeminen ei auta yhtään. Sen sijaan myötätuulipurjeen voimin vaivattomasti liikkuvan veneen näkeminen antaa heti ahaa-elämyksen, mistä on kyse ja mikä on hyöty. Omia alkeellisia virityksiäkin voi koettaa heti, vaikka sitten kalihvin tyylillä, että laitetaan juhannuskoivu veneeseen pystyyn.
Vesimylly on jo parempi vertaus. Tosin siinäkin pelkkä idea ei riitä, vaan pitäisi löytyä myös tarve. Esim. jos leipää varten jauhetaan vilja keittiössä käsin, eikä se tunnu hankalalta hommalta, niin on tosi iso kynnys lähteä rakentamaan jonnekin koskeen myllyä. Mylly kun ei ole mikään keittiön kodinkone. Vaatii myös väentiheyttä, jotta saman myllyn ylläpito palvelee useaa taloa. Toinen vertailun ero tulee idean mainostuksesta. Myllyä ei kuljetella kaukaisille maille näytille, vaan kaukaisen maan asukkaan pitää itse käydä turistireissulla, jolla sopivasti ohi kuljeskellessaan myllyn sattuu näkemään. Kauppiaan purjevene sen sijaan liikkuu rannikolla satojen kilometrien päähän sitä purjettaan esittelemässä, vuodesta ja vuosisadasta toiseen.
Vertailukohdaksi pitäisi löytää jokin sellainen juttu, jonka idea aukeaa heti, ja josta on helppo lähteä tekemään alkeellisia koekappaleita. Esimerkiksi vaikkapa jousi (ase), joskin se ajoittuu liian varhaiseen ja tuntemattomaan ajanjaksoon. Jalkajousi voisi olla parempi. Saviruukku, no ehkä sekin on vähän turhan mutikas. Melottavan laitteen muuttuminen soudettavaksi ja siten tehokkaammaksi olisi hyvinkin sopiva vertauskohde, jos sen esihistoriasta vaan tiedettäisiin riittävästi. Paljon osuvampia vertailukohtia löytyisi varmaan vaikka kuinka, tässä nyt vaan muutama virikkeeksi.
Sami Raninen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Edelleen on vallalla ihmetys, että miksi merenkulkua hyödyttävä ja helpottava yksinkertainen keksintö ei levinnyt Välimeren rannoilta Atlantin rannikolle ja sieltä Itämeren rannikolle. Tai että tiedetäänkö edes, että levisikö se vai juuttuiko se matkalle tuhansiksi vuosiksi.
Se on kiistatta suuri ihmetyksen aihe. Vakioselitys lienee, että purjeeseen meni tuhottomat määrät villalankaa. Käytännössä purje siis edellytti, jollakulla oli varaa ja logistisia edellytyksiä hankkia riittävästi villaa ja organisoida sen kehruu ja kutominen, ja että jollakulla oli merenkulkuun senlaatuinen intressi, että soutualukset eivät enää tuntuneet riittäviltä. Nämä edellytykset eivät ehkä täyttyneet vielä varhaisella rautakaudella. --- Tässä ehkä syy viiveeseen. Parempaakaan selitystä ei tietääkseni ole.
Tuo voisi olla aivan mahdollinen selitys. Varsinkin jos käyttökelpoista purjetta on hankala tehdä muusta materiaalista kuin villasta. Noinhan se on, että logistiikka/kustannukset ovat toisessa vaakakupissa ja saavutettavat hyödyt toisessa.
Sekavia viritelmiä olisi tietysti kokeiltu villan korvikkeeksi. Kalihvin juhannuskoivu yhtenä. (Ei toimi syysmyrskyillä, kun lehti on pudonnut puusta, eikä alkukesästä hiirenkorvavaiheessa, eikä sitä keskikesälläkään raaski käyttää, jos peipponen on tehnyt siihen pesän). Hirventaljalla tai useammalla purjetta voisi myös kokeilla. Ehkä ne kokeilut eivät olleet lupaavia, kun eivät yleistyneet.
Sami Raninen kirjoitti:Viiveen olemassaoloa on vaikea epäillä: Itämereltä kuitenkin on muinaisvenelöytöjä melkoinen määrä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että purjealuksia olisi silkan sattuman takia löytynyt vasta viikinkiajalta alkaen.
Todennäköisyys sovitetaan tietysti löytöihin. Jos nuo löydetyt muinaisveneet ovat nimenomaan merellä käytettyjä, eikä suolampien ruuhia tai sisävesien kirkkoveneitä, ja osuvat aikakaudelle, jolloin Välimerellä jo purjehdittiin, eikä niissä ole merkkejä mastoista tai purjeista, niin silloin voidaan selkeästi päätellä: Itämerellä purjetta joko ei käytetty ollenkaan tai se oli erittäin harvinainen erikoisalusten herkku.
Sami Raninen kirjoitti:Perinnesidonnaisissa, niukasti ylijäämää tuottavissa ja erikoistumisasteeltaan alhaisissa varhaiskantaisissa yhteisöissä uuden tekniikan omaksuminen ei välttämättä ollut helppoa eikä nopeaa.
Joo. Se oikeastaan palautuu pohjimmiltaan niihin mainitsemiisi kustannusten ja hyötyjen suhteeseen.
Jos myötäpurjeveneitä ei ollut Itämerellä, niin se tarkoittaa että Atlantin rannikolla Espanjan ja Tanskan salmien välillä on ollut siirtymävyöhyke, jolla kauppiaiden ja sotilaiden purjeet tunnettiin, mutta ei jostain syystä katsottu tarpeelliseksi itse valmistaa samanlaisia. Rooman valtakunnan aikaan Välimeren kulttuuripiiri ulottui Reinille ja Englantiin, joten silloin ainakin purjeita luulisi käytetyn jo ainakin Hollannin paikkeilla saakka, ja siirtymävyöhyke on ollut siitä vielä pohjoiseen.