Juuri lukemani Chris Stringerin teos: ”Vain yksi jäi. Miten meistä tuli ainoa ihmislaji” (Gaudeamus 2014) on paras lukemani teos aihepiiristä. Siinä on kuvattu kiinnostavana ja jopa jännittävänä kertomuksena erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut huima kehitys ihmislajin kehityksen tutkimuksessa. Miten siinä on ollut jatkuvasti erilaisia mutkia ja yllätyksiä ja on edelleenkin kuumia kiistoja mm. monialuemallin ja alkuperä Afrikasta mallin välillä. Eikä viimeisin nykykäsityskään ole aivan puhtaasti alkuperäisen alkuperä Afrikasta mallin mukainen, vaikka siitä on tullutkin vallitseva käsitys. ”Homo sapiensin alkuperä ei ole puhtaasti afrikkalainen”, tiivistää Stringer.
Fossiililöydöt ovat jatkuvasti monipuolistuneet, mutta niiden tulkinta ei aina ole suoraviivaista, vaikka mm. ajoitusmenetelmät ovat jatkuvasti tarkentuneet radiohiiliajoituksesta aina jopa syklotronitutkimukseen. Ja vaikka virhelähteet tunnetaan paremmin ja niiden vaikutuksia osataan hallita. Silti tiedoissa on vielä valkoisia läiskiä, mm. monista väestöistä ei ole vielä riittävästi tutkittua geeniaineistoa.
Stringer on itse ollut yksi aihepiirin keskeinen tutkija, mutta yhdistää kirjaansa kokonaisnäkemyksen muidenkin tutkijoiden tulokset myös sellaiset, joiden kanssa hän on eriasteisesti eri mieltä. Loppuyhteenvedossa hän toteaa mm.: ”Paleoantropologia on niin ripeäliikkeinen ja niin nopeasti kehittyvä tieteenala, että tämänkin kirjan teksteissä – mukaan lukien omat päätelmäni – on epäilemättä yhtä ja toista korjattavaa, kenties jopa kokonaan poistettavaa.”
Stringer kritisoi monissa yleistajuisissa artikkeleissa evoluutiostamme annettavaa kuvaa lineaarisena kehityksen alkeellisesta apinasta älykkääseen nykyihmiseen. ”Tällaiset kuvat kuitenkin pitävät yllä virheellistä näkemystä, että evoluutio olisi ollut yksinkertaista etenemistä kohti vuorenhuippua, jonka laella me ja meidän saavutuksemme nyt ovat. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Evoluutiolla oli tarjolla lukuisia vaihtoehtoisia polkuja.” Sitäpaitsi ihmislajin evoluutio ei ole suinkaan päättynyt kuten on epäilty, se voi olla päinvastoin jopa kiihtynyt! Luonnon valinnan rinnalla jyllää ns. kultturivalinta ennen näkemättömällä voimalla.