Ajattelin, vaikka täällä ei paljon fiktiivistä kirjallisuutta käsitelläkään, ottaa puheeksi Risto Isomäen uusimman jännärin "Kurganin varjot", sillä se liittyy paikoin hyvin läheisesti aiheisiin, joista täällä puhutaan. Hesarin arviossa tämä ainakin nostetaan kyllin selkeästi esille:
"Kurganin varjoissa tärkeä rooli on norjalaisen Frode Strømnesin kieliteorialla. Sen mukaan indoeurooppalaiset prepositiokielet korostavat liikettä ja uralilaiset sijapäätekielet suhteita. Ne muotoilevat käyttäjiensä maailmankuvan erilaiseksi. Isomäki liittää kielten erilaiset mielikuvat maailmasta maisemaan, jossa kielet ovat syntyneet: Indoeurooppalaiset kielet arolle, jota pitkin hevosen selässä kiitäen maailma oli mahdollista tuntea rajattomaksi; uralilaiset metsään, jossa mielikuva maailmasta törmäsi ensimmäiseen Karjalan mäntyyn."
Koko arvio: http://www.hs.fi/kulttuuri/a1413257874358
En ole lukenut kirjaa, mutta silmäilin sitä Helsingin Akateemisella. Huomasin ainakin, että sanottujen kielikuntien nykyiset kieliopilliset taipumukset projisoidaan jo kantakielten tasolle, jolla erot eivät (kai?) olleet vielä nykyisen kaltaisia. Lisäksi sanalaina *arya > orja oli tulkittu kulkeneeksi väärin päin. Fiktiostahan on kyse, mutta loppuliiteessä kirjailija painottaa aineistonsa tieteellisyyttä sen verran vahvasti, että olisi odottanut sen tarkempaa hyödyntämistä. Ajattelin silti lukea kirjan, voihan se olla hyvä kertomus.
Muutenkin haluaisin kysyä, onko jollekulle täällä tuttu tuo Strømnesin teoria kielen ja ympäristön hahmottamisen suhteesta? Se on kuulostanut kiehtovalta, mutta jäänyt vähän hämäräksi, kun miehen pääteos (The Fall of the Word and the Rise of the Mental Model) on aina lainassa yliopiston kirjastosta.